Aino. Eero.
_Eero_ (tulee salavihkaa). Ei, minä en voi olla poissa täältä, on aivan
kuin sydän pakahtuisi rinnassani. Tanssi on alkanut. Kuulin soiton
kedolle, missä istuin, ja kun ajattelin, että Aino nyt tanssi Sipin
kanssa, täytyi minun tulla. Tässä seison nyt, mutta en rohkene mennä
tupaan. Ei, menen tieheni jälleen, en tahdo nähdä heitä. Tänään,
sanoi Sipi, vietettäisiin kihlajaiset. Kumpulainen oli luvannut sen
Sipille ja sanonut suostuvansa siihen mielellään. Jumalani, kuinka
suru särkee sydäntäni! Luulen sentään, että jos voisin puhua hänelle
ja oikein selittää, miten paljon pidän hänestä, niin kenties vielä —
—. Mutta —.kun hän katsoo minuun kauniilla silmillään, on aivan kuin
mykistyisin. Tunnen rinnassani sellaista ahdistusta, surua ja —
(Hän on lähestynyt Ainoa häntä huomaamatta, on vähällä törmätä häneen ja
hypähtää kirkaisten loitommalle. Aino kirkaisee hänkin ja jää kotvaksi
neuvotonna seisomaan.)
_Aino_ (hämillään). Eero!
_Eero_ (allasilmin). Aino!
_Aino_. Säikähditkö minua?
_Eero_. En, Aino! Mutta — minä luulin — että olit tanssissa mukana — ja
sentähden hämmästyin niin, kun näenkin sinut täällä.
_Aino_. Oi, Eero! En ole ollut vielä lainkaan tanssituvassa. Odotin —
muistaakseni sanoit taanoin, että —
_Eero_. Oi, Aino! Taanoin en vielä tiennyt, että Sipi — en uskonut,
että sinä — ja sentähden iloitsin niin tästä illasta. Mutta nyt sinä
tietenkin tanssit vain hänen kanssansa.
_Aino_. En tanssi hänen kanssansa, sillä en voi häntä sietää.
_Eero_. Aino! Onko totta, mitä sanot! Tahdotko sitten tanssia minun
kanssani?
_Aino_. Oi, Eero! Ainoastaan sinun kanssasi tanssin. Jos tahdot?
_Eero_. Oi, Aino! Josko tahdon? Jospa vain voisin sanoa —
_Aino_. Niin, se on ikävää, kun et sano sitä koskaan.
Laulu n:o 4.
_Eero_.
1.
Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen ja armainen!
Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen!
Kun mä luulin, että julma olla voit,
murheen muistollasi silloin mulle toit.
Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen!
_Aino_.
2.
Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan. En laisinkaan!
Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan.
Vasta luonasi mä oikein tunnen sen.
En oo kaunis. Jospa öisin armainen!
Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan.
_Eero_.
3.
Aino! Aino! Anna mulle kätönen! Niin pienoinen!
Aino! Aino! Anna mulle kätönen!
Viime hetkeheni mun jos ois se vaan,
En mä maailmassa muuta tahtoiskaan.
Aino! Aino! Mulle suo tää kätönen!
_Aino_.
4.
Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois, en ottaa vois!
Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois.
Vaikka kadottaisin koko maailman,
Päällä maan sun luonas saisin taivahan.
Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois.
_Eero_.
5.
Aino! Aino! Ruususuusi pienoinen on suloinen!
Aino! Aino! Ruususuus' on suloinen!
Oi, niin suuren onnen mulle soisi se!
_Aino_.
Kaiken maailmassa annan sinulle!
(Suutelu Eeroa.)
_Molemmat_.
Olen onnekas, olen onnekas,
Kuin jos oisin taivahass'!
_Eero_. Oi, Aino! Tahdot siis olla minun, minun?
_Aino_. Niin, Eero, tahdon niin mielelläni!
_Eero_. Tahdot minut mieluummin kuin Sipin?
_Aino_. Tahdon!
_Eero_. Mieluummin kuin rikkaan Remeksenkin?
_Aino_. Niin!
_Eero_. Oi, Aino, armahin Ainoni! Tahdot minut mieluummin kuin
kenenkään muun, rikkaimmistakaan? Minä poika rukka! Oi, olisinpa nyt
rikas, ei itseni tähden, vaan sinun! Soreasti somistaisin sinut kuin
kuninkaan tyttären! Tahtoisin — oi, Aino, minä kannan sinut käsilläni
läpi elämän!
_Aino_. En ole koskaan ajatellut, oletko köyhä vai rikas. Mutta
monet yöt itkin yksin, kun luulin, että sinä pitäisit enemmän muista
tytöistä. Olin niin suruissani, sillä ne pitävät kaikki sinusta niin
hirveän paljon. Katsos, Eero, nämä kukat olen poiminut sinulle. Näytäs,
pistän ne napinläpeesi. Jollet olisi tullut tänä iltana, olisin itkenyt
silmät päästäni, ja silloin olisit saanut minut sokeana. Mutta nyt me
tanssimme yhdessä koko illan (Tuvasta kuuluu soittoa.) Kuules soittoa!
Miten se kuuluu kauniilta!
_Eero_. Tahdotko tanssia minun kanssani? Etkä kenenkään muun? Lupaatko
sen? Kättä lyöden! En siedä nähdä sinun tanssivan muiden kanssa.
Annathan kätesi?
_Aino_ (kättä lyöden). Ainoastaan sinun kanssasi! Mutta mene sinä
edellä, minua niin ujostuttaa tulla kanssasi. Tulen heti jälestä.
_Eero_. Mennä edeltä — no, minä menen sitten, täytyyhän minun. Hyvästi
niin kauaksi, Ainoni, armahani! Minun, minun!
_Aino_. Niin, sinun! Ikävä vain, että asut siksi kaukana, ettemme saa
joka päivä nähdä toisiamme.
_Eero_. Näemmehän sunnuntaisin! Ja silloinkos meillä on helluntai!
_Aino_. Niin, joka pyhä! Mutta mene nyt, minä tulen heti jälestä.
_Eero_. Hyvästi niin kauaksi! (Lähtee, mutta pyörähtää takaisin.)
Kuules, Aino! Sinähän olet nyt minun morsiameni, etkös ole?
_Aino_. Olen, olen, mutta mene nyt!
_Eero_. Mutta kun kihlakansa eroaa, niin — niin —
_Aino_. Mitä niin?
_Eero_. Niin sanovat he hyvästit.
_Aino_. Sanoinhan jo. (Soitto tuvassa taukoaa.)
_Eero_. Et, Aino, et oikein.
_Aino_ (syleilee häntä). Hyvästi, hyvästi! Onko nyt hyvä?
_Eero_. Hyvästi! (Kääntyy jälleen takaisin.) Kuules, Aino —
_Aino_. Jollet nyt heti mene, niin olen Sipin.
_Eero_. Menen kuin tuuli! (Juoksee tuparakennukseen.)