Armeijansa pienen uskollisen tähteen kanssa palasi De la Gardie
Koljasiniin. Keskipaikoilla tammikuuta 1610 saapui sinne taas tuoretta
väkeä avuksi. Suurin osa heistä oli ulkomaalaisia; suomalaiset joukossa
olivat enimmäkseen suksimiehiä. Shuiski oli myös syksyn kuluessa
kerännyt kokoon jommoisenkin parven venäläistä nostoväkeä. Näin
saatettiin siis jälleen hyvällä toivolla marssia eteenpäin tsaarin
avuksi.
Jonkun matkan päässä Moskovasta on _Troitskin_ luostari, mainioin ja
rikkain Venäjän avaralla alustalla. Sitä piiritteli puolalainen
päällikkö Sapieha jo monta kuukautta ja toivoi nyt piankin saavansa sen
valtaansa. Mutta sen sijaan joutui hän itse ikäänkuin piirityksiin.
Sillä De la Gardien sukkelat suksimiehet väijyivät kaikilla teillä ja
näpistelivät pois muonakuormastoja. Täten pakoitettiin Sapieha miekan
lyönnittä lähtemään. Meidän väen tullessa astui luostarista abotti
heitä vastaan kuuden munkin kanssa; he olivat ainoat henkiin säilyneet
500:stä. He kestitsivät vapauttajiaan voimiansa myöten ja lahjoittivat
heille rikkaasta kassastansa useampia tuhansia ruplia.
Sapiehan peräytyvä joukko saavutettiin, ennenkuin se kerkesi Moskovan
edustalle, ja hajoitettiin kaksipäiväisen, ankaran tappelun jälkeen.
Saatuaan sanoman tästä tappiosta pakeni Valhe-Dimitri salaa
leiristänsä. Hänen jäljellejääneet puoluelaisensa riitautuivat
keskenänsä ja hajosivat kukin haaralleen. Leimu leiristä, jonka he
lähtiessänsä polttivat, ilmaisi meidän miehille, että taas oli suuri
voitto saatu veripisaraakaan vuodattamatta.
Maaliskuun 12 p. marssivat De la Gardie ja ruhtinas Mikael Shuiski
väkinensä juhlallisesti pääkaupunkiin. Moskovan asukkaat, riemuiten
siitä, että heidän kaksivuotinen vankeutensa nyt vihdoinkin oli
loppunut, riensivät tuhansittain portille vastaan. He tarjosivat
Venäjän tavan mukaan leipää ja suolaa tervetuliaisiksi ja nimittivät
meidän miehiä isä-kultasiksensa sekä vapahtajikseen. De la Gardie itse
saatettiin tsaarin eteen. Häntä vaadittiin sitä ennen riisumaan
miekkansa, sillä Venäjän hallitsijan eteen ei saanut kukaan tulla
aseellisena. Mutta uljas sankari kielsi: "Ei suinkaan tsaari voi kammoa
miekkaani, joka on karkoittanut hänen vihollisensa!" Toivotettuansa
onnea muistutti hän sitten tsaarille, että Käkisalmi nyt olisi Ruotsin
kuninkaalle annettava lupauksen mukaan. Tsaari kiitti kyynelsilmin
hyvästä avusta ja lupasi puolestaan rehellisesti täyttää kaikki liiton
ehdot. Koko apujoukkoa nyt ravittiin komeasti kalleilla herkuilla,
oluella sekä viineillä. Myös sai jokainen virka-arvonsa mukaan
suurempia tai pienempiä lahjoja: mainioita ratsuja, hopeasilaisia
satuloita ja suitsia, kultavitjoja, hopeamaljoja, kullalla koristettuja
vaatteita, samettia, silkkiä, soopelin-, ketun- tai näädännahkoja. Ne
olivat kaikki vain palkan lisäksi, joka muuten nyt myös tarkoin
maksettiin.