Hornin voittamat puolalaiset päälliköt yhdistivät nyt joukkojensa
tähteet, niin että heille karttui taas jommoinenkin voima. He
asettuivat _Tverin_ kaupunkiin, estääksensä Ruotsin apuarmeijaa
pääsemästä Moskovan puoliselle Volgan rannalle. Täältä lähetti
Zborovski kirjeen De la Gardielle ja kehoitti häntä luopumaan tsaari
Shuiskista, joka muka ajoi väärää asiaa. De la Gardien vastaus oli
aivan lyhyt. "Miekkasille", kirjoitti hän, "olen tänne tullut, enkä
väittelemään, kumpiko on oikeassa, Shuiski vai Dimitri!" Zborovskin
kirjeen tuoja, joka oli yrittänyt houkutella sotamiehiä, pistettiin
Venäjän tavan mukaan terävän seipään nenään.
Tverin valloittamista varten yhdistyivät nyt kaikki Ruotsin armeijan
osastot. Myös oli ruhtinas Shuiski apuna useamman tuhannen venäläisen
kanssa. Heinäk. 12 p. 1609 saavuttiin vihollisen eteen, joka jo seisoi
valmiissa sotarinnassa pari, kolme virstaa tällä puolen kaupunkia. De
la Gardie järjesti heti myös väkensä, ja taistelu alkoi. Mutta samassa
rupesi rankasti satamaan, niin että tykkien ja pyssyjen sankkireijät
sekä sytyttimet[14] kastuivat kelvottomiksi. Sen havaittuansa
ryntäsivät kasakat kahta vertaa suuremmalla kiivaudella vihollisen
kimppuun. Heidän rynnäkkönsä hajottikin ranskalaisen ratsuväen, joka
seisoi vasemman kyljen päässä. Paon esimerkkiä seurasi pian venäläinen
apuväkikin, tunkeutuen hädissään Ruotsin jalkaväen rivien läpi ja
rikkoen järjestystä. Niin myös enin osa saksalaisia sekä muutamat
suomalaisparvet läksivät samaa tietä. Kiireissänsä karkurit kuitenkin
viivähtivät sen verran, että kerkesivät ryöstää oman armeijansa leirin
sekä kuormaston tyhjäksi. Tällä puolella oli siis dimitriläisillä täysi
voitto. Mutta samalla aikaa oli De la Gardien keskusta, kolme
suomalaista lippukuntaa, itse ylipäällikkönsä johdolla kukistanut
vastassa seisovat Zborovskin henkivartijat, ja ajanut heitä takaa
kaupungin keskipaikoille asti. Molemmat voittajat palasivat nyt
tappelukentälle ja alkoivat keskenään kiistellä lopullisesta voitosta.
Mutta hirmuinen, lakkaamaton sade teki kaikki liikunnot mahdottomiksi.
Koko seuraavankin päivän vielä kesti samaa vedentuloa. Kolmantena
päivänä uudistettiin tappelu ja Zborovskin väki hajoitettiin peräti.
Yöllä tappelun jälkeen rynnättiin kaupunkia vastaan. Mutta yritys ei
onnistunut syystä, että venäläinen nostoväki oli kovin taitamaton ja
pelkurimainen. Ruotsin väki nyt vaati toista rynnäkköä päivän valossa.
"Silloinhan", sanoivat he, "saadaan nähdä, kuka on urhoollinen, kuka
pelkuri!" Mutta ei nytkään onnistunut paremmin. Shuiskin kehoituksesta
jätti siis De la Gardie Tverin sikseen ja marssi suoraan eteenpäin
Moskovaa kohti.
Sanoma Hornin ja De la Gardien voitoista levisi salaman nopeudella
ympäri Venäjän, joka paikassa masentaen dimitriläisten rohkeutta ja
taivuttaen kaksimielisiä Shuiskin puolelle. Yhäti saapui De la
Gardien luo lähetyskuntia, jotka kaupunkiensa tai maakuntiensa
puolesta pyysivät armoa ja tarjosivat liittoa. Jaroslav, Kostroma,
Nishni-Novgorod, Vjatka, Valgetjärven seutu ynnä koko Jäämeren rannikko
olivat jo luvanneet totella ainoastaan oikean tsaarinsa Vasilin
käskyjä. Jo kokoontuivat myös Kasanin ja Astrakanin miehet ja marssivat
Moskovan avuksi. De la Gardiekin läheni puolestaan; hän jo seisoi
_Koljasinissa_, puolitiessä Tverin ja Moskovan välillä.
Mutta juuri tällä loistavimman menestyksen hetkellä teki oman väen
vallattomuus jälleen kaikki saadut voitot tyhjiksi, kaikki nähdyt
vaivat turhiksi.
Palkan saanti oli yhä vielä huonolla kannalla. Siitä olivat
nyt erittäinkin suomalaiset nurjalla mielellä, joilta Tverin
tappelussa olivat kaikki varat ryöstetyt. Viimein puhkesi heidän
tyytymättömyytensä ilmikapinaksi. He jättivät päällikkönsä ja läksivät
järjestetyin rivein, liehuvin lipuin marssimaan takaisinpäin. "Me emme
tahdo", sanoivat he, "antaa kuljettaa itseämme edemmäksi tähän maahan,
ikäänkuin karjaa teurastushuoneeseen. Meille ei makseta sitä palkkaa,
jonka kuninkaallinen majesteetti lupasi. Eikä ole myöskään venäläisiin
luottamista; sen me näimme Tverin edustalla, jossa he, meidän
tapellessamme heidän puolestansa, ryöstivät meidän tavaramme." De la
Gardie koetteli palauttaa heitä sekä lempeillä sanoilla että kovilla;
mutta turhaa oli kaikki. Yhtä vähän apua oli myös Shuiskin suurista
lupauksista. De la Gardie silloin alkoi marssia eteenpäin sen väen
kanssa, joka oli pysynyt uskollisena. Hän arveli, etteivät
kapinoitsijat uskaltaisikaan yksinään kulkea vihollisen maan lävitse.
Mutta Suomen ukot olivat itsepäisiä; he vaan jatkoivat matkaansa
täydellä toimella. Eikä aikaakaan, niin levisi kapinallinen henki myös
muukalaiseen väkeen. He läksivät kun läksivätkin suomalaisten jäljessä.
-- De la Gardien ei nyt auttanut muu kuin kääntyä tieltä; eihän ollut
mahdollista yksin muutamien upseerien kanssa mennä edemmäksi. Vasta
neljän peninkulman päästä saavutettiin ensiksi lähteneet. Vielä kerran
puhui De la Gardie nyt suomalaisille ankaria sanoja, tempasi liput
heiltä pois ja sivalsi miekan lappealla niitä, jotka eivät tahtoneet
rivissä pysyä.
Sillä tavoin kuljettiin nyt yhdessä Tveriin asti, joka sillä välin oli
kääntynyt Shuiskin puolelle. Täällä onnistui Mikael ruhtinaan hankkia
muutamia tuhansia ruplia kokoon, joiden avulla karkurit saatiin
pysähtymään. Viivyttiin sitten Tverissä useampia viikkoja, jolla ajalla
ylipäällikkö koetti saada väkeänsä jälleen kuuliaisuuteen. Mutta
elokuun 5 p:nä alkoi taas kapina uudestaan. Sotamiehet huusivat kaikki
yhteen suuhun uhaten lähtevänsä kotiin ja käskien päällikköjänsä
jäämään tänne yksikseen, jolleivät tahtoneet seurata heidän kanssaan.
De la Gardiella ei ollut taas muuta keinoa kuin lähteä heitä
seuraamaan; sillä tavoin hän kuitenkin toivoi voivansa estää heitä
talonpojille väkivaltaa tekemästä. Torshokissa erosi kuitenkin suuri
joukko hänen seurastansa ja kulki kotiin ryöstellen, riistellen pitkin
tietä. Itse saapui De la Gardie ainoastaan 2,000 soturin kanssa
Novgorodiin, jossa hän sitten vielä eroitti vastahakoisimmat ja lähetti
ne Suomeen takaisin. Siellä heitä kuitenkin odotti kova tilinteko,
sillä ankara Kaarle kuningas antoi Viipurin linnanisännälle käskyn heti
toimittaa heidät takaisin ja hirttää vastahakoiset lähimpään puuhun.