Näyttämö sama. Auringonpaisteinen sunnuntaiaamu.
(Vilma istuu pöydän ääressä, hänen edessään on telineillä raamattu;
lukemisen hän on juuri jostakin syystä keskeyttänyt. Isäntä kävelee
levottomana edestakaisin.)
ISÄNTÄ. Jatka!
VILMA (lukee). "Te vanhurskasten henget ja sielut, kiittäkäät Herraa,
kunnioittakaat ja ylistäkäät häntä ijankaikkisesti.
"Te pyhät, jotka raadolliset ja murheelliset olette, kiittäkäät Herraa,
kunnioittakaat ja ylistäkäät häntä ijankaikkisesti.
"Anania, Asaria ja Misael, kiittäkäät Herraa, kunnioittakaat ja
ylistäkäät häntä ijankaikkisesti.
"Sillä hän on meitä helvetistä pelastanut ja auttanut meitä kuolemasta.
"Ja on pelastanut meidän tulisesta pätsistä ja on meidän tulen keskeltä
varjellut.
"Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä ja hänen hyvyytensä pysyy
ijankaikkiseen.
"Kaikki --."
ISÄNTÄ (keskeyttäen). Kuulitko? Rantaportti narahti. Nyt ne tulevat.
VILMA (katsoo akkunasta). Ei näy ketään.