JERE (mennessään). Rontti!
HEIKKI (haukotellen). Kovinpa se sauna raukaisee.
ISÄNTÄ. Aika kiukun se kiuas lykkäsi... Kyllä siinä syttymisen vaara
pyörii, jos palomuurissa vaan on vikaa.
HEIKKI. Ei siellä sentään enää mitään hätää ole, näin kylpemisen
päälle... Kai minäkin menen tästä nukkumaan. Hyvää yötä, äiti ja isä.
ISÄNTÄ. Hyvää yötä.
HEIKKI. Hyvää yötä, äiti.
EMÄNTÄ. Hyvää yötä.
(Heikki menee kamariinsa. Emäntä ottaa sanomalehden,
jota Jere oli lukenut. Vaitiolo.)
EMÄNTÄ (lukee). Noita sidottiin paaluun suurelle halkoroviolle...
ISÄNTÄ. Heitä ne noitaroviot nyt jo hiivattiin. Tulevat vielä uniin.
EMÄNTÄ. Entäs sitten?
ISÄNTÄ. "Entäs sitten"... Hassuko sinä olet! En minä ainakaan tahtoisi
edes unissani nähdä ihmisiä poltettavan.
EMÄNTÄ. Niin ihmisiä, mutta noitia.
ISÄNTÄ. Ihminen se noitakin on.
EMÄNTÄ. Pahanhengen liittolainen se on eikä mikään ihminen. Se on
myynyt Pahalle sielunsa autuuden ylenpalttisesta maallisesta hyvästä.
Pahan avulla se vahingoittaa kanssaihmisiään ja kylvää onnettomuutta
ympärilleen.
ISÄNTÄ. Oli miten oli, mutta kauheata se vaan on.
EMÄNTÄ. Säälittääkö sinua, kun joku maankulkija joutuu varkaudesta
linnan leipään?
ISÄNTÄ. Mitäs minä semmosta säälin. Selvä pelihän se on. Työ ja palkka.
EMÄNTÄ. Mutta noitia sinä säälit.
ISÄNTÄ. Eihän varkaita polteta.
EMÄNTÄ. Varas vie sinulta tavaraa, sinä ostat uutta... Mutta noidan
tuhoja ei voi millään korvata.
ISÄNTÄ. No panisi sitten vaikka eliniäksi linnaan.
EMÄNTÄ. Noidan vihat ulottuvat vielä lapsiin ja lastenlapsiin. Noita
voi tuhota vaikka kokonaisen suvun.
ISÄNTÄ. Lopeta nyt jo, hyvä ihminen! Sinähän vallan itsekin jo
villiinnyt. Minua jo kauhistaa.
EMÄNTÄ. Ei sinua ennen kauhistanut, kun Honkalan kammarissa herrojen
kanssa kummitusjuttuja kertoilit ja tuutinkiä joit.
ISÄNTÄ. Aina sinä muistutat sitä Honkalaa. Ne hyvät ajat ovat olleet ja
menneet... tuutingit ja muut.
EMÄNTÄ. Ehkä ne vielä kerran palaavat.
ISÄNTÄ. Eivät koskaan.
(Vaitiolo.)
EMÄNTÄ. Kuules, Taneli. Tahtoisitko sinä yhden ryypyn.
ISÄNTÄ. Annatko sinä vai lasketko sinä leikkiä?
EMÄNTÄ. En minä leiki tänä iltana.
(Menee kamariin. Pirtti alkaa vähitellen hämärtyä.)
EMÄNTÄ (tulee tuoden mukanaan pullon ja pikarin. Kaataa isännälle
ryypyn.)
ISÄNTÄ. Muistoa! -- Äh! (Emäntä kaataa toisen ryypyn, isäntä naukkaa.)
Ahhah! Se teki hyvää... Jos kaataisit vielä kolmannenkin. (Emäntä
kaataa.) Ihanhan me nyt täällä istumme iltaa viettämässä kuin
Honkalassa ennen. Helkkarissa on entiset komeudet -- mutta hauskaa se
näinkin on. Muistoa!
EMÄNTÄ. Meneehän se näinkin, mutta voi tästä vielä tulla parempaakin.
ISÄNTÄ. Voi niin ja tuleekin. -- Kaadas vielä ryyppy. (Emäntä kaataa.)
Tulee aivan varmasti. Kyllä me Heikin kanssa vielä ihmeitä näytämme.
Pannaan tämäkin talo kannattamaan. Muistoa!
EMÄNTÄ. Saahan tämänkin, mutta voihan tästä päästä vielä parempaankin
käsiksi.
ISÄNTÄ. No ihan vaikka Honkalaan, jos se joutuu myytäväksi.
EMÄNTÄ. Niin myytäväksi.
(Purskahtaa itkuun.)
ISÄNTÄ. Mitäs sinä nyt taas vetistelet?
EMÄNTÄ. Meiltä se Honkala joutui myytäväksi, emmekä me sitä enää
koskaan saa, jollei --.
ISÄNTÄ. Jollei --?
EMÄNTÄ. Jollei Heikki muuta mieltään.
ISÄNTÄ. Mitäpäs se peijooni.
EMÄNTÄ. Ennen Heikki aina totteli meitä.
ISÄNTÄ. Nyt on suuremmat jutut toteltavana.
EMÄNTÄ. Kyllähän se vieläkin, jollei olisi koskaan nähnyt Vilmaa.
ISÄNTÄ. Hm!
EMÄNTÄ. Tai jollei Vilmaa enää olisi.
ISÄNTÄ. Mutta kun se nyt on.