Laihtumisparannus meidän kylpylaitoksissamme taitaa olla hauska juttu,
kun sen oikein ymmärtää. Siitä näyttää muodostuvan säännöllinen
vuotuinen veronmaksu, jolla meidän pyöreydet ylläpitävät pieniä ja
vähätuloisia kylpykaupunkejamme.
"Hyvähän täällä on kylpeä ja olla parannuksilla, kun on luja terveys,
että sen kaiken kestää", sanoi entinen kylpyvieras laihdutuslaitoksessa
ollessaan.
Mutta sietää siellä olla vankka kukkarokin. Niin selitti minulle eräs
ystävällinen pyylevyys, kun häneltä tiedustin syytä, miksi hänen täytyy
joka kesä kylpeä laihtuakseen. Eikö se ole sillä hyvä, että liian
lihavuutensa kerralla karistaa ja sitte laihana poikana keppasee
maailman läpi? Vai onko tauti paranematon, niin että se aina uusii?
Hänen pyylevyytensä naurahti ja sanoi:
"Se taitaa olla enemmän näennäistä, se paraneminen -- eli laihtuminen."
"Eikös siellä punnita, että painosta näkee, mihin suuntaan terveys on
menossa?" kysäsin.
"Kyllähän siellä punnitaankin, mutta -- --"
"Valehteleekos vaaka?"
"Eihän se juuri valehtele vaakakaan. Siinä on muuten vika
punnituksessa."
"Mikä vika?"
"Se, että punnitaan -- kukkaro taskussa."
"No, mitä se vaikuttaa?"
"Kas, kun kylpykauden lopussa paino vähenee, luullaan että _mies_ on
laihtunut."
"Eikös sitte ole?"
"Ei se siltä ole sanottu. Useimmiten on painon vähentymiseen syy siinä,
että _kukkaro on keventynyt_."
Siitä sen näkee, kuinka lähellä on erehtymisen vaara, jos mies
punnitaan kukkaro taskussa.
Sama vaara on niin punnitessa olemassa muuallakin kuin
vesiparannuslaitoksissa -- vaikka heidän pulleutensa ja pyöreytensä
eivät sitä hevillä myönnä.