En olisi montakaan riviä sanomalehtiin kirjoittanut, jos luontoni ei
aina vaatisi minua puolustamaan köyhiä, vähäväkisiä ja ylönkatsotuita.
Eikö se ole miellyttävä piirre minun luonteessani -- "vaikka ma sen
itte sanon?"
Mutta minun huolenpitoni ei rajotu ainoastaan ihmisiin, vaan myös
eläimiin, etupäässä kotieläimiin. Sellaisena turvattomain suojelijana
minä melkein ansaitsisin kunnianimen "toinen Topelius". Joka sitä ei
usko, vaan epäilee, lukekoon ajatuksella tämänkin kirjoitukseni, ja hän
on myöntävä väitteeni oikeaksi.
Minun sydämessäni löytyy tilaa niillekin, joita ei edes vanha
Sakari-vainaa oikein suosinut. Vai oletteko kuulleet, että Sakari
Topelius olisi koskaan noussut puolustamaan sen halveksitun
kotieläimemme oikeuksia, jonka nimeäkin me kainostelemme mainita
vähemmän tuttavallisissa seuroissa ja keskusteluissa -- tarkoitan, hm
-- sitä röhkivää kotieläintä? Minun tietääkseni Topelius ei ole sitä
puolustanut.
Mutta minä sen teen. Minä en kärsi, että sillä tavalla halveksitaan,
syyttömästi soimataan ja panetellaan ystäviäni.
Mitä teillä on sikaa vastaan, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset?
Eikö hän ole siivo ja kiltti kotieläin, rauhanaatteen uskollinen
kannattaja sekä vaatimaton niin ruuassa kuin juomassa?
Hänen _ulkomuotonsako_, sekö se teistä on vastenmielinen? -- Miksi te
sitte itse pyritte jäljentämään samoja pehmeitä piirteitä omassa
ruumiinrakennuksessanne ja ilolla näette, että lapsenne ovat pyöreät
kuin porsaat! Istumatyö ja vähä liikkuminen ulkona vaikuttavat, että
nasku-ystäväni vanhemmiten usein lihoo liiaksi, niinkuin tekin. Eikä
hänellä ole varoja polkupyöräilyyn tai muuhun urheiluun, millä te
kevennätte itseänne. Tuskin pitäisitte suotavanakaan, että hän alkaisi
laihtua. Mitä näössä lieneekin virheitä, sen _maku_ korvaa monin
kerroin -- seikka, jota en tiedä sanoa teistä, hyvät herrat ja
kunnioitettavat naiset.
Vai onko teillä hänen _siisteyttänsä_ vastaan muistuttamista? -- Mutta
ottakaa, totuuden nimessä, lukuun hänen asunto-olonsa. Kuinkahan
valkoisilta te välkkyisitte semmoisissa olosuhteissa! Puhdas hän on
porsaana, yhtä puhdas jos ei puhtaampi kuin te olette olleet. Ja
tietysti hän pysyisi puhtaana, jos hänellä olisi erityiset ulkohuoneet
niinkuin teillä, saatikka sitte jos "lokaaliin" kuuluisi kylpyhuone
sinkkiammeineen, suihkulaitoksineen. Mutta hänellä ei ole tarjona muuta
kuin rapakko. Suurinta siisteyden harrastusta todistaa juuri se, että
hän koettaa peseytyä niinkin epämukavissa vesipaikoissa. Teidän
puhdistautumishalunne ei ole niin kehittynyt, sillä te ette suinkaan
menisi joka lätäkköön, vaikka olisi kuinka tarvis.
Moititte häntä _itsepintaisuudesta_. "Pakkautuu kuin sika aidan
rakoon", sanotte. -- Suomalainen nöskö on luonnollisesti aikojen
kuluessa muodostunut yleisen kansallisluonteemme mukaiseksi. Elämä
tässä karussa maassa kysyy kestävyyttä, sitkeyttä, hellittämättömyyttä
niin ihmiseltä kuin hänen taistelutovereiltaan, kotieläimiltä. Jos tämä
luonteen ominaisuus olisi moitittava, niin moittikaa silloin itseänne
ensiksi.
Halveksitte hänen _tietämättömyyttään_. -- Olisitte laittaneet hänelle
koulut, kirjat ja kartat, niin ehkä hän jotain tietäisi! "Ymmärtää yhtä
vähän kuin porsas hopealusikasta", sanotte. -- Kuinka taitavasti
osasitte itse käyttää lusikkaa porsaan ikäisinä? Sitäpaitsi ymmärtää
porsas tästä kapineesta juuri niin paljon kuin hänen tarvitseekin.
Purasee sitä, ja huomattuaan ettei siitä ole syötäväksi, viskaa
menemään. Jos te olisitte tehneet yhtä viisaasti, ei teitä nyt hopealla
ja kullalla hallittaisi, orjuutettaisi. Sillä noilla metalleilla ei ole
mitään muuta arvoa kuin minkä ihmiset niille antavat. Aivan toista on
esim. teräksen sisäinen arvo, sillä siitä aineesta käy valmistaminen
tarpeellisia työaseita, mutta kullasta ja hopeasta ei muuta kuin
hyödyttömiä korukaluja ja rahaa, tuota kaiken turmion tuojaa,
ihmiskunnan kirousta, sen onnettomuuksien alkujuurta. Näyttäkääpäs
naskullenne terästä -- puukkoa tai kirvestä -- saatte nähdä eikö hän
_sitä_ kunnioita!
"Tietää sen, minkä sika Pohjantähdestä", sanotte halveksien. --
Paljonkos te siitä tiedätte? Ette tunne omankaan taivaankappaleenne
kaikkia seutuja, sen vähemmän muita. Pohjantähden suuruudesta ja
liikunnosta tiedätte hyvin vähä, jos ette kysy ammattitutkijoilta tahi
katso kirjoista. Ja nekin voivat erehtyä. Pääasia teille on, että tuo
tähti teitä opastaa pohjoista kohden -- tätä nykyä -- muusta ette
suurin välitä. Nöskölle sekään tieto ei ole tarpeen, sillä hänen
tapansa ei ole tehdä pitempiä merimatkoja omin päin. Ylimalkaan hän ei
matkustele paljoa -- elävänä.
"Ei käsitä enempää kuin sika tuulimyllystä", sanotte. -- Aivan niinkuin
te, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset! Jauhot teille kyllä
kelpaavat, mutta myllyyn mennäksenne teillä on liika hyvät vaatteet
yllänne. Esim. sanomalehden toimittamista te tunnette jotenkin saman
verran kuin harjasselkäinen veljenne tuulimyllyn rakennetta. Jauhoja
sieltä odotatte suunne mauksi. Lukea kyllä osaatte lehteänne,
arvostella ja moittia, mutta olettekos muistaneet viedä jyviä tuuttiin?
Sen puolen asiasta naskukin vain on unhottanut, muuten ei kellään olisi
mitään muistuttamista hänen suhteestaan tuulimyllyyn. On eräitä
sanomalehdenisäntiäkin, jotka luulevat parantavansa lehden asioita
supistamalla toimitusmenot mahdollisimman pieniksi. Nasku on viisaampi.
Ei hän pane myllyä hakaan, kun jauhoja tahtoo.
Tietämättömyys ei ole sama kuin henkisten kykyjen puute, vaan
useimmassa tapauksessa se on ainoastaan seuraus siitä, ettei näitä
kykyjä ole asianmukaisesti kehitetty. Tietämättömyys on aina
korjattavissa. Mutta mikä on kaikkein tärkein, se on _siveellisyys_. Ja
sillä alalla meidän tonkiva veljemme ja sisaremme vie voiton meistä
monesta.
Muuta mainitsematta tahdon vain viitata siihen, kuinka ankara
_raittiusmies_ hän on. Ennemmin kuin kenkään meistä on hän hyljännyt
jouluviinat. Sillä tiedättehän te, "kuka se on, joka kaiken kesän
kyntää eikä juo jouluna olutta"?