Oottako kuullu jotta m’oon ollu siälä, johna kaikki muukki tämän pualen
puntimiähet?
Lapualla, niis suuris juhlis.
Hikosin ja juhuliin kun muukki. Ja maksoon kaffikupista markan siinä ku
toisekki.
Ja vetelin kans’ sitä hernessoppaa kolme kertaa päiväs n’otta flisiji.
Ja välistä paasasin herelmäsoppaaki sekahan. Mutta mun kuppihini ne
Lapuan flikat eivät pannehet vahingoskaa niitä suuria klimppiä. Ei
vaikka otin toisenki talterikin ja meinasin jotta, eikhän ne jo hoksaa.
Yhyren ainuan kivisyrämmen panivat ja senkin niin kruttuusen ja kovan,
että siit’ en saanu huanoolla hampahillani mitää irti.
Mä pirin sitä aikani suusnani ja imeskelin silmät väärinpualin pääs,
muttei se haissu eikä maissu miltää.
Pistin lopuuksi plakkarihin koko kivisyrämmen ja näytin kotia päästyä
akallekki ja sekin sanoo jotta:
— Jo oli imhellinen kivisyrän!
Se meinaaki siitä ny teettää proosin.
Mutta se Fläskilän poika s’oon sitte sinnikäs faari!
Ja runua se lausuu ku häkää vain.
Ja se on tores ku sika rukihis, n’otta luulis sen pian päälle lentävän.
Mulukooloo ja räpyttää silimiä ku onnetoon ja välistä se panoo niin
fiinisti ja kimiää, jott’ oikee vattahan ottaa.
Ja taas paasoottaa römiää ja karhiaa ku Lapuan isoomaha-faltesmanni.
Ja itte se Fläskilän poika on vain piäni ja kraissuune miäs. Siit’ei
olsi mihkää, jos riveeliihi hairaas. Mutta äänellä se panoo kamalasti.
Eikä se vettä pelkää, eikä turhia vavahra.
Kun s’oli justhin siinä fiinis paikas lausumas, niin tuli ukonpysty ja
nakkas vettä oikee korveella sitä Fläskilän poikaa vastapläsiä, n’otta
s’oli ku uitettu suarssa.
Vesi vain nenänpäästä pruuttas.
Mutta siitä se vain yltyy.
Se raimaantuu niin, jotta krääkääsi oikee suun täyreltä ja vattan
pohjasta.
Ja kyllä kans sai juhulayleesö kintut alansa. Häntä-pystys juaksi
fiinit fröökynäkki kaffiakkaan tyä.
Sotaministerin erustajaki mennä lipitti jotta tuppi kaiaji.
Mutta se Fläskilän poika se vai paukutti sitä runua niin kauan, jottei
oollu yhtäkää sorkkaa kentällä.
Sitte vasta lopetti.
Sellaasta s’oon se oikia runonlausumine. Kun ne toiset hyväkkähät kans
yrittivät runua lausua, niin ihmiset vain istuu ja naureskeli, eiväkkä
piitannehet mitää. Jokkut vähä mulkaasivat sinneppäi ja sanoovat jotta:
— Kaikki ne kans — —
Mutta ku se Fläskilän poika pani oikee voimalla, niin jo tokeni!
Se, ku se Taavetti ennen mailmas löi 10,000 filistealaasta aasin
leukaluulla, niin s’ei ollu mitään se. Mutta ku Fläskilän poika kerran
vai krääkäsi, niin 10,000 eteläpohjalaasta lähti hyppäämhä!