LAPUAN RAIPPA-AKAT.

Oottako kuullu jotta nyt repes Lapualla oikee suurpuhristus viinapesis?

Siälä pirettihin suuri kansalaaskokous menhellä viikolla siitä,

jotta kuinka saataashin se synnillinen meno, ryyppöö ja kaikkinaanen

villitys lopetetuksi, joka Lapualla on pääsny niin suurehen vauhtihin.

Ja päätettihin ruveta oikee joukkohommahan kaikkia pontikkatrokaria

vastahan.

Menny maanantakina se alkoo. Lapuan vaimo-väjet olivat valinnehet

joukostansa kymmenkunnan suurinta ja rotevinta emäntää lähetystöksi

lähtemhän yhren Maijan kämppähän, josta viina on virrannu ympärinsä.

Emäntään naamat oli kovasti nojettu, jotta n’oli ku neekeriä. Ja

jokahittella oli kauhiammoonen kuusenkarahka olkapäällä.

Niin lähtivät ja tulivat Maijan huushollihin. Maija makas honkkinsa

kans kaikes rauhas, kun ovi aukaastihin ja sisälle tulivat nua

murjaanit.

Siitä peljästyy Maija niin kauhiasti, jotta se hyppäs heti kamarihi.

Mutta murjaanit tuli peräs.

Nyt otettihin Maija katteltavaksi.

Kaks friskiä akkaa piteli kiinni ja neljä, elikkä oliko niitä viis,

akkaa huhtoo kuusenhaoolla erestä ja takaa niin paljo ku jaksoovat

aivan paljahalle. Ja Maija hyppii ja huuti ja pannasti, n’otta s’oli

aiva punaane — erestä ja takaa.

Mutta mikään ei auttanu. Akat piiskas Maijan oikee perin pohjin. Ja

sitte huurettihin jotta:

— Tohtori tupahan voitehinensa!

Ja siältä tuliki lisää yks mustanaama tervapytyn kans. Se meinas

tervata Maijan hellemmät tuntehet, mutta pytty oli jäätyny ja tervasuti

istuu niin lujas kiinni, jotta varsi vain katkes tohturin käthen ku se

yritti sitä irti.

— No jääköhön ny voithet toisehen kertahan — sanoo se musta tohturi.

— Mutta jos Maija tarvittoo toiste tällääsen peseen, niin kyllä mä

katton, jottei tervapyttyni jääry. Ja ens kerralla m’otan höyheniäkin

joukkohon, jotta saarahan vähä koristaa Maijan muatopualta, jotta

kankkukin paremmin tykkääs.

— Jaa, tuo lorvi! — huuti yks mustanaama. — Se kans piiskathan! Menkää

knapittohon sen housuja.

Mutta sen kuuli se mies tuvanlaattialla, vaikka se makas täkki korvis.

Ja se ku poukahti pystyhy ku ammuttu. Hairas housunsa ja meni nevalle

massatehtahan taa ku piili!

Eivät keriinnehet saara kiinni.

Pihalle oli kokoontunu suuri liuta ihmisiä kattohon ja kuulemhan ku

emännät tuli kämpästä.

Ne tuli ryhmärivistös, piiskat olkapäillä ja viimmeeteksi tuli tohturi

tervapyttyänsä manaten.

Sitte pirättivät ihmisjoukon ethen ja yks emäntä huuti jotta:

— Sellaasen peseen ku Maija ny sai, saa tästä lähtien Lapualla

jokahinen viinapesän hoitaja, oli se sitte akka eli miäs. Ja muistakaa

se!

Niin sanoovat ja näyttivät raippojansa. Ja sitte ne katos, jotta kukaa

lapualaane ei tiärä mistä ne tuli ja mihkä meni.

Mutta trokarit tietää, jotta Lapuan kauhiat »_raippa-akat_» ovat

noussehet haurasta ja siinä ei oo enää leikitteleminen. Siinä voi saara

raippoja vaikka kuka.

Kerran, jo pitkä aika sitte, tuli Lapualle sellaane faltesmanni, jok’ei

tainnu ihmisten kans’ oikee puhella. Se pakkas krääkymähän.

Ja silloon ilmestyivät Lapuan raippa-akat faltesmannin kamarihin,

laskivat faltesmannin pöksyt linkkoohin ja piiskasivat, jotta veri

nokkuu.

Faltesmannista tuli sen perästä kuulemma oikee reiru ja mukava miäs.

Puukkoo, puntari ja pannunjalaka: Lisää prätinöötä Pohjanmaalta · 第 36 / 66 题