Heh, laulattamahan taaskin pakkaa,
kun pääsiääspäivät täs alakaa!
Kun riihestä kuuluu jo polokan tahti
ja flikkaan silimistä lysti se loistaa
ja piaksuus jo polttaa jalakaa!
Alataloon Aapelin hanuri se huutaa
ja ittekkin Aapeli hihkuu.
ja Välitaloon Ville se Mutikkalan Maijaa
polokaten vääntää, ähkyy ja puhkuu
ja ottasta hiki vaa tihkuu.
Krupulan Kuustaan kaulas on silkki
ja lonkalla huiskun puukko.
Kohtapa Kuustaa Lirkkunsa hairaa
ja polkkaa puskoo ja silmää isköö
ja Lirkull’on tiarossa suukko.
Riihen takana tua Nikkarin Hemppa
Hessalta muiskua ammuu,
mutt’ Hess’ei anna ja Hemppa se huakaa:
Oon seittemän sualaasta silakkaa syäny,
voi koska mun janoni sammuu?
Nyt koppas jo korjasti polvelleen
Hemppa sen Hessansa armhan.
Ja Hess’ei sätki, ei kilju ei potki,
vaan huulensa siävästi truutulle tällää
ja siihe se Hemppa sen muiskun mällää —
ja jano kans yltyy varmhan!