Oottako kuulla jotta maakunnas pitää ny kovasti kuivaa?
Kun aivan vesi loppuu. Prunnit on tyhjinä ja pohjas ei näjy muuta kun
ruastunehia kiviä, rauskoja pläkkisankoja ja lapsenkenkiä, jokk’on
sinne puroollehet.
Sammakot istuuvat silmät pullolla prunninpohjas, hyppiivät päänsä
seinihin ja imehtelöövät, kun ei enää vahingoskaa putua vetehen.
Rapalaksot kuivuu ja kakarat krääkyy kun ei oo mihnä sais klotata ja
naamansa ryättää.
Suutarit manaa kun liotespytty ravistuu, vesi loppuu, eikä saa
pualipohojia liotetuksi.
Härmäs joenperkoomiähet ovat helisemäs, kun joki on kuiva ja se suuri
patorustinki ravistuu ja hajuaa käsihin.
Vesi on lujas! Prunnit tyhyjät ja joet kuivuu. Taloolliset ajaavat
monilla hevoosilla joesta vettä, mihnä sitä viälä vähä pohojalla
lurajaa. Ittelliset kipottaavat kiuluulla ja sangoolla. Kakarat
pläkkikortteliilla ja lusikoolla.
Ja tarkasti pitää veren kans auseerata. Mones taloos on kuulemma
silimäänpesuki lopetettu aivan verenpuuttehen tähre.
Ja turhaa s’oonkin tänä kallihina aikana, joka päivä klotata tyyristä
purkista vettä naamahansa. Kyllä sitä näköö, vaikkei silimiä joka
viikko pesekkää. Ja harvoon sitä ny ihimisen naama on niin paksus
ravas, jottei silimiä auki saisi.
Mutta niit’ onkin tämän mailman aikhan seilaasiaki ihmisiä, jokkei
muuta enää tekisi kun aina vain pläsiänsä kuuraasivat. Sitä ne hinkkaa
ja hankkaa, tryykää ja plankkaa, n’ottei siin’ oo enää määräkää. Pitää
olla saksansoovat ja haisuverekki jos jonkillaaset.
En tiärä sitte, onkhan totta, mutta jokku rupulinaamaaset kuulemma
oikee hiatapaperillaki hinkkaavat, jott’ olsivat siloosia ja
ymmyrkääsmuatoosia.
Ja vettä sitte paasatahan eri lailla! Varsinkin herrat, niillä ny ei oo
määrääkään. Puali korveja niillä pitää olla, ku ne naamaansa pesöö. Ja
hinkkaavat sitte erestakaasi ylähä ja alaha n’otta nenä ruvella.
Onko se kumma, jos niistä herroosta kans tuloo pleiki- ja
plösönaamaasia. Ei se ihmisen naama sellaasta hinkkoota iankaikkisesti
kestä. Kuluu se ja kruttuhun vetää, niinkus ootta ittekki huamaannu.
Ihmisten pitää olla viisahia ja ottaa oppia luamakunnasta. Pestä
naamansakki niinku kissi. Kissi vain yhrellä kärellä taitavasti
pyhiiskelöö ja eikös s’oo puhuras ja silunaamane viälä vanhoolla
päivilläki?
Mutta ihmiset survoovat n’otta nahka narajaa —.
Ja kyllä ny kans saavat sen kupistansa särpää, kun niin jumalattomasti
haaskaavat purkista vettä. Loppuu se, niinku ny nährähän koko maakunnas.
Tuloo vesi niin lujalle kun on jo Kurikas, johna _prunnikki_
palovakuutethan.
Siälä kuuluu laaiittujen jo taksaki, jonka mukhan ne vakuutethan.
Hyvä vinttiprunni, john’on kaksjatkoone salako ja pualikuntaane
prunninkehä, vakuutethan 450 markasta. Kolmijatkoosesta saloosta
pannahan viiskolmatta markkaa lisää. Veiviprunni värteerathan 500
markaksi.
Jos vintin pääs on painona killumas patarauska, pannahan siitä 20
markkaa tykö. Se kun saattaa, jos valkia sattuu prunnis irti pääsemhän,
purota maaha ja mennä rikki.
Mailmanlopun aikoohi ny on eletty kun prunnikki palovakuutethan!