Oottako kuullu kuinka vaikiaa hyyryläisen on ny Vaasaski rookata
taloonisäntää.
Kun tuloo kuukauren viimmeene päivä, jolloon on kontrahrin mukaha hyyry
maksettava, niin isäntiä ei löyrä mistää.
Ei vaikka tikulla ettis ja itkis!
Ja hyyrylääsiä juaksoo markka käres kiäli pitkällä pitkin kaupunkia
kysellen, jotta:
— Oottako nähny meirän taloon isäntää? Eileen se viälä oli kotonansa ja
kun mä tarittin sillen hyyryrahaa, niin se vaan pukkaali ja sanoo jotta:
— No ei sen ny niin kiirust’ oo sen hyyrymmaksun kans kun ennen
vanhaan, heh heh. Saa vaikka jättää maksamata. Mitäs tuasta yhren
kuukauren hyyrystä? S’oon niin piäni raha ja eläminen on teillekki tätä
nykyä niin tyyristä, että mä annan anteeksi ny tämän kerran!
— Mutta mä vähän pelkäsin, että sill’on koiranjuanet miäles. S’oon aina
ennen ollu hyyryä kräväämäs jo pualesta kuusta etukäthen ja kovasti
poraannu, että taloonpito ei kannata. Ja nyt yhtäkkiää sanoo, ettei
tarvitte enää hyyryä maksaa olleskaan! Mutta kun mä aina vain tukiin
maksua, niin suuttuu ja karjaasi jotta:
— Huamenna vasta s’oon hyyrynmaksu päivä!
Eikä ottanu peijakas!
— Tänä päivänä mä nousin jo viireltä ylähä, ettei se vain kerkiääsi
lähtiä asioolle, jyryytin ovehen jotta koko taloo heiluu, niin emäntä
tuli viimmeen oven taa huutohon jotta:
— Hospunti inte vara hemma!
— Ny m’oomma kaikki taloon hyyrylääset juassehet ympäri kaupunkia sitä
ettimäs, mutta sit’ei löyrä mistää. Pitkälläkarulla tuli meitä vastahan
Juhanssonin taloon hyyrylääset ryhmärivistös juaksumarssia. N’oli kans
ettimäs isäntää.
Poliisilaitoksella on käyty ja Ehtivällä Osastolla, mutt’ei nekkään
löyrä.
Raastuvankarulla on kuulemma yks isäntä löytty kellarista trasumattojcn
alta ja väkisin pantu sen kourahan hyyryrahat.
Lontviikinkarulla saivat hyyrylääset maksetuksi hyyrynsä kun isännän
oli ahristunu kylmästä vintinkonttuurista iltapäivällä pois. Se
olikärmehenpalojapalelluttanu jalkansa.
Yhres taloos oli käyny niin onnellisesti, jotta yhren vosikan kakarat
olivat olleet tyrjäämäs tallinvintillä, hyppinehet ja poukotellehet
aikansa heinäläjän päällä, niiniänsäsieltä oliki ruvennu kuulumaha
karmia ääni heinään alta. Siäl’ oli isäntä piilos.
Ja hyyry oli saatu maksetuksi. Kyll’oli hyyrylääset ollehet
iloisisnansa.
Nyt meinaa yks hyyrylääne tehrä kupernöörille sellaasen anomuksen,
että se julkaasis pakollisen määräyksen, jotta poliisit kytköövät
joka kuukauren viimmeenen päivä joka talonomistajan portintolppahan
kaularauralla ja kettingillä kiinni, jotta hyyrylääset saisivat
maksetuksi hyyrynsä isännilleen.
Ja jos ei isäntä ota siinäkään rahaa vastahan, niiniänsä on
hyyrylääsellä lupa liimata hyyryrahansa isännän ottahan.