Oottako kuullu mitä Klumpun Kustaa sanoo siitä oppivelvollisuuslaista,
jota nyt parhallansa koitethan panna käynthin?
Mä rookasin sen Kustaan eileen, kun s’oli kaupungis käymäs, ja kyselin
samalla jotta:
— Kuinkas te ny rupiatta saamhan kaikki kakarat kouluhu siälä teirän
kylällä?
— Siinäpä se onki hyvä miäs asia, joka panoo pian kaikki kunnanmiähet
hulluuksi. Mäkin jouruun syksyllä kansakoulun johtokuntahan ja
sittemmisin ei oo ruaka lystänny. Nyt on menny kohta seittemän viikkua
yhres hyppöös ja rähinäs niiren kaiken mailman kakaraan kans, josta
pitääs lukua pitää, jotta kauranleikkooki on vasta pualimoos ja pakkaa
jo varisemhan peltohon.
— Taitaapa siinä ollakki paljo hommaa. —
— Hulluksi siinä tuloo ja hullu s’oon se lakiki. Herraan höpinöötä koko
homma. Mistä ne rahat tuloo, jotta joka torpan viärehen kansakoulu
asua, laittaa frii ruaat ja verhat ja kirjat, pläkkipotut ja pannat
kaiken maailman kersoolle? Ja opettajat palkata ja sitte lehmän vallit
laittaa ja pärinämaat tonkia.
— No ei suinkaan niitä lapsia ny niin kauhiasti oo — koitin mä sanua.
— Minäpähän tuan tiärän kun oon koittanu räknätä. Siinä meirän kylän
larvas on yks loukko, jota sanothan Kakaramäjen loukoksi. Mee sinne
kattomhan, niin näjet. Aivan niitä kiahuu. Kolme päivää m’oon siälä
koittanu niitä räknätä ja sortteerata oikee talikon kans, mutteihän
niitä saa lujetuksi, kun niit’on kun Vikkiläs kissiä ja enempiki. Ja
lisää tuloo aina vai.
— Hoo-oh, soo-oh — — —
— Joo-oh! Sillä loukolla tarvitaas oikee erityystä kialtolakia, kun
kakaroot’on n’otta nokkuu. Yhreski huushollis kysyyn jotta:
— Paljonko näitä kersoja teill’ oikee on?
Niin akka tuumas jotta:
— Kissit tiätää, eip’ oon tullu lasketuksi, mutt’ei siin’oo tuas trusas
viälä pualiakaan.
— Onko ne sitte teirän kaikki, kysyyn mä —
— Kyllä niist’on ainaki toiset pualet Iisakin — tuumas akka.
— Mä pirin sitte siälä Kakaramäjellä menhellä viikolla yleesen
kokouksen, ja seliitin, jotta ny pitää kaikki kakarat pestä, räknätä ja
viärä kouluhun — seliitti Kustaa.
— No sinne ne onki parhultaasia täs jaloosta pyärimästä, kun ei oo enää
meilläkää tilaa mökis, mihkä astoos eli istuus — ihasteli ykski akka.
— Ja siäläkös alkoo eri meteli niiren kersaan kans! Hikipääs juoksivat
äireet penskojensa peräs pitkin mäkiä ja tukasta pitään kokosivat
tuphan ja tuvan oven pönkäsivät, n’otta aiva klasit pullisteli. Sitte
alkoo yleene kakaraan pesu, ja sitä kesti kolme päivää. Kun mä sitte
menin taas kattomhan Kakaramäjelle, niin siäl’oli kersoja kuivamas
kaikki vasikkahaan airakki täynnä niinku pellavaasknippuja.
— Mutta kaikkia kakaroota n’ei oo saanu kiinnikkään, kun n’oon karaannu
mettähän — puheli Kustaa. — Ja niitä on ny sitte oikee kylän voimalla
jahrattu ja ettitty Tervanevaa ja Homeskorpia myäri. Menöövät ku
jänikset ku nährähän ja yääsehe aikahan kulkoovat varaastamas ja
repimäs kaikki turnissimaat. Ovat kiinniottajille huurellehet, jottei
ne ikänä tuu kouluhun. Niit’on koitettu pauloollakin pyyrystää, muttei
ne pysynehet niiskää. Veivät peijakkahat paulakki joukosnansa ja ovat
kuulemma ruvennehet pyyrystämhän lintuja. Elävät ku Jukolan veljekset
ja huuteloovat kylääsille, jottei niil’oo ikänä ollu nii hauska olla
kun ny.
— Mutta sitte päätti kansakoulun johtokunta laittaa ketunrautoja
mettähän ja niist’onki ollu apua. Toistakymmentä on jo saatu kiinni ja
viäty kouluhu. —
— Kyllä tästä ny tuli taloonpoijille traffi — huakaasi Kustaa. — Kun
kaikki kakarat viärähän kouluhun ja isäntään ja emäntää pitää vooron
perästä itte kulkia paimenes, eik’oo kuka pärinöötä kaivaas eikä
lamphanriskuja äireelle hakis.
— Jaa-ah — sanoo Kustaa. Ja ku se laki on sitte sellaane, jotta
niitä kakaroota pitää viälä oikee kuljettaa tullen mennen niinku
meijeriflaskuja.
— No siinähän vasta tyä on — huakaasin mäki.
— Sanos muuta! — jahkaasi Kustaa. Oikee hevoosella pitää kuljettaa. Ja
niin jumalattoman suuria kakarakuarmia tulooki, jotta oikee köyttää
pitää. Se lastenkuljetus meirän kylällä on pitäny järjestää niinku
meijärikyytit. Vooron perhän ajethan joka taloosta. Kun akat aamuusin
pesöövät meijärikannut, niin samalla verellä viruttaavat kouluhun
viätävät kersakki, sitoovat knippuhu ja pikkukärryyllä lykkäävät
kujansuuhu, josta kuski sitte nakkaa kärryylle.