TULO- JA OMAASUUSVERO.

Oottako kuullu kuinka monta, rehellistä ja kunniootettavaa

Suamen kansalaasta jo on tullu hulluksi tämän »valtion tulo- ja

omaasuusveroilmootuksen» tähre?

Kuinka moni meinaa sen täyttämisen jälkehen viälä nauttia sitä

kansalaasluattamusta?

Kuinka moni on saanu pistoksen syrämmehensä?

Ja kuinka moni on tuntenu pistoksen lompakosnansa?

Ja kuinka teistä kukin meinaa ittensä siitä irti kiäräällä?

Olisko syytä kuttua kokoho yleene neuvottelukokous, johna meitä

yksinkertaasempia lurjuksia kokenehemmat kälmit opastaasivat?

Minä pualestani kovasti kannattaasin sitä, sillä muutoon täs tullahan

siihe, jotta me pikkulurjukset, jokk’emme taira tällääsis omantunnon ja

kunnian päälle käyvis asioos rehellisesti kenkkuulla — meirän rupiaa

ottohon hengen kiinni!

Meitä vähän peljättää, että jos lähtöö omin noukkinsa freistaaloho,

niin voi heleposti astua nappoho, joutua kiikkihi ja saara sakkua.

Ja olis mulla julkinen kysymyski viranomaasille arvoosan yleesön

pualesta, jonka valtuuttamana mä ny tämän kysymyksen teenkin että tuata:

»Onko täs veroilmootukses käytettävä sitä vanhaa _kertomataulua_, vai

saako ottaa huamioho sota-aijan ja poikkeukselliset olot, kun ei kerran

kertomataulu oo pitäny kutiansa enää monehe vuatehe?»

Ja varsinkin mä kysyn sitä jotta:

— Ei suinkaa ihmistä linnaha viärä jos sille tuloo pikkuune erehrys?

Ja mitäs sille teköö, jos ei muista kaikkija tulojansa, kun muistaa

eres menonsa pennin päälle, niin eikö seki jo osoita rehellisyyttä ja

vakavaa yritystä täyttää kansalaasvelvollisuutensa?

En tiärä sitte kuinka omantunnontarkasti muut ovat ottanehet tämän

verootusasian, mutta itteni mä takaan!

Min’oon ponnistellu tämän plakaatin kans jotta hulluksi tulla.

Min’oon ahkerasti lukenu ja tutkinu tätä veroilmootusplakaattia ja jo

viikon päivät pitäny inventeerinkiä menny vuaren tuloosta ja menoosta.

Mull’on plakkarit paperilappuja täynnä; m’oon muistutellu ja pannu ylhä

ja muistoho ja räknänny ja kertonu ja vähentäny ja kraapinu päätäni,

kun ei tämmää, ei vaikka sen tuhat olis!

Välihin on menot suuremmat ku tulot ja välihin taas tulot suuremmat ku

menot. — Ja niin ei ny ainakaa passaa ylhä panna.

Kyllä se kulkaa näyttää siltä, jotta vähät s’oon, mitä ainaki mun

plakaattihi jää verootettavaa, kun ei oo ollu frahrinajuakaa ja

kalastuksestaki oli menny kesänä enempi menua ku tulua.

Yhren ainuan kerran m’olin ongella ja silloonki meni 7 matua, enkä

saanu kun yhren vaivaasen särjen ja kaks salakkaa.

Maanviljelyksestä mull’ei oo ollu tuloja, muttei oo ollu menojakaa, kun

ei oo trengänny ostaa apulantoja.

Mitä taas kiintiähän omaasuutehe tuloo, niin sitä mull’ei oo muuta ku

hampahat.

Ja irtaanta omaasuutt’ on lakki, takki, piippu ja kalossit.

Satunnaasia tuloja on ollu vain reisuusti. Mä voitin kerraasti

verootuslautakunnan puheenjohtajalta pismarkis 2 markkaa, mutta 1 mk.

meni kortiista.

Vapaista ammatiista m’oon harjoottanu vai lääkärin ei huuslaarin virkaa.

Ja sitäki vain sivumennen ja ilman palkkaa.

Mä neuvoon yhrelle tutulle miähelle hyvän reumatismin voitehen.

Käskin sen laittaa paksun taikinan sinapista ja situa se trasulla

jalkapohjihin ja maata kolme päivää.

En tiärä sitte koittikhan se pöllöö sitä, muttei me enää tervehri

toisiamma.

Puukkoo, puntari ja pannunjalaka: Lisää prätinöötä Pohjanmaalta · 第 13 / 66 题