Mua kimaltavan vuoren kukkulalle
tie halki maaliskuisen metsän toi,
miss' aamu hankeen oksaholvin alle
niin syvän siintäväisen varjon loi.
Kuin merivesi vehryt, suolainen
maan sammalpälvet siellä täällä loisti,
ja kirkas linnunlaulu helmeillen
se läheltä ja kaukaa metsän riemun toisti.
Mun kasvojani raikas tuuli kohtaa!
Ja tuolta, missä puoleks peittyen
taa tuoreen havumetsän talo hohtaa,
nyt kiirii kukonlaulu myöhäinen.
Ja kaupungissa, jota aaltoillen
kuin huntu verhoo kellahtava sauhu,
jo kasvaa häly, kohu kuumeinen,
ja tasangolla paisuu aamun raikas pauhu.
Ah tuolla, missä usvan siniharmaan
taa häipyy metsänharja kaukaisin,
myös katsoo silmät samettiset armaan
nyt aamun kimaltaviin ilmoihin!
Ah sinfonia suuri, sininen!
Pois yli vuorten, taakse taivaanrantain
sa hänen korvahansa humisten
soi sydämeni onnen, kaipuun äänet kantain!