Yö verhoo sinisin harsoin
kevättalven taivaan ja lumisen maan.
Yks ainoa suuri tähti
luo kultaloistettaan.
Jo rukoukseen suljin
ma rakastettuni kaukaisen
niin sanomattoman hiljaa
ja hellästi hyväillen.
Kuin lapsi äitinsä helmaan
nuku, syömeni, uutena Jumalaas!
Ken saattoi itsensä antaa,
se Hänet löysi taas.