Poikani, veljeni,
minä hylkään isäinne suvun,
sillä he uhraavat Zeulle
kultaiset istuimet allaan!
Kevätmyrsky viuhuu,
ja auringon purjeet
palavat kasteisten aamujen yli.
Kenestä aika jättää
ja kenelle kohtalo nukkuu,
hän on tomua
ylitse paisuvan mullan.
Nuoret, syttyvät,
alttiit ja hehkuvat sydämet:
minä kastan ja poltan teidät
ikuisessa virrassa
auringon hengellä!
Niinkuin on itkunne,
niin on ilokin omanne!
Kalliimpi on se kuin heidän.
Syntyen uudesti
hetkestä hetkeen
sillä on äärettömyyden lupaus.
Kotkat liitävät
avaruuden kylmässä sinessä,
siivissä välke
kuin ylpeä nauru,
ja mittaavat matkaa
huipulta huipulle
kuilujen yli.
Varjossa, yksin,
varmalla oksalla
istuvat huuhkajat
vaanien samein,
unisin silmin
läheistä saalista.
Kellä on valta,
hän hallita tahtoo
ja käyttää herruutta
mielensä mukaan.
Katselin kauan
vuorilta vuosien kiertoa —
vanhojen pyökkien alla
on paljon kuolleita lehtiä!
Leveät lehvät
ja lahonneet oksat
kaartavat korkean,
kuoleman kostean,
tappavan siimeen
nuorten latvojen yli.
Älköön teidän vihanne sammuko
tai rakkautenne ruostuko!
Nuoret tammet
tunkevat juurensa
syvälle maahan
ja nostavat voittavan
elämän voimasta
latvansa päivää
ja sadetta kohti.
Tyytymystä
en teille ma anna,
raukean kaihon
mieltä en myöskään.
Täysi ja syvä
tunteenne olkoon!
Tyynenä päilyy
vierelläni
hiljainen, nukkuva vuorijärvi
unessa nähden
sieluunsa satavan
sinisen taivaan
ja valkeita pilviä —.
Kaukana vyöryvät
nousten ja laskien
vapaat, väkevät aallot
aavan, välkkyvän valtameren
matkaten äärettömyyttä kohti.
Siellä on paikkanne!
Ikuisen matkan
annan minä teille!
Te olette itse matka
tuskasta tuskaan puhtaampaan,
riemusta riemuun kirkkaampaan!
Siellä on silmiinne nouseva kerta
auringonnousun ja auringonlaskun
toisella puolen,
ylitse elon ja kuoleman harhan
himmeä saari,
unenne kaltainen,
vapaa ja korkea,
henkenne asunto
kuolematon.
Kaikki minä annan
valituilleni,
riemun ja tuskan,
sateen ja auringonpaisteen.
Kutsun ja valitsen teidät
kulkemaan kohti
uutta ja ennentuntematonta.
Turhaan en tultani
taivaasta tuonut
lapsille pimeän maan.
Turhaan en huutanut
ihmisen nimeä
ylitse kukkivan maan.