Ma vanki kaipuun kumman
syysiltaan harhailin.
Yö valoi taivaan tumman
jo tähdin välkkyvin.
Kuin usein tuskan illoin,
loin katseen niitä päin —
sun valopiirtos silloin
ma leimahtavan näin.
Se halki avaruuden
löi valkein salamoin —:
oi vanki hiljaisuuden,
ma sielus nähdä voin!
Jos sammui liian varhain
sun säihkykatsehes,
kautt' öisten tähtitarhain
teit huiman kaarrokses.
Se hetki vaikka tuhlas
kaikk' ilot tähtivyön,
sa vietit kerran juhlas,
oi liekkisydän yön!