Ma laata katsomasta
ja kuulemast' en voi:
tään aamun ihme vasta
se kevään maille toi!
Nyt kuultaa lehdet hennot
ja nukka nurmikon:
niiss' aamukasteen kennot
niin mesikirkkaat on!
Kaikk' ilmat iloon nostain
taas linnut livertää,
ja karja ääntää jostain
myös vangin ikävää!
Ja kukon laulu kaikaa
viel' aamuun siniseen,
vaikk' kyntömies jo aikaa
on mennyt pellolleen.
All' auran multa jälleen
se kääntyy valohon,
kuin ennen kylväjälleen
taas avoin, altis on.
Oi lapsuuskoti suurin,
Maan povi armoinen,
vain sinuun syvin juurin
ma laulan sydämen!