Ma taasen tartuin kevätkuokkahan,
ja minkä voiman tunnon sainkaan sulta,
sa musta, vakaa, vaatimaton multa,
kuin luomisilon hetken ihanan!
Sa annoit lahjan paljon paremman
kuin haaveitten ja unten halpa kulta.
Ah, onni kaikki vain on virvatulta,
sa äidinsyli suuri maailman!
»Sa maaksi tulet, joka maata oot!»
Nuo synkät sanat syvemmin kuin ennen
mun toivonani mieleen painukoot!
Mik' onni iät itsens' unohtain
ois kevään, suven, syksyn, talven mennen
sun povellasi, multa, luoda vain.