Kaksi todellista ystävää.
Kysy häneltä, jonka tänään kuulet kyynelsilmin sanovan: «Minun suruni on
ikuinen, en minä lohdutusta löydä!« kysy häneltä vuosien kuluttua, mikä
on saanut hänen surunsa sulamaan, koska hän taasen iloisena nauraa?
Hänen täytynee myöntää, että hänen surunsa on sulanut, ja sanoa: Aika
sen teki. -- Kysy häneltä, jonka tänään näet vaaleana istuvan, kysy
häneltä sitä vuosien kuluttua, kun näet hänen melkein samallaisena,
kysy: Eikö aika ole parantanut sydämesi haavaa? Hän vastaa suruisesti
hymyillen: «Ei, aika lääkkeillään ei voi tunkeutua minun sydämeeni«.
Aika voi lievittää surun, tekee sen enimmiten aina. -- Ei aina
kuitenkaan.