Paadella istui hän; siihen nukkui hän, ja siinä uneksi hän unelmiaan. --

Puolessa oli päivä, kun hän heräsi. Hän olisi antanut paljon, jos olisi

saanut muiston sammumaan, ja jos tuo olisi ollut hänen vallassansa, ei

hän kuitenkaan olisi sitä tahtonut.

Hämärästi muisti hän ensin. Mutta hänen muistonsa selkenivät, ja

takkapaadella istui hän, kasvot käsiin kätkettyinä. Oi, hänen rauhaton

sydämensä oli nyt kiehuva koski! --

Hän oli paljon toivonut; toivo oli häntä elähyttänyt. Epätoivon käsissä

on hän nyt. Minkä arvoinen on elämä, minkä arvoinen henki

epäileväiselle?

Epäileväiselle! Mutta Johannes ei saattanut epäilläkään.

Hän riisui nyt yltään märät vaatteensa. Niinkuin aave istui hän sitten

liikkumatta.

Eilen aamulla oli hän viimeksi syönyt. Nyt iltapuoleen hän kaipasi

ruokaa. Kun hän sen tunsi, nauroi hän kamalasti:

«Haa, minä olen ihminen!«

Hän haki ruokaa, ja hän löysi leivän. Hän nouti lähteestä vettä; veteen

kasti hän leivän. --

Jos joku on niin kylmä, että luulee tunteiden surua ja vaivaa ruumiin

tautiin verrattuna mitättömäksi, katselkoon tätä nuorukaista! Sanat

eivät voi kuvata hänen sydämensä tilaa. Hänen tunteillaan ei ole kieltä;

ne tuntevat vaan. Mutta niitä voi osoittaa hänen ulkomuotonsa.

Johannes oli kuoleman vaalea; se merkitsee hänen sisällänsä olevan

talven.

Hänen silmänsä ovat laskeuneet syvälle hänen päähänsä, ja niiden valo on

sammunut -- se merkitsee, että hänen toivonsa on kuollut,

Hänen nivuksensa ovat hajallaan -- se näyttää, että myrsky on käynyt.

Hänen otsaansa on ilmaantunut syviä ryppyjä -- se osoittaa, että sielu

on kärsinyt.

Hänen paljas rintansa nousee ja laskee kiireesti -- se merkitsee, että

sydämessä on tuska. --

Tämäkö tässä on se kaunis nuorukainen, se Luojan rakastettu Johannes!

Hän kärsii sanomattomasti. Hän ei kuitenkaan ole ajatellutkaan surmata

itseänsä. Hän on levottomuutensa päivinä ennen miettinyt, mitä itsensä

surmaaminen on; hän on ymmärtänyt, että ainoastaan pelkuri surmaa

itsensä, ei mies; eikä Johannes ole pelkuri. Hän kärsii; mutta kuta

kovempi hänen tuskansa on, sitä rauhaisempi on hän. Kun hänen tuskansa

uhkaa partaittensa yli kohota, silloin nauraa hän.

Ylhäiset ja alhaiset · 第 42 / 83 题