Salama taittoi samalla suuren koivun Marian kamarin edessä. Huone vapisi
järähdyksestä, joka heti salamaa seurasi. Vaan Maria ei salamaa nähnyt,
ei järähdystä kuullut. Maria oli satamassa, Johanneksen turvallisessa
sylissä. --
«Herra, Herra Jumala!« kuului ääni pihalta. «Mikä kauhea yö, mikä
hirmuinen yö! Missä, missä on Maria!«
Se oli vanha parooni, joka näin puhui. Vaivoin oli hän yhä kiihtyvässä
ilmassa saavuttanut Harmaalan.
Hän havaitsi akkunat pirstana. Hän näki taittuneen koivun, joka vielä
savusi. Hän samosi epäilyksen alaisena huoneesen.
«Maria, Maria!« huusi hän. --
Kalman karvaisena Klaus jätti isän huutamaan ja meni suoraan Marian
kamariin.