TUURE. Nyt sinä olet mielelläsi kasöörin rouva, niinkö?
SIIRI. Minun kai täytyy, rauhan vuoksi.
TUURE. No, nyt sinä olet kiltti tyttö. Sotakulut maksan minä
jalomielisesti kyllä itse. Mitä se tuo ihanuus taas maksoikaan?
(_Osottaa hattua._)
SIIRI. Ainoastaan 38 markkaa.
TUURE. Ole hyvä! (_Antaa Siirille seteleitä, jolloin hänen lompakostaan
putoaa pieni paperilappu._) Kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä, --
neljäkymmentä.
SIIRI. Ja _viisikymmentä_.
TUURE. Vai niin -- viisikymmentä. (_Antaa vielä yhden setelin._) Sinusta
pitäisi tehdä valtiovarain päällikkö, Siiri.
SIIRI. Kuinka niin?
TUURE. Sillä sinä hoidat »sisäistä taloutta» tavalla, joka tekisi sinun
nimesi kuolemattomaksi.
LIISA (_vasemmalta_). Tässä on kirje kasöörille.
SIIRI. Anna tänne. (_Liisa antaa kirjeen, jota Siiri uteliaasti
tarkastelee, ja poistuu vasemmalle._) Kas tässä, Tuure. (_Tuuren luettua
kirjeen._) Mikä kirje se on.
TUURE (_hätääntyneenä_). Se on asioimiskirje.
SIIRI. Naisen käsialalla?