SIIRI. Mitä?
AGNES. Osaa luoda omaa kuosiaan. Mutta, lapsukainen, minkätähden et
vuosikausiin ole minulle kirjoittanut?
SIIRI. Niin -- niin -- näetkös -- sen tähden, että minä niin kauheasti
kunnioitan sinua.
AGNES. _Minua!_ No, olipa sekin päähänpisto.
SIIRI. Eikä minulla ole ollut rohkeutta lähettää sinulle tyhmyyksiäni
noin vain ominpäin taikka, oikeammin: omin _käsin_.
AGNES. Vai olet sinä niin koppava! Voisit »lähettää tyhmyyksiäsi» pois,
etkä kumminkaan tee sitä! Sinä olet siis onnellinen, niinkö?
SIIRI. Olen, minä olen _niin_ onnellinen! -- Jospa meillä olisi vain
vähän enemmän rahaa.
AGNES. Minä luulen miehelläsi olevan sangen hyvän palkan?
SIIRI. Kolmetuhattaviisisataa markkaa.
AGNES. No, se ei ole paljon.
SIIRI. Ei, eipä suinkaan. Mutta kyllä se sentään varsin hyvin riittää,
kun osaa olla tarkka.
AGNES. Ja miehesi _osaa_ olla?
SIIRI. Sitä en ole sanonut.