Ja lopetettuaan kohottaa puheenjohtaja erästä liinaa pöydällä -- ja
sen alta löytyvät Atalian syyttäjät: verinen yöpuku, myrkkyrasia ja
päiväkirja.
Atalia päästää sellaisen vihlovan äänen kuin kondorikotka, joka on
haavoittunut kuolettavasti, ja kätkee kasvot käsiinsä.
Ja ottaessaan kädet kasvoiltaan, eivät kasvot enää olleet kalpeat
vaan veripunaiset.
Kaulan ympärillä oli hänellä leveä, musta nauha Hän repäisi solmun
auki molemmin käsin ja heitti nauhan lattiaan, ikäänkuin olisi hän
paljastanut kauniin, valkean kaulansa pyövelille; kenties hän teki
sen myöskin saattaakseen vapaasti puhua, mitä hänen sielustaan nyt
puhkesi esiin. "Niin, niin se onkin! Minä juuri tahdoin murhata
sinut, ja minä kadun vain sitä, etten osunut paremmin. Sinä olit
elämäni kirous, sinä valkoposkinen aave! Sinun tähtesi minä jouduin
onnettomuuteen ja kiroukseen. Tahdoin murhata sinut -- olin
kohtalolle velkapää tämän työn. En olisi saanut rauhaa tulevassa
elämässä, ellen olisi koettanut tehdä sitä. -- Kas tuossa on kylliksi
myrkkyä passittamaan kokonaisen hääseurueen toiseen maailmaan. Mutta
minä tahdoin nähdä sinun vertasi. Sinä et kuollut, mutta minä olen
sammuttanut janoni ja nyt voin kuolla. Mutta ennenkuin pyövelin
miekka erottaa pään ruumiista, olen kuitenkin iskevä sydämeesi
sellaisen iskun, joka on kiusaava sinua hellimmissä syleilyissäkin.
Minä vannon: Kuule minua Jumala, kuulkaa minua te pyhimykset ja
enkelit, ja te paholaiset, kuulkaa minua, te helvetin asukkaat!
Osottakaa vain minulle yhtä paljon armeliaisuutta kuin seuraavat
sanani ovat totta..."
Ja raivoava nainen lankesi polvilleen ja huitoi käsiään päänsä päällä
kutsuen kaikki helvetin voimat todistajiksi.
"Minä vannon, minä vannon, että tästä salaisuudesta, piilopaikasta
nimittäin, tiesi paitsi minua, vain Mikael Timar Levetinczy. Pari
päivää sen jälkeen, kun oli kuullut minulta asian, hän katosi. Jos
nyt joku kirjallisesti on ilmoittanut siitä sinulle, _niin ei Timar
ole voinut kuolla pari päivää senjälkeen. Mikael Timar Levetinczy
elää siis vielä, ja sinä voit odottaa ensimmäistä puolisoasi
palaavaksi_. Niin auttakoon minua Jumala, yhtä varmasti kuin on
totta, että Timar vielä elää. Se, joka haudattiin hänen sijastaan,
oli varas joka oli varastanut Mikaelin vaatteet. Ja elä nyt edelleen
tämä tikarinpistos sydämessäsi!"
* * * * *
Kahdeskymmenesensimmäinen luku.