Lempeämpi tunne oli uudelleen heräämäisillään Boleslavin mielessä,
mutta synkkä ja haihtumaton epäluulo tukahutti sen kohta.
»Saitko maksun vaivoistasi?» kysyi hän purren hampaitaan.
»Kyllä, herra», vastasi tyttö levollisesti.
Boleslavia puistatti inhon puuska.
»Kuinka suuri oli palkkasi?»
»En tiedä, herra!»
»Kuinka--etkö sitten tinkinyt?»
Tyttö ei näyttänyt ymmärtävän. »Isä otti rahat minulta pois», vastasi
hän; »hän väitti, että ne olivat syntirahoja. Mutta niitä oli kouran
täysi ja kaikki kultaa--sen verran tiedän.»
Boleslav mittaili häntä kummastunein katsein. Suuri pää pörröisine,
niskaan kömpelösti solmittuine hiussuortuvineen oli nöyrästi
kumarruksissa. Hänellä ei näyttänyt olevan aavistustakaan siitä
halveksimisesta, jota toinen tunsi häntä kohtaan. Tai kenties hän oli
siihen niin tottunut, että piti tämän äänensävyn itsestään selvänä.
»Mitä sinulla oli ranskalaisten aikaan linnassa tekemistä?» tiedusteli
Boleslav edelleen.
Tumma puna lehahti tytön kasvojen ja kaulan ylitse aina alas
rinnoille. Jokin kaukainen muisto näytti herättäneen uinuneen
häpeäntunteen hänen mielessään.
»Minä autoin ompelemisessa», sammalsi hän.
»Kuinka olit sitten joutunut linnaan?»--
»Isäni sanoi minulle--minun oli mentävä sinne ja kysyttävä
armolliselta herralta, olisiko mitään ommeltavaa.--Minun täytyi
ansaita leipäni, sanoi hän.»--
»Niinkö?»--Pitkä äänettömyys, sitte Boleslav jatkoi: »Mene ja pane
jotakin yllesi, Regina.»
Tyttö kopasi peitellen rintojaan käsillään ja puristi sitten paitaa
niin tiukasti kaulansa ympäri, että kaulus painui syvälle pulleaan
lihaan.
»No?»
»Minulla ei ole mitään.»
»Mitä ihmettä? Eikö armollinen herra ole pitänyt huolta vaatteistasi.»
»He repivät eilen röijyn yltäni.»
»Ketkä?»
Hehkuva viha leimahti tytön silmissä.
»Ketkä? He--kyläläiset--ketkäs muut?» Ja hän sylkäisi.
Boleslavin valtasi omituinen kummastuksen ja tyydytyksen sekainen
tunne. Tässä oli siis joku, joka otti osaa hänen vihaansa, jonka
kohtalo oli sekottanut samaan taisteluun, mikä hänellä itsellään oli
kyläläisiä vastaan taisteltavana.
»He ovat vihamielisiä sinua vastaan--kyläläiset--niinkö?»
Regina nauroi ivallisesti. »He--hahaa! Hehän heittelevät minua aina
kivillä, missä vain näkevät. Tuollaisilla kivillä!» Ja hän piti
koukistettuja käsiään jonkun matkan päässä toisistaan kuvatakseen
heittoesineiden suuruutta.
»Kuinka kauan he ovat heitelleet sinua kivillä?»