Neljäs kohtaus.
_Edelliset_. _Tapper_.
_Tapper_
(sunnuntaipuvussaan, kumartaa kömpelösti).
Päivää!
_Stobenius_.
Jassoo, te olette makkarantekijä Tapper, joka on lähettänyt
kouluhallitukselle valituksen siitä että johtajatar, neiti Kortman, on
pakoittanut tyttärenne Alman, tämän koulun 5:nen luokan oppilaan,
opettajakunnan läsnäollessa aukaisemaan ja ääneensä lukemaan hänelle
tulleen kirjeen ja sitten vielä häntä pahoin pidellyt. Onko teillä vielä
mitään suullisesti tähän syytökseen lisättävää? Teillä on puhevuoro.
(Katselee papereitaan.) Sepä oikein verenhimoinen naama, tuo!
_Tapper_.
Ei ole minulla mitään lisättävää. Pysyn siinä mitä olen
allekirjoittanut. (Osoittaa opettajia). Tässä ovat minun todistajani.
_Neiti Kortman_
(pienen vaitiolon perästä).
Todistajia ei tarvita. Ei ole minulla tapana kieltää mitä olen tehnyt.
Kun olin seminaarissa käytettiin tätä kirjeentutkimista kun tyttöjä
epäiltiin rakkaudensuhteista ja Alma sitä paitsi on näsäviisas ja
koketti tyttö, joka aivan hyvin ansaitsi tuon pienen letkauksen.
_Tapper_.
Tietäkää huutia! Itse voitte olla koketti! Vai pienen letkauksen! Olin
juuri liiterissä lehmän sisuksia perkaamassa kun tyttö ulvoen ja poski
pyöreänä kuin eidamerjuusto töyttää sisään ja huutaa: en mene kouluun
enää, johtajatar tappaa, johtajatar tappaa. Ei, kyllä se oli oikea reima
korvapuusti, se on varmaa ja se on koululaissa kielletty, sen olen itse
lukenut. Eikös niin, herra maisteri ja tirehtööri?
_Stobenius_.
Tirehtööri! Minä en ole mikään tirehtööri. Minä olen professori
Stobenius, Karl Johan Stobenius. Ettekö ole kuullut minusta puhuttavan?
-- Tyhmä mies, sangen tyhmä mies!
_Tapper_.
Voi kyllä olla että olen tyhmä, mutta tyhmällä on sama oikeus kuin
viisaallakin, ymmärtääkseni. Ja sen vuoksi minä nöyrimmästi pyydän että
korkea esivalta ottaisi valitukseni huomioon ja kieltäisi valtio-avun
nykyiseltä johtajattarelta ja antaisi sen jollekulle sopivammalle
henkilölle, joka kohteleisi oppilaitaan kuin ihmisten lapsia eikä niitä
löisi ja hakkaisi kuin vieraita sikoja. Niin, sen minä vaadin ja oikeus
on minun puolellani, sen tiedän. Ja muuta minulla ei ole sanottavaa.
_Stobenius_.
Jahah, jahah -- selvää puhetta. No, onkos neidillä tähän mitään
vastattavaa.
_Neiti Kortman_.
Ei ole.
_Stobenius_.
No, sitten makkarantekijä Tapper saa mennä. Kouluhallitus tulee vastedes
antamaan teille tiedon siitä mitä se valituksenne johdosta on päättänyt.
Mutta kuulkaapas, ystäväni, minä annan teille pienen neuvon. Enemmän
gentlemannisuutta, enemmän hienoutta sanoissa ja käytöksessä, hyvä
ystäväni.
_Tapper_.
Kiitoksia! Ymmärrän, herra proviisori. (Kumartaa hänelle. Pui nyrkkiä
neiti K:lle.) Nylkiä! (Menee.)
_Stobenius_
(selailee papereitaan).
Ikävä juttu, hyvin ikävä juttu. Tunnustaa itse -- hm -- hm --! Kutsukaa
sisään räätälimestari Fingerborg. (Rupeaa kirjoittamaan.)
_Juonas_
(menee ja tulee heti takaisin, antaa kirjeen neidille).
Tässä olisi kirje neidille. Vinkerpori tulee heti kun vaan silittää
tukkansa.
_Neiti Kortman_
(itsekseen).
Mitä, taas! John Drankman! Jumalani -- --! (Lukee) »-- kohteliaammin
ilmoittaa -- ettei vaimoni -- erehdys -- narrattu -- ei voi tulla --»
Siis petti sekin toivo! Mutta kun nyt _hän_ vaan tulisi!
Viides kohtaus.
_Edelliset_. _Räätäli_.
_Räätäli_
(laiha mies, vaalea, sileäksi kammattu tukka).
Pyydän nöyrimmästi anteeksi että vaivaan, pyydän nöyrimmästi anteeksi!
(Tekee yleisen syvän kumarruksen.)
_Stobenius_
(katsoo ylös papereistaan).
Jassoo, räätälimestari Fingerborg, joka myöskin tahtoo valtioavun
poistettavaksi johtajattarelta?
_Räätäli_.
Ei suinkaan, ei suinkaan.
_Stobenius_.
Mitä? Ettekö sitten ole sama mies, joka -- --?
_Juonas_
(kumartaa).
Kunnioitettava herra professori ja ritari, kyllä se on Vinkerpori.
_Räätäli_.