_Vuorela_.
Nyt ne tulevat. Smirnaa, hyvä herrasväki!
(Naiset nousevat. Vuorela menee seisomaan neiti Kauppilan oikealle
puolelle ja Juonas seisahtuu lähelle peräovea.)
Kolmas kohtaus.
_Edelliset_. _Neiti Kortman_. _Stobenius_.
_Stobenius_
(päässä matala huopahattu, jonka hän ottaa pois kun astuu sisään. Musta
pitkä nuttu, kaulahuivi vinossa. Papereita kädessä. Ikä noin 60 v. --
Kumartaa kohteliaasti).
Saan esitellä itseni: Karl Johan Stobenius, professori ja jäsen
kouluhallituksessa. Toivon että nimeni on tunnettu. Minulla on kunnia!
(Kumartaa.) Saanko nyt pyytää teitä, hyvä neiti, esittelemään minut
tälle kunnioitettavalle opettajakunnalle, joka -- -- Niin, minä
tarkoitan että opettajakunta -- minulle -- Niin, niin -- --
_Neiti Kortman_
(koko ajan jäykkänä ja suorana. Hienosti puettu.)
Maisteri Vuorela, opettaja historiassa. (itsekseen levottomasti)
Täälläkään hän ei ole. Mitä minun pitää ajatella -- --? (Jatkaen
esittelemistä). Neiti Kauppila -- --
_Stobenius_
(Vuorelalle).
Vai niin, vai historiassa? Oma aineeni. Sepä intressanttia! (Ääneen
ajatellen). Jokseenkin hyvännäköinen nuori mies. (Kääntyen neiti
Kauppilaan.) Anteeksi, kuinka oli nimi? En kuullut -- --
_Neiti Kauppila_
(lyhyesti).
Kauppila. Käsityötä ja maantiedettä.
_Stobenius_.
Jahah jahah, hauskoja aineita kumpanenkin -- varsinkin käsityö niinkuin
esim. sukanparsiminen. (Ääneen ajatuksissaan.) Äkäiset silmät kuin minun
vanhalla Kaisallani, mutta muuten ymmärtäväisen näköinen.
_Neiti Kortman_
(esitellen Liisiä).
Neiti Kortman, opettaja laulussa, luonnonhistoriassa ja
kaunokirjoituksessa.
_Stobenius_.
Kortman? Tyttärenne? Ah ei, sehän on totta! Ilahuttavaa tehdä
tuttavuuttanne, neiti, sangen ilahuttavaa. Minäkin pidän paljon laulusta
-- olin ylioppilaana tenoristi -- ja Fredrik Pacius löi minua kerran
tahtipuikolla päähän, he he. (Ääneen kuin edellä.) Oikein sievä tyttö
tuo, oikein sievä!
_Neiti Kortman_
(kuin edellä).
Neiti Forslund, voimistelun opettaja.
_Stobenius_.
Voimistelun opettaja. Jahah, se on tärkeä toimi, hyvin tärkeä.
Reippautta -- terveyttä -- »Mens sana in corpore sano». Ymmärrätte?
(Ääneen kuin edellä.) Voi voi, tuota vanhaa variksen pelätintä! En voi
muuta kuin nauraa. (Nauraa hytkättää hattuunsa).
_Neiti Kortman_
(kohottaa äänensä esitellen).
Maisteri Lassinen, matematiikkaa ja algebraa.
_Stobenius_.
Lassinen -- jahah, Lassinen. Tuon nimen olen ennen kuullut, mutta siitä
on kauan. Noin 10 vuotta takaperin oli siellä Helsingissä eräs vanha
ylioppilas, jota sanottiin hienoksi konjakintuntijaksi, mutta -- --
_Lassinen_.
(vilkkaasti).
Herra professori, se olin minä, se oli juuri minä. Minulla oli kunnia
istua teidän seurassanne samana iltana kuin housut paloi. Jos muistatte?
_Stobenius_.
Niin, kyllä minä vähän -- mutta minulla on sittemmin ollut muita
housuja. Vai tekö se olette? No, sepä hauskaa tavata vanhoja tuttavia.
(Ääneen kuin yllä.) Vai tänne se nyt on joutunut, tuo slarvendarius.
(Kääntyen Juonaksen puoleen.) Entäs te, minun herrani, mitä ainetta te
tässä koulussa edustatte? Luultavasti uskontoa, eikö niin?
_Juonas_.
Kunnioitettava herra professori ja ritari, minä olen vaan koulun
vahtimestari. (Kumartaa syvään.)
_Stobenius_.
Ooh, ooh! Vai vahtimestari -- vahtimestimestari! Niin, se on myöskin
hyvin tärkeä toimi. Mutta missä --?
_Neiti Kortman_.
Pastori taitaa olla vähän pahoinvoipa. Lähetän heti hänelle sanaa.
_Stobenius_.
No, sillaikaa voimme tässä aloittaa toimitusta. (Panee hatun pöydälle,
istuutuu nojatuoliin ja levittää paperit eteensä.) Tjaa! Niinkuin
kunnioitettavat läsnäolijat tietää on minua lähetetty tänne niiden
valitusten johdosta, joita tätä koulua vastaan on kouluhallitukselle
tehty. Asiakirjat, jotka ovat täällä pöydällä, olen jo antanut
johtajattarelle luettaviksi ja olen samalla tänne kutsuttanut
allekirjoittajat, että, jos tahtovat, suullisesti saisivat uudistaa
valituksiaan. Jos siis joku niistä on tänne tullut siinä tarkoituksessa,
niin olisi parasta että annettaisiin hänelle sana että hän voi tulla
sisään. -- Uff, tämä on ikävä juttu!
_Neiti Kortman_.
Juonas menee katsomaan. Ja sitten samassa lähetät vossikan hakemaan
pastoria. (Matalammalla äänellä.) Hänen täytyy tulla. (Juonas menee.)
_Stobenius_.
Ja antaa minulle tämmöisen toimen! Minulle, Karl Johan Stobeniukselle!
Niinkuin ei siinä hallituksessa sitten olisi nuorempia jäseniä. Minä en
ollenkaan ole tyytyväinen, en ollenkaan. Mutta missä on juomavettä?
Jahah. (ottaa karafiinin) Kas, kuinka kauniita kukkia! Ja vielä
nauhojakin! »Kiitollisilta oppilailta». Ooh, ooh! Ja kumminkin sanotaan
valituskirjeissä että oppilaat häntä vihaa. Sepä merkillistä! Olisiko
hän itse? Hehehe! (Neiti Kortmanille.) Niin, kaunis jardinièri kuin
oppilaanne ovat teille antaneet, neiti! (Kaataa vettä hattuunsa siinä
luulossa, että se on lasi.)
_Neiti Forslund_.
Ai ai, herra professori! Mitä te nyt -- (Auttaa häntä ja pyyhkii
hattua.)
_Juonas_
(kirje kädessä).
Siinä on koko etuhuone täynnä ihmisiä. (Neiti Kortmanille.) Vossikka
meni ja tässä on neidille kirje.
_Neiti Kortman_
(itsekseen).
Mitä? Emman käsiala eikö hän! (Lukee hiljaa sillaikaa kun professorin
hatun kanssa hommataan.) »Asiasi pahempi kuin meille kerroit -- --
mieheni kieltää minua tulemasta -- Jenny -- Klaara -- esteitä -- eivät
voi tulla.» (Rutistaa kirjeen.) Nuo kurjat! Nuo raukat! Mutta Liina
kumminkin tulee.
_Stobenius_
(neiti Forslundille).
Kiitoksia, kiitoksia! -- Hyväntahtoinen ihminen, vaikka niin julman
antiikin näköinen! -- Vai niin, siinä on yleisöä. (Juonakselle.) No
kutsukaa sitten sisään makkaramestari Tapper, koska hänen kirjeensä tuli
ensiksi. Istukaa, hyvä herrasväki, istukaa. (Kaikki hakevat paikkojaan.
Vuorela koettaa päästä Liisin viereen, mutta neiti Kauppila ehtii
aikasemmin.)
_Neiti Kortman_
(jäykästi).