_Stobenius_.
Sama henkilö, joka on tämän paperin allekirjoittanut --?
_Räätäli_.
Aivan oikein -- itse minä siihen nimeni pistin, aivan oikein, mutta --
--
_Stobenius_.
Sama joka valittaa että johtajatar on kelpaamaton ja -- --?
_Räätäli_.
Ei millään muotoa, ei millään muotoa. Antakaapas kun minä selitän. Se
oli tässä viime viikolla -- taisi olla tiistaina -- anteeksi en muista
oikein -- niin tulee Tapperi minun luokseni verstaaseen ja antaa minulle
kirjoitetun paperin ja sanoo: »lue se ja kirjoita sitte siihen nimesi
jos olet mies», sanoo hän. »Mutta eihän ryökkynä koskaan», sanon minä,
»ole minulle tehnyt mitään pahaa, eikä hän ole minulle mitään velkaa,
sillä se viimetalvinen kapan korjaus on jo maksettu». (Kumarrus neiti
K:lle.) Niinkuin se onkin. »Eikä minulla vielä ole tyttöjäkään siellä
koulussa, että mitä varten minun sitten pitäisi siihen panna nimeni,
sitä en ymmärrä», sanon minä. »Ei se sinun nimesi», sanoo hän »siinä
yksistään mitään vaikuta, pääasia on vaan saada niin monta nimeä kuin
mahdollista että paremmin saataisiin neiti pois», sanoo hän ja sitten
hän katsoo minuun kauheilla häränsilmillään niin että paikalla muistin
että olin hänelle velkaa viime joulusta asti, ja sitten minä -- --
_Stobenius_.
Kirjoitin alle -- jahah. No mitäs sitten? Asiaan hyvä mestari, asiaan.
_Räätäli_.
Anteeksi -- paikalla. Minulla on muija. Taivas varjelkoon minua
sanomasta hänestä mitään pahaa, koska hän on minun laillisesti vihitty
vaimoni, mutta -- mutta onhan se noin vähän vikkelä liikkeissään ja kun
jotain ikävätä sattuu, niin hän prätisee ja sihisee kuin kymmenen
prässirautaa yhtaikaa -- antakaa anteeksi että niin sanon. No, kun
Juonas tulee minua tänne hakemaan, niin siitäkös vasta mellakka syntyi.
En viitsi sitä kertoakkaan. Niin, ja nyt olen täällä ja pyydän
nöyrimmästi, että eiköhän sitä voisi antaa anteeksi minulle mitä minä
tyhmyydestä ja pelosta parempaa tahtoani vastaan olen tehnyt. Sillä --
--
_Stobenius_.
Haha, itsenäisyys ja miehuus ei juuri näy olevan teidän
pääominaisuuksianne, nuori ystäväni. No, mitä te nyt sitten tahdotte?
Että nimenne pyyhitään pois tuosta listastako?
_Räätäli_.
Aivan niin, aivan niin, sillä minä en tahdo tulla siitä mihinkään
edesvastaukseen. Minä olen köyhä mies, viisi lasta ja sitten tuo muija,
joka -- -- No niin -- -- Mutta kaikessa hiljaisuudessa vaan ettei
Tapperi saa siitä mitään vihiä, sillä silloin olen hukassa. Niin, eikö
se kuuluisa ja maailman mainio professori Stobenius voisi -- --
_Stobenius_.
Ooh, te tunnette minua --?
_Räätäli_.
No, kuka ei teitä tuntisi, herra professori! Kansanvalistusseuran
kalenterista olen lukenut teidän elämäkertanne ja nähnyt teidän
muotokuvanne.
_Stobenius_.
Vai niin, se ilahuttaa minua kuulla, vai niin. Kuva tosin ei ole oikein
onnistunut, nenä on liian pitkä, mutta meneehän tuo paremman puutteessa.
Vai niin, te tahdotte nimenne poispyyhityksi. (Vetää viivan nimen yli.)
Kas niin, nyt se on tehty! Mutta mitä sanoo neiti tähän? Onko se teidän
suostumuksellanne -- --?
_Neiti Kortman_
(Ironiialla).
Ooh, enhän minä millään muotoa -- -- Sehän on vaan minulle eduksi.
_Räätäli_
(kumartaa).
Kiitos nöyrimmästi, kiitos nöyrimmästi! Nyt tuntuu elämä taas niin
helpolta ja köykäseltä kuin tanssi musliinihousuissa. Anteeksi että
vaivasin, anteeksi! (Katoo.)
_Stobenius_.
Hyvästi vaan! Tervehdi prässirautaasi, haha! -- Miellyttävä nuori mies!
Ehkä liian herkkä vaikutuksille, mutta muuten herttainen ja
ymmärtäväinen. -- No, sitten seuraa vielä torikauppias, rouva
Tuppurainen. Kutsukaa sisään ihminen! (_Juonas_ aukaisee oven, josta
heti rouva Tuppurainen töyttää sisään.)
Kuudes kohtaus.
_Edelliset_. _Rouva Tuppurainen_.
_Rouva Tuppurainen_.
No, vihdoinkin! Kuinka kauvanhan täällä pitää odottaa oikeastaan!
Kokonaisen tunnin olen jo saanut istua tuolla ulkona kädet ristissä ja
tyhjää töllistelemässä. Ja parhaimpana toriaikana! Ja se tyhmä Mari
antaa ostajien mennä sivu ja vielä antaa varastaa minulta
kaupanpäällisiksi. (Kädet kupeella.) Mutta minä tahdon korvausta hukkaan
menneestä ajasta, sen minä tahdon. Ja mitä varten minua on tänne
kutsuttu sitten? Ja mikä poliisitutkinto tämä on? Mitä minä olen tehnyt?
Olenko käyttäytynyt epärehellisesti? Olenko loukannut kenenkä kunniata?
Olenko jättänyt verojani maksamatta? Kiitoksia paljon, sitäpä en
luulisi. Mutta Juonas sanoo että minun täytyy tulla, että minun täytyy
vastata sanoistani. Mitä minä olen sanonut? En niin mitään. Minä olen
kirjoittanut nimeni siihen listaan ei mitään muuta, ja sen minä tein
mielihyvällä. Sillä mitä varten hän onkin niin ylpeä, tuo neiti. Niin
niin, katsokaa vaan minuun, olkaa niin hyvä! Emmekö ole tässä samassa
kaupungissa syntyneet ja kasvaneet, vai mitä? Mutta luuleeko kukaan että
hän minua edes tervehtii kadulla? Kiitoksia paljon, vielä mitä! Siihen
minä olen liian halpa. Ja kun menee pöytäni sivu tuolla torilla -- eihän
se tulisi kysymykseenkään että hän mitään ostaisi, kaikkea vielä -- niin
hän vaan nyrpistää nenäänsä ja katsoo toisaalle, mokomakin! Mutta kyllä
hän silloin on lipevä ja viekas kun koulumaksut ottaa vastaan ja kyllä
ne minunkin rahani silloin hänelle kelpaa. Mutta Jumalan kiitos ettei
Helvini enää ole koulussa! Voi voi, tyttö parka, kuinka se silloin sai
päntätä ja sittenkin aina vaan tuli huonoja arvosanoja ja haukkumisia ja
istumisia. Mutta nyt hän on naimisissa insinööri Donnerwetterin, oikean
insinöörin kanssa ja niillä on pieni tyttö, jonka nimi myöskin on Helvi,
mutta jos minä saan määrätä, niin ei se pikku Helvi ainakaan tähän
kouluun -- --
_Stobenius_
(joka monta kertaa on koettanut häntä keskeyttää, töyttää ylös tuolilta,
kääntää rouvan ovelle päin ja työntää häntä ulos, matkien hänen
papatustaan).
Häpäpäpäpä, häpäpäpäpä, häpäpäpäpä! (Vetää oven kiinni ja kävelee pari
kertaa edes takaisin, jolla ajalla vielä ulkoa kuuluu rouvan ääni, joka
vähitellen hiljenee.) Sepä vasta akka, se! Uff! Ja tämmöistä minun pitää
kärsiä, minä Stobenius! Ei kyllä se nyt on viimeinen kerta kun minä --
-- Kutsukaa sisään pormestari! (Rupeaa kiivaasti kirjoittamaan ja kastaa
kynänsä hattuun muutamia kertoja ennenkuin huomaa erehdyksensä.)
Seitsemäs kohtaus.
_Edelliset_. _Pormestari_ (ja hänen seurassaan) _kolme herraa ja kaksi
vanhempaa rouvaa_ (säätyläisluokasta.)
_Pormestari_
(noin 45 vuotta, harmaa parta, uniformutakissa, jäykkä ja virallinen.
Kumartaa, samoin seuraajansa).
Herra professori on kutsunut meitä tänne. Minä olen pormestari
Petterson.
_Stobenius_
(joka on noussut istuiltaan ja kumartanut).
Niin, pyydän anteeksi että olen vaivannut. Ilahuttaa minua että
herrasväki tuli. Aikomukseni tällä kutsumuksella oli vaan saada tietää
josko allekirjoittajilla on mitään suullisesti lisättävää näihin
kirjallisiin valituksiin. -- Tsjinovnikan näköinen herra!
(Kohteliaasti.) Niin, herra pormestarilla on puheenvuoro, olkaa niin
hyvä. (Istuutuu.)
_Pormestari_.
Herra professori! Sekä omasta että lähetystön puolesta uudistan vaan
mitä kirjelmässä on laveammin perustettu. Koulu on monta vuotta ollut
huonossa kunnossa. Johtajatar on sitä käyttänyt vaan rahalähteenä.
Hankkinut vanhoja tahi ihan nuoria opettajia, joita hän on saanut
halvalla. Omia tuntejaan hän on laiminlyönyt. Kurinpidon hän on hoitanut
aivan omavaltaisesti ja välistä kaikkea ihmisoikeutta vastaan niinkuin
näissä kirjejutuissa, jotka tämän valituksen ovat aiheuttanutkin,
niinkuin herra professori tietää; koko koulu on ollut vaan
humbuugilaitos. Sen vuoksi me nyt tässä, herra professori, nöyrimmästi
pyydämme että kouluhallitus, hylkäämällä neiti Kortmanin anomuksen
valtioavun uudistamisesta, puoltaisi sitä kaupunkilaisten ehdotusta joka
näinä päivinä tämän saman asian johdosta sinne lähetetään ja johon jo
tuossa kirjelmässäkin on viitattu. Herra professori, muuta meillä ei ole
sanomista. (Vetäytyy takaisin.)
_Stobenius_.
Jahah -- kiitoksia! Juttu on ikävä, sangen ikävä. (Panee sormensa nenää
pitkin.) Tjaa. Hitto vieköön jos minä sitä ymmärrän kuinka hän tässä voi
nahkansa pelastaa. (Kohteliaasti.) No, onko neiti Kortmanilla mitään
tämän johdosta sanottavaa?
_Neiti Kortman_.
Pyydän saada vastata kirjallisesti. Mutta yksi seikka minua vähän
kummastuttaa. Kun 15 vuotta sitten ensimmäisen kerran hain valtioapua,
niin herra pormestari silloin oli minun lämpimimpiä ja innokkaampia
puolustajiani. Ja nyt -- --?
_Pormestari_.
Asia on asia, hyvä neiti. Persoonalla ei ole mitään merkitystä.
_Neiti Kortman_.
Kiitoksia paljon! Minä huomaan sen.
(Torvisoittoa ulkona "Naisen ylistys".)
_Stobenius_.
Torvisoittoa pihalla, torvisoittoa! Mitä se merkitsee? (Menee ikkunalta
katsomaan.)
_Neiti Kortman_.
Musiikkia! Sen minä jo olin unhottaa. (Kaikki tulevat liikkeelle.
Samassa aloittaa toinen soittokunta "Napoleonin marssia" ja molemmat
kappaleet sekaantuvat yhteen hirveään sekamelskaan.)
_Neiti Kortman_.
Jumalani! Molemmat yhtaikaa! Niitä täytyy kieltää.
_Stobenius_
(pitää korviaan ja huutaa).
Onko ne tulleet hulluiksi? Mitä varten ne soittavat yhtaikaa? Eikö
toinen voi odottaa siks' kuin toinen -- --! Juoskaa hakemaan poliisseja
-- paloruiskuja -- vettä -- vettä --!
(Musiikki vaikenee yhtäkkiä ja molemmat johtajat kornetit kädessä
töyttäävät sisään.)
Kahdeksas kohtaus.
_Entiset_. _Johtajat_.
_Ensim. Johtaja_.
Missä on neiti? Jassoo, tässä. Hyvää päivää! Minä olen
raittiussoittokunnan johtaja. Me tulimme teitä tervehtimään musiikilla.
Maisteri lähetti. Me tulimme ensin, mutta tuo suutari tuossa -- --
_Toinen Johtaja_.
Se on valhe, me tulimme ensin. Hyvää päivää! Mutta ennenkuin me ehdimme
-- nuotit kuin ei olleet reilassa -- niin tuo antaa merkin,
häväistäkseen meitä, vaikka me -- --
_Ensim. Johtaja_.
Sinä minua olet häväissyt. Aina sinä olet juonitellut minua vastaan.
Sinä olet puhunut kaupungilla että minä en ymmärrä musiikista mitään,
vaikka olin kaartissa ennenkuin sinä vielä --
_Toinen Johtaja_.
Ja sinä olet sanonut etten minä voi eroittaa allegrota andantesta ja
että minä otan polkat valssitahdissa ja valssit marssitempossa ja että
me soitamme falskisti ja ettei minulla ole korvaa sen verran että voin
sanoa mikä on dur ja mikä moll, vaikk'et itse voi eroittaa Porin marssia
Hollolan polskasta -- --
_Ensim. Johtaja_.
Se on helvetin valhe, sillä minä olen ollut musiikkikoulussa ja tunnen
harmoniiat, kontrapunktit ja intervallit. Mutta mitä sinä tiedät?
Sanoppas, mikä intervalli se on a -- e? Sanoppas, mikä se on -- --
_Toinen Johtaja_.
Sanoppas sinä missä äänilajissa menee Donauwellen.
_Ensim. Johtaja_.
Sanoppas sinä ensin mikä intervalli se on a--e. Sanoppas, jos tiedät --
sanoppas --!
_Toinen Johtaja_.
Minä en rupea sinun kanssasi turhia riitelemään, kun olet tyhmä pässi.
Minä tulin vaan ryökkynältä kysymään emmekö me saa soittaa ensin? Meitä
kun on tilattu ja siitä luvattu kymmenen markkaa ja -- --
_Ensim. Johtaja_.
Jassoo, te soitatte maksun edestä, se on juuri teidän kaltaistanne, se
on suutarin tapaista. Mutta me soitamme vapaaehtoisesti, jalossa
tarkoituksessa, asian vuoksi. Mutta mitä sinä siitä ymmärrät, viheliä
pikihousu --
_Toinen Johtaja_.
Suus kiinni!
_Ensim. Johtaja_.
Suus kiinni itse!
_Toinen Johtaja_.
Olenko minä pikihousu?
_Ensim. Johtaja_.
Olenko minä tyhmä pässi?
_Toinen Johtaja_.