_Kapt. rouva_.
Ai ai, kun se tulee hauskaksi! Minä otan keltaisen silkkipukuni
päärlygarnityyrineen ja -- --
_Kaikki rouvat_.
Niin, kyllä me tulemme -- kyllä me tulemme.
_Neiti Kortman_.
Kiitos paljon, ystäväni, kiitos paljon! Tarkastusta en pelkää. Sillä
minä tiedän (paatoksella) että oikeus aina voittaa.
(Esirippu putoaa.)
Kolmas näytös.
Sama huone kuin ensimmäisessä näytöksessä, mutta koristettu kasveilla.
Mukava nojatuoli neidin omasta salongista on nostettu pöydän eteen,
jolla on iso jardinieri riippuvine silkkinauhoineen, joissa suurilla
kirjaimilla on painettu "Sanny Kortmanille kiitollisilta oppilailta."
Ensimmäinen kohtaus.
_Neiti Kauppila_. _Neiti Forslund_. _Liisi_. _Lassinen_. _Vuorela_.
_Juonas_.
(Naiset istuvat oikealla puolella perällepäin tässä järjestyksessä:
_Neiti Kauppila, Liisi, Neiti Forslund_ ja supattavat keskenään,
_Lassinen_ kävelee kädet selällä perällä ja _Vuorela_ seisoo nojautuen
pöytää vastaan. Kaikki ovat juhlapuvussa; neiti Forslundin puku on
silmiinpistävästi vanhanaikuinen ja Lassisen frakki on hänelle aivan
liian pieni.)
_Juonas_
(joka myöskin on frakkipuvussa, pyyhkii vielä kerran tomua ja järjestää
paperit pöydällä.)
_Neiti Forslund_.
Voi voi, kuinkahan nyt käy sen Sanny raukan kanssa. Olen niin levoton.
Viime yönä en saanut untakaan hänen tähtensä, uskotteko sen, ystäväni.
_Neiti Kauppila_.
Syyttäköön itseään vaan!
_Liisi_.
Mutta tuo professorihan kuuluu olevan niin hyväluontoinen mies ja niin
lystikäs.
_Neiti Forslund_.
Tuo kuuluisa Stobeniusko? Niin, kuka ei hänestä ole kuullut puhuttavan?
Jo minun nuoruuden aikoinani -- -- (Liikuntoa oikealta.) Hyss! Nyt ne
tulevat! (Kaikki seisovat odotuksissa.) Ei -- ei se mitään ollutkaan.
_Vuorela_.
Olisi kyllä ollut aikaa jo kun me tässä puoli tuntia olemme odottaneet
tuota tarkastusta.
(Naiset istuvat taas).
_Juonas_
(katsoo avaimen reijästä ja kertoo supattaen).
Ne juovat paraikaa kahvia. -- Papereita on pöydällä. -- Neiti on hyvin
juhlallisen näköinen. -- Professorilla on hattu päässä -- --
_Lassinen_.
Hattu päässä! Niin, se on juuri ukon kaltaista. Ei hän sitä itse huomaa,
vanha Stobe.
_Neiti Forslund_.
Niin, eikö hän ole hirveän hajamielinen?
_Lassinen_.
Josko hän on hajamielinen? Sepä kysymys! Kerrankin hän pisti palavan
sikarrin housuntaskuunsa eikä huomattu mitään ennenkuin hän valitti
kuumuutta ja käry tuntui nenässämme. Vähän ylpeä hän kyllä on nimestään
ja sitten hänellä on se omituisuus että hän aina ajattelee ääneen, mutta
hauska ukko hän sentään on. Niin niin, saapas nähdä muistaako hän vielä
minua, vanha Stobe.
_Neiti Forslund_
No, sittenhän se ei ollenkaan ole niin vaarallista. Sanny pääsee varmaan
pienellä muistutuksella, vai mitä luulee maisteri? Voi voi, jos nyt vaan
kaikki olisi ohi ja me entisissä oloissamme taas!
_Lassinen_.
Niin, mutta eihän se Stobe mikään lepsukaan ole. Mutta toivotaan,
toivotaan. (Ääniä ulkoa.)
_Juonas_
(menee perälle).
Ai ai, nyt yleisö tulee levottomaksi kun niin kauan saa odottaa. Täytyy
mennä niille puhumaan.
Toinen kohtaus.
_Edelliset_. _Ensimmäinen musiikinjohtaja_ (sitten) _toinen_.
_Ensim. joht._
(keski-ikäinen mies, punanen nenä, kornetti kädessä).
Tahtoisin tavata johtajatarta. Juonas, missä sinun ryökkynäsi on?
_Juonas_.
Kotona. Mutta ei ole nyt tavattavissa. Meillä on tarkastus. Mitä sinä
hänelle?
_Ensim. joht._
Joo, kuule, raittius-seura aikoo tänään häntä tervehtiä soitolla,
kunnian-tervehdys näet, ja nyt tulin kysymään milloinka se hänestä sopii
parhaiten. Voitko sinä sen sanoa, Juonas?
_Juonas_.
Vai oikeinko kunniantervehdys! Sepä kaunista! Toitottakaatte päälle
sitten milloinka lystäätte vaan.
_Ensim. joht._
Hyvä! Minä kiirehdin sanomaan pojille. Suutarinmusiikki tulee tänne
myöskin, mutta meidän täytyy ehtiä aikasemmin, sillä ne hävyttömät
juonittelevat aina meitä vastaan. Me soitamme »Naisen ylistys». Näkemään
asti! (Katoo.)
_Neiti Forslund_.
Voi voi, kun ne ovat ystävällisiä, kun ne ovat ystävällisiä sentään.
_Vuorela_.
Tarkastus musiikin säestyksellä! Siitähän tulee oikea melodramma.
_Toinen musiikinjohtaja_
(laiha tummanverinen mies, tuuheat mustat viikset, kornetti kädessä).
Onko johtajatar tavattavissa? Minulla olisi hänelle tärkeä asia.
_Juonas_.
Ei ole. Meillä on tarkastus.
_Toinen joht._
Sepä ikävää! Me tulemme häntä tervehtimään musiikilla. Tiedätkö sinä
Juonas milloinka olisi paras aika? Raittiusseuran soittokunta tulee
myöskin, mutta me tahdomme soittaa ensin, sillä ne tuuppaavat aina
meidän tiellemme, nuo juonittelijat.
_Juonas_.
No, ota sitten ja lennä veikkonen, sillä niiden mestari kävi juuri
täällä samassa asiassa -- --
_Toinen joht._
Sen tiedän. Näin sen pirun pakenevan korridooria pitkin. Juoksen heti
sanomaan soittajille. Me soitamme »Napoleonin marssi Sankta Heleenaan».
Näkemään asti! (poistuu).
_Vuorela_
(nauraen).
Mutta tämähän on suurenmoista! Mikä jalo kilpailu!
_Neiti Kauppila_.
Tilattua tietysti. Mutta missä meidän pastorimme viipyy? Ei ole käynyt
koulullakaan.
_Lassinen_.
Niin, en minäkään ole häntä nähnyt sittenkun hän eilen päivällä tukka
pystyssä töyttäsi ulos neidin salongista ja huusi että hänellä oli
hammastauti. Kummallinen mies!
_Neiti Kauppila_.