_Kauppan. rouva_.
Sarmant! Olet ollut niin näkymätön näinä viimeisinä aikoina, Jenny.
Käyppäs nyt meillä niin kauan kuin miehesi tuolla valtamerellä heiluu.
Minulla on taas uusia romaania -- Herman Södermannilta, Björnbergiltä,
Isbeeniltä ja -- --
_Neiti Kortman_.
Mutta ottakaa nyt kuppinne, hyvät vieraat, minä pelkään että kahvi jo on
aivan jäähtynyt. -- Niin, sinä puhuit totta, Emma, kun sanoit että
minulla on iloa ruusustani. Näinä päivinä juuri olen tuon tullut
huomaamaan. Kun maailma on tyly ja raaka, niin tuntuu niin rauhalliselta
saada turvautua ruusujeni hiljaiseen ja hienoon seuraan. Ainakaan ne ei
ymmärrä väärin kun niiden parasta tarkoittaa. Mutta mitäs siitä. --
Enemmän pientä leipää, olkaa niin hyvä.
_Ass. rouva_.
Niin, herra jee, sinua vastaanhan on tehty valituksia, nyt vasta sen
muistankin. Anna anteeksi etten heti sinua surkutellut. Minä aijoin
tulla tänne jo toissapäivänä kun kuulin papalta että tuommoisia
allekirjoituksia hommataan ja sanoinkin vielä hänelle että: ei, nyt minä
menen Sannyn luo kun häntä vastaan ollaan noin hävyttömiä ja kun hän on
minun vanha ystäväni, sanoin minä. Mutta samassa muistinkin että Ulla
piti tulla paikkaamaan Pekan alushousut ja pappakin tykkäsi että -- --
_Pankinh. rouva_.
Se on tuo makkaramestari, joka on asian alkuunpanija. Konnamainen mies!
Uhkasi tappaa meidän Prissenkin kun vei hänen kärrystään lihapalaisen.
Uhkasi se.
_Kapt. rouva_.
Ja pormestarikin kuuluu luvanneen panna nimensä yhteen listaan. Mutta
jos se on totta, niin kyllä minä sille sanon, että annappas olla tuo,
muuten Jenny suuttuu sinuun niin ettei hän koskaan enää siitä lepy,
tiedä se sinä vanha bisi, sanon minä.
_Ass. rouva_.
Niin, paras mies juuri hän kuin itse sietäisi muistutuksia. Meidän pappa
kuin on niin fiini eikä maista mitään on aivan onneton kun hän tulee
houkuttelemaan häntä ulos, kävelemään muka. Tässä viime viikollakin tuli
pappa kotiin eräänä aamuna vasta kun pojat jo olivat menneet kouluun ja
sanoi että pormestari on häntä vietellyt ja oli niin sairas että vaan
makasi selällään sohvalla ja töllötti kattoon ja sanoi että hän kuolee
ja että pojat täytyy tulla kotiin, sillä hän aikoo tehdä testamenttinsä.
Ja sitten hän lauloi semmoisia tyhmiä lauluja että Herra varjelkoon
niitä miehiä mistä ne niitä -- --!
_Pankinh. rouva_.
Menisi raittiuteen niinkuin minun mieheni ja joisi vaan kahvia, niin ei
noin häpäiseisi itseään. No, mitä sinä nyt aijot tähän tehdä Sanny?
Mitä?
_Neiti Kortman_.
Niin -- mitä minä voin. Yksinäinen nainen!
_Kauppan. rouva_.
Mutta antakaapas nyt minunkin puhua. Minä olen tässä miettinyt että
meidän pitäisi auttaa Sannyä kun ollaan hänen vanhoja tuttaviaan.
_Pankinh. rouva_.
Oikein sanottu, aivan oikein. Mutta millä tavalla?
_Kapt. rouva_.