_Ass. rouva_.
Jahah, sitähän minä juuri ajattelinkin kun läksin kotoa, että jotainhan
sitä täytyy meidän Sannyn vuoksi tehdä ettei -- --
_Kauppan. rouva_.
Niin, minä olen miettinyt että lähetetään Helsinkiin tästä Sannyn
koulusta tuommoinen kiitoskirje, jonka minä kirjoitan alle ja te myöskin
ja -- --
_Kapt. rouva_.
Vastaprotestiko? Mainiota, mainiota! Mistä sinä sen keksit? Siinä minä
tahdon olla mukana.
_Pankinh. rouva_.
Minä myöskin.
_Ass. rouva_.
Juuri sama asia, jota minä aijoin ehdottaa! Merkillistä, se pyöri juuri
kielen kärellä, vaikkei se sieltä vielä -- --
_Neiti Kortman_.
Ooh, hyvät ystävät, te tahtoisitte todellakin -- te tekisitte minulle
sen ilon että -- --
_Ass. rouva_.
Ole sinä huoletta, kyllä me asia hommataan. Ja se pannaan nyt heti
toimeen kun ollaan täällä koossa. Mutta ensin täytyy meidän kirjoittaa
konsepti. Onko sulla täällä vähän paperia, niin ruvetaan heti
ajattelemaan tuota ylöspanoa ja -- --
_Neiti Kortman_.
Ei ei, en minä sitä voi sallia. Siitä on liian paljon vaivaa minun
tähteni -- --
_Ass. rouva_.
Elä sinä puhu. Anna sinä vaan kaikki meidän huostaamme. Kyllä me sen
parhaiten ymmärrämme. (Noutaa paperia ja mustetta kirjoituspöydältä.) Se
on siis kouluhallitukselle kuin se -- --?
_Kauppan. rouva_.
Annappas nyt tänne tuo paperi, niin minä siihen pistän nimeni
ensimmäiseksi.
_Ass. rouva_.
Ei, ensinhän kirjoitus on laadittava -- sitten vasta nimet.
_Kauppan. rouva_.
Mutta nimihän on pääasia.
_Kapt. rouva_.
Mutta kuuleppas nyt Liina, kun kirjoitat kirjeen, niin ainahan nimesi
tulee viimeiseksi. Etkö sinä sitä muista?
_Kauppan. rouva_.
Niin, se on vallan toista, mutta meidän kirjeissä seisoo aina
ensimmäisenä ylänurkassa: John Drankman ja K:ni.
_Pankinh. rouva_.
Elä nyt juonittele taas, Liina! Elä nyt juonittele!
_Ass. rouva_
(kynä ja paperi kädessä).
»Korkeasti kunnioitettava». -- -- Vai »korkea-arvoisa kouluhallitus» --
mikähän niistä olisi parempi? Mitä sinä Sanny luulet?
_Neiti Kortman_.
Se nyt taitaa olla yhdentekevä kumpiko niistä. -- -- Mutta (hymyillen)
eihän tuo nyt oikein sovellu että minä tässä asiassa teille neuvojaksi
rupean -- -- Jos siis annatte minulle anteeksi, niin pistäydyn
katsomassa josko se meidän vaatimaton kyökkimme voisi meille ehkä vielä
jotain muutakin tarjota. Ottakaa nyt sill'aikaa enemmän kahvia, omat
ystäväni. (Menee oikealle.)
_Pankinh. rouva_.
Kiitoksia, minä join jo kotona puoli pannua. Kiitoksia!
_Kauppan. rouva_
(puoleksi itsekseen, nureissaan).
Kyllä se nyt vaan on merkillistä että vaikka itse olen tämän asian
alkuunpanija, niin en edes saa määrätä missä minun nimeni pitää olla.
(Halveksivasti.) Sarmant.
Neljäs kohtaus.
_Edelliset_ paitsi _neiti Kortman_.
_Ass. rouva_.
»Korkea-arvoisa ja oppinut kouluhallitus!» Niin, se on oikein -- se
kuuluu juhlalliselta.
_Kapt. rouva_.
Hyvin juhlalliselta. Kirjoita se heti ettet sitä unhota. Voi voi, kun se
sentään on hauska panna nimensä tuommoisten adressien alle. Ajatella
itsekseen että minkäännäköiseksihän ne tuonkin nimen omistajaa
kuvittelevat. Esimerkiksi Jenny Palm. Onko hän nuori? Onko hän kaunis?
Kuinka hän käy puettuna? Ja kumminkaan ei kukaan minua siellä tunne. Se
on todellakin pikanttia, hyvin pikanttia! -- Mutta luuletteko että tämä
protesti mihinkään auttaa?
_Ass. rouva_.
Tietysti, eihän muu voi tulla kysymykseenkään. Kun me kaupungin
arvoisammat rouvat ja Sannyn parhaimmat ystävät vaivaamme itseämme näin
paljon, niin kuinka ne kehtaisi -- sehän olisi kerrassaan sopimatonta.
Tässä muutamia vuosia takaperin kun myöskin oli valituksia Sannyä
vastaan, niin hän matkusti itse Helsinkiin ja puhui siellä herrojen
kanssa ja selitti asiansa kuinka se oikeastaan oli ja ne olivat olleet
hänelle niin kohteliaita ja kiittäneet häntä että tuli ja sanoneet että
nyt ne selvästi näkevät että Sanny on viaton ja koko valitus vaan
paljasta juorua ja ilkeyttä. Niin, Sanny kertoi siitä itse minulle ja
oli hyvin tyytyväinen ja nauroi makeasti koko jutulle.
_Kapt. rouva_.
Niin, kyllä se Sanny puhua osaa ja hyvällä tuulella näkyy olevankin.
Mutta ehk'ei hän enää niin paljon koko koulustaan välitäkkään, koska
ihmiset puhuvat että -- niin kyllähän te sen kaikki olette kuulleet --
että hän olisi salakihloissa tuon pastorin -- tuon Pölkkysen kanssa
nimittäin. Mutta en minä sentään voi uskoa että hänellä olisi niin huono
maku. Semmoinen vastenmielinen ja talonpoikaismainen mies! En antaisi
hänen suudella kättänikään, vielä vähemmin -- hyi!
_Ass. rouva_.
Niin, en minäkään sitä luule, vaikka meidän kesken sanottuna, onhan se
Sanny aina ollut vähän höpsöttelevä noissa rakkaudenasioissa.
Muistattehan toissa kesänä kun hän Naantalissa rakastui tuohon
ruotsalaiseen paroniin, joka sitten olikin vaan tavallinen kyyppari. Ja
mitä vasten hän menisi naimisiin kun hänellä muutenkin on niin hyvä
toimeentulo? Pappa sanoi että hänellä on 30,000 markkaa pankissa.
_Pankinh. rouva_.
35,000 se on.
_Ass. rouva_.
30,000 sanoi pappa.
_Pankinh. rouva_.
Pappa ja pappa! Sinä olet aina siinä pappasi kanssa. 35,000 se on. Olen
nähnyt sen pankin kirjoista. Uskotko nyt?
_Kapt. rouva_.
Mutta hyvät rouvat -- tuo protesti. Mitä sinä Liina sanot, eikö alku ole
hyvä?
_Kauppan. rouva_.
Onpahan tuossa. Mutta jos minun mielipiteitäni kysytään, niin kirjoitus
pitäisi olla ranskaksi -- se olisi fiinimpää.
_Kapt. rouva_
Ranskaksi? Mutta emmehän taida ranskan kieltä.
_Kauppan. rouva_.
Sen voi antaa meidän konttoristille käännettäväksi. Hän osaa ranskaa,
hän on käynyt Lübeckissä.
_Pankinh. rouva_.
No, tuleeko siitä mitään koko protestista, vai eikö?
_Ass. rouva_.
Kyllähän minun puolestani, mutta kun ei tässä saa suun vuoroa.
(Miettii.) Jos pantaisiin esim. näin: (sanelee ja kirjoittaa.) »Sen
ilkeän ja aiheettoman valituskirjan johdosta, jonka muutamat
kaupunkilaiset» -- -- Mutta tietääkö kukaan mitä tuo valitus sisältää?
En minä suinkaan.
_Kapt. rouva_.
Niin, en minäkään.
_Ass. rouva_.
Pappa kyllä sanoi kuulleensa että se olisi hyvinkin ankara ja vielä
sanoi että viisainta on olla koko asiaan sekaantumatta, muuta hän ei --
--
_Pankinh. rouva_.
Pankissa sitä oli käytetty, mutta miehelläni ei ollut aikaa sitä lukea.
Kelpaamattomaksi sekä opettajattareksi että johtajattareksi oli häntä
siinä haukuttu. Riittää se.
_Ass. rouva_.
No, hyvä! Jos sitten pantaisiin että »tuon valituksen johdosta olemme
me, (Kirjoittaa) elävästi tuntien velvollisuutemme ihmisinä ja
kansalaisina -- --»
_Kapt. rouva_.
Se on hyvä!
_Pankinh. rouva_.
Hm, meneehän tuo.
_Ass. rouva_.
(kuin edellä).
»Olemme me syvästi vakuutetut siitä -- että oppi ja tieto ovat ne
pylväät, -- joilla yhteiskuntamme riippuu».
_Kapt. rouva_.
Hyvä!
_Ass. rouva_
(kuin edellä.)
»Ja kun neiti Kortman, tämän kaupungin ainoan tyttökoulun johtajatar,
nyt on jo 15 vuotta -- harvinaisella sitkeydellä -- riippunut»
(Keskeyttää.) Ei -- ei se passaa -- --
_Kapt. rouva_.
Hahaha, riippunut! Ei, pannaan, että neiti Kortman on ollut se pylväs --
se pylväs -- se vankka pylväs, jonka ympärillä -- --
_Ass. rouva_.
Jahah. (Jatkaa.) »Ollut se vankka pylväs -- jonka ympärillä -- tämän
kaupungin kasvavat tytöt -- eri asemassa -- 15 vuotta ovat riippuneet
--» (Keskeyttää.) Ei, ei --
_Kapt. rouva_.
Hahaha! Sepä hassua! Eri asemassa 15 vuotta! Hahaha!
_Pankinh. rouva_.
Jättäkää pois tuo riippuminen sen sanon. Tyhmyyksiä!
_Ass. rouva_.
No, kirjoittakaa te sitten paremmin jos voitte. Ei tämä niinkään hauskaa
ole, tietäkää se.
_Kauppan. rouva_.
Se on parasta että annamme Sannyn kirjoittaa -- hän kyllä tietää mitenkä
se pitää olla.
_Kapt. rouva_.
Ei, otetaan nyt vielä kaikki uudestaan alusta, ehkä se sitten sujuu
paremmin. Kuinka se olikaan? »Korkeasti oppinut --»?
_Ass. rouva_
(paperista).
»Korkea-arvoisa ja oppinut kouluhallitus!»
_Kapt. rouva_.
Se on hyvin juhlallista!
Viides kohtaus.
_Edelliset_. _Neiti Kortman_. _Liisi_.
_Liisi_
(niiaa sivumennen vieraille kun hän vie tarjottimen hedelmineen
verandalle).
_Neiti Kortman_.
No parhaat ystäväni, saanko nyt kutsua teitä tuonne ulos verandalle
maistamaan minun vasta tulleita etelämaalaisia hedelmiäni. Ilma on
tänään niin lämmin ja kesäinen ja sjaaleja saadaan kyllä jos tarvitaan.
Olkaa niin hyvä!
_Ass. rouva_
(kiittäen samoin kuin muut).
Kiitoksia paljon! Mutta, voi voi, se meidän protesti, se on vielä vasta
alussa. Elä katso siihen vielä, kyllä me sitten näytämme sen sinulle
että saat sitä korjata -- --
_Neiti Kortman_.
Ooh, siinähän on jo niin paljon kirjoitettu. Minä olen hyvin iloinen
tästä ystävyyden osoituksesta ja siitä tulee varmaan jotain hyvin hyvää,
siitä minä olen vakuutettu.
_Kapt. rouva_.
Niin, valmistetaan se tuolla ulkona verandalla. Siellä on niin hauska
nähdä kuinka ihmiset liikkuvat kadulla ja kevään tuulet siellä varmaan
antaa meille hyviä ajatuksia.
_Ass. rouva_.