Kuusitoista tuntia oli kulunut. Knight astui naisten huoneeseen
palattuaan mrs Jethwayn kuolemaa koskevasta tutkimustilaisuudesta.
Elfride ei ollut huoneistossa.
Mrs Swancourt tiedusteli yhtä ja toista lauluntoa ja sivuseikkoja
koskevaa. Sitten hän sanoi:
»Postinkuljettaja tuli tänä aamuna kohta lähdettyäsi. Hänellä oli vain
yksi kirje sinua varten. Kas tässä.»
Mrs Swancourt ojensi kirjeen hänelle. Knight otti sen vastaan
hajamielisenä, mutta hämmästyi siihen katsahdettuaan, sopersi joitakin
sanoja ja poistui huoneesta.
Kirje oli suljettu mustalla lakalla, ja osoitteenkirjoittajan käsiala
oli ollut hänen nähtävänänsä riittävän pitkän ajan edellisenä iltana.
Knight oli kovin kiihtynyt ja haeskeli paikkaa, missä ei tarvitsisi
pelätä häiritsijöitä. Oli se vuodenaika, jolloin runsas kaste säilyi
varjoisten paikkojen ruohossa koko päivän. Siitä huolimatta hän lähti
pienelle, pensaikon piirittämälle nurmikolle ja luki siellä kirjeen,
jonka oli jo sinne astellessaan avannut.
Käsiala, sinetti, paperi, alkusanat ja kaikki muut seikat olivat
hänelle heti ilmaisseet, että kirjeen oli hänelle lähettänyt Jethwayn
leski, joka nyt lepäsi kylmänä ja kuolleena. Knight oli heti
oivaltanut, että ne päättämättömät kirjeenluonnokset, jotka hän oli
edellisenä iltana nähnyt, oli tarkoitettu juuri hänelle itsellensä.
Hänen mieleensä olivat johtuneet ne muutamat sanat, jotka Elfride oli
lausunut nukkuessaan höyrylaivalla — että jonkun henkilön ei pitänyt
kertoa hänelle jotakin, koska siitä koituisi hänen tuhonsa — seikka,
joka oli hänestä tähän saakka tuntunut niin mitättömältä, että hän oli
sen melkein unohtanut. Kaikki nuo asiat herättivät häneen voimakkaan
ja erittäin tuskallisen tunneliikunnon. Hänen kädessään oleva paperi
värisi hänen lukiessaan:
»Kunnioitettu herra. — Nainen, joka ei voi maailmassa paljoa menettää,
vaikka häntä kuinka moitittaisiin tästä teosta, haluaa antaa teille
eräitä vihjauksia, jotka koskevat rakastamaanne naishenkilöä. Jos
suvaitsette ottaa vastaan varoituksen, ennenkuin on liian myöhäistä,
niin otatte huomioon, mitä tämän kirjoittajalla on sanottavaa.
Teidät on petetty. Voiko sellainen nainen olla kelvollinen?
Nainen, joka rohkaisi kunniallisen nuorukaisen rakkautta, mutta sitten
ylenkatsoi häntä niin että hän kuoli.
Nainen, joka sitten otti rakastajakseen aivan alhaissukuisen miehen,
jota naisen oma isä kielsi käymästä talossa.
Nainen, joka lähti salaa kotoansa mennäkseen naimisiin tuon miehen
kanssa, ja matkusti hänen seurassaan Lontooseen.
Nainen, joka jostakin syystä palasi kotiinsa olematta naimisissa.
Nainen, joka myöhemmin samalle miehelle kirjoittaessaan meni niin
pitkälle, että nimitti häntä puolisoksensa.
Nainen, joka kirjoitti tähän liittämäni kirjeen minulle, joka paremmin
kuin kukaan muu tunsin jutun, ja pyysi minua pitämään häpeällisen
asian salaisuutenani.
Minä toivon pian olevani kiitoksen ja moitteen tuolla puolen. Mutta
Jumala on antanut minulle voiman kostaa poikani kuoleman, ennenkuin
ottaa minut täältä pois.
_Gertrude Jethway_.
Myötäseuraava kirje oli se, jonka Elfride oli kirjoittanut lyijykynällä
mrs Jethwayn asunnossa:
»Parahin Mrs Jethway. — Minä olen käynyt teidän luonanne. Olisin kovin
mielelläni tahtonut tavata teidät, mutta en voi kauemmin odottaa.
Minä tulin pyytämään, ettette toteuta niitä uhkauksia, joita olette
minulle kerran toisensa jälkeen lausunut. Pyydän pyytämällä, mrs
Jethway, älkää kertoko kenellekään, että minä karkasin kotoa! Se
saattaisi minut turmioon ja murtaisi sydämeni. Minä teen teille,
mitä ikänä tahdotte, kunhan olette minulle ystävällinen. Yhteisen
naisellisuutemme nimessä rukoilen teitä olemaan saattamatta minua
häpeään. — Teidän