Vaunun ihmiset kääntyivät katsomaan, mitä se oli, mutta ujoutemmekaan
uhalla emme voineet olla näin huutamatta, se oli ollut vakaa
päätöksemme.
Kangasalla oleskelimme neljän kesän aikana. Asuimme Kerppolan talossa,
joka on mäellä Längelmäveden rannalla, ei kaukana Kaivannosta, joka
yhdistää tämän veden Roineeseen.
Talon isännällä oli kolme poikaa, Aatolfi, Kalle ja Eetu. Näistä Eetu
otti isänsä jälkeen tilan haltuunsa pysyen talonpoikana. Mutta Kalle
pantiin noihin uusiin suomalaisiin kouluihin, ja hänestä tuli lopulta
Helsingin suomalaisen reaalilyseon rehtori. Adolfista piti tulla pappi.
Hurjasti me leikimme näiden poikien kanssa, olimme rosvosilla, jolloin
juoksimme katoilla, hyppelimme korkeuksista maahan ja pudottauduimme
ulkorakennusten salaisista kattoaukoista parville, öiset kalastukset
nuotioineen kaukaisilla kareilla tai verkostukset Veneh'ojan kalaisessa
lahdessa eivät mene milloinkaan mielestämme.
Juuri talon kohdalla Längelmävesi kapeni soukaksi ja syväksi salmeksi.
Vastapäätä oleva maa kohosi kallioineen ja alkuperäisine tiheine
metsineen korkeaksi harjuksi, joka meistä tuntui salaperäiseltä,
aavemaiselta ja läpipääsemättömältä.
Tämä maallemuuton intohimoinen odottaminen, tämä tavaton rakkaus
luonnossa elämiseen ei johtunut mistään kyllästymisestä kouluun tai
yleensä kaupunkiin. Luulen sen periytyneen meille Elisabetilta. Hänelle
oli setä Pjotrin toimeenpanema muutto Uudellekirkolle Suomeen ollut
heräämys uuteen, riemuja täynnä olevaan elämään. Pietarin kivitalojen
vaihtuminen luonnollisiin metsiin, puroihin, jokiin, järviin,
niittyihin, kallioihin, suomalaisen talonpoikaiselämän näkeminen,
heidän kynnöksensä, heinäntekonsa, laulunsa oli siihen määrään
hurmannut nuoren Elisabetin sielun, että hän ei olisi mitään
paratiisia voinut kuvitella tätä luontoa ja sen koruttomia ihmisiä
ihanammaksi. Luulenpa vielä, että myöhempinä aikoina hänen lämpimän
isänmaanrakkautensa oikeana pohjana oli Suomen maalaisluonto ja tämän
luonnon värehtiminen sen suomalaisessa kielessä.
Näin meihin meni kaikki, mikä oli Elisabetissa. Hänestä ne johtuivat
nuo kesäleikkien hurmiot, nuo vapaat ystävystymiset talonpoikaisväen
kanssa. Hän oli mukanamme kaikessa tuossa.
Vuonna 1876, ennen tavallista maalle (Kangasalle) muuttoamme, laadimme
oikein muistikirjasen lähestyvän kesän välttämättömistä tehtävistä.
Elisabet leikki mukanamme ja vain yllytteli meitä. Yleisen neuvottelun
jälkeen ja luvaten ottaa huomioon jokaisen ehdotukset Kasper suostui
kyhäämään kokoon kirjasen. Sen olen vasta äskettäin löytänyt Elisabetin
säilyttämien muistipaperien joukosta, enkä malta — sen huumorin vuoksi
— olla julkaisematta tätä varhaista asiakirjaa nuoren perheen
elämästä. Kirjasen tarkoitus käy ilmi sen "esipuheesta".
MUISTIIN-PANO-KIRJA
Kesätoimista.
9 p. Toukokuuta v. 1876.
_Esipuhe_.
Koska yleensä olemme huomanneet, että talvella aina päätetään kesällä
tehtäväksi paljon, mikä ei sitten kumminkaan tule tehdyksi, olemme nyt
päättäneet kirjoittaa muistiin kaikki ne toimet, jotka usein kesää
muistellessa johtuvat mieleen.
_Nordenskiöldin tutkimusretki_.
Mannermaa meidän järvemme toisella rannalla on hyvin tutkimushalua
herättävä. On siis päätetty.
Tarpeet: Vene (lainataan maksua vastaan jostakin kesän ajaksi). Puukot,
(onkivapojen hankkimiseksi). Eväät (nälkä on paha vihollinen).
Kalastusneuvot. Portööri. Kartan piirtämiseen kuuluvat tarpeet.
_Syöttikalojen säilytyspaikka_.
Kun isoja kaloja mennään onkimaan, niin on sangen tarpeellista ja
välttämätöntäkin, että on syöttejä. Näitä on sangen vaikea pitää
kauemman aikaa elävinä, jos ei tee erityistä säilytyspaikkaa niitä
varten. Sopivin on seuraava laitos: järveen, matalaan veteen asetetaan
lautoja, parhaiten sillä tavoin, että ne lyödään pohjaan kiinni hyvin
likelle toisiansa, niin että ainoastaan pieniä rakoja jää väliin,
joidenka kautta vesi pääsee vaihtumaan säiliössä. Siten pysyvät sinne
pannut kalat elävinä ja virkkuina.
_Uudistalo_.
Viime kesänä jo oli meillä rakennettuna pieni mökki ja silloin
päätettiin tulevana kesänä tehdä samalle paikalle paljon täydellisempi
mökki. Tämä päätös olisi nyt tänä kesänä toimeenpantava. Jos suinkin on
mahdollista, niin tehdään tämä asuntomme laudoista ja kaikinpuolin
mukavaksi ja hauskaksi. Siellä sitten eletään kaikessa hauskuudessa.
Ollaanpa usein siellä yötäkin.
_Lautta_.
Tarpeellista on, että tehdään niin suuri lautta, että se kannattaa noin
5 miestä ja se on oleva yhteinen. Sitten tehköön kukin itselleen
pienemmän lautan, joka on vain yhtä henkilöä varten. Näillä sopii aina
mennä kalastamaan likelle rantaa. Isolla lautalla sopii mennä
kauemmaksikin. Sitä varten on tehtävä hyvin pitkä seiväs, joka
ulottuisi pohjaan vaikka syvemmällekin. Lautoilla voi käydä pientä
merisotaakin. Jos siinä kahakassa sitten järveen putoaakin, niin ei tee
mitään.
_Ankkuri_.
Suuri vastus oli viime kesänä siinä, ettei kalastamaan mennessä aina
ollut lähettyvillä kiveä, jota olisi sopinut käyttää ankkurina. Ettei
kivi sitä paitsi ole mikään erittäin sopiva ankkuri, tietää jokainen.
Ottakaamme siis nyt tulevana kesänä mukaan oikea rauta-ankkuri. Onhan
meillä täällä Helsingissä semmoinen (vinnillä). Kalastaminen tulee
sillä tavoin paljon mukavammaksi.
_Voimistelu_.
Laitoksia, kaikenmoisia on tehtävä voimistelua varten.
_Onkivapoja_.
(Katso Nordenskjöldin tutk.)
_Robinson_.
Tämä on hyvin tunnettu nimi. Olisi lysti matkia hänen
elämänvaiheitansa. Maalla semmoista sopii tehdä.
Rosvoja ruvetaan taas leikkimään. Voipi tätä leikkiä paremmin
muodostaakin kuin viime vuonna.
Ruvetaan useammin käymään Meurmanin luona, sillä siellä on hyvin lysti.
Kaivannolla pitää _hyvin usein_ käydä. Siellä saa uistimella paljon
kaloja.
Koukkuja pitää panna järveen jo alusta saakka.
Mustasaaresta saa paljon mustikoita.
Mansikoita saa toiselta puolen järveä. (Onko kovin helppoa niitä sieltä
tuoda, en vielä tiedä. Katso: Nord. tutk.)
On oltava kirjailijoita. Maalla on siihen aikaa ja tilaisuutta. Minun
rom. olisi lopetettava.
Sanomalehteä sopii toimittaa (mutta ei määräaikaisesti).
Jos vaan saataisiin pyssy metsästämistä varten!
Koska sateella on hyvä kalansaalis, niin pitäisi keksiä keino, miten
voisi sateessa kastumatta onkia. Sopisihan tehdä veneen päälle tuohista
katto, jota voi mielensä mukaan ottaa pois ja jälleen asettaa.
Veneen siivet (Arvid).
Uusi suuri Filosofia (Philosophia), Kasper.
* * * * *
En muista, mutta suuresti epäilen, tuliko totta metsäisen vuoren
kartoittamisesta, veneen varustamisesta tuohikatolla ja siivillä,
romaanin ja suuren filosofian kirjoittamisesta. Hyvä kun saimme uuden
lautamökin rakennetuksi niemen päähän, siinä ei saanut mikään
muistuttaa herrastyyliä, ikkunat ja ovi olivat vinossa, koristeita ei
missään. Kasper sanoi, että se kyllä seuraavana kesänä on jo harmaa.
Elisabet kävi katsomassa ja iloksemme myönsi, että se jo nytkin oli
hyvin maalaismökin näköinen ja siis kaunis. Mikään tahallinen
koristelu, jossa ei näkynyt muu kuin koristelun tarkoitus, samoin kuin
hiekkakäytävät ja säännölliset tekonurmikot eivät hänestä eivätkä
meistä voineet olla kauniita. Kaunis saattoi olla vain luonnollinen
polku. Kasperin vaatimukset olivat tässä suhteessa mitä ankarimmat. Hän
ei sallinut metsää puhdistettavan kuin mitä suurimmalla huolella ja
aistilla: ei saanut mitenkään näkyä, että ihminen oli siinä jotakin
suunnitellut, esimerkiksi harventanut tai jättänyt puut riviin polun
syrjään, ja kuusi, jonka alaoksat oli karsittu, oli hänelle kauhistus,
samoin kivi, joka oli puhdistettu sammalettomaksi.
Vielä muistelen saaneemme toimeen kirjoituksessa mainitut lautat ja
pulikoineemme paljon rantavedessä kaislikkoon asti. Mutta tuo
yhteiseksi aiottu lautta ei kantanut meitä kaikkia (Armaskin pyrki
sille), vaan upposi syvälle, kun menimme samalle puolelle, jolloin
Armas pulskahti suinpäin veteen. Sinä kesänä hän Elisabetin kauhuksi
yhtä mittaa pulskahteli veteen; arvatenkin olivat vanhempien veljien
kesähommat hänelle liian aikaisia.
Hyvin toteutetuksi tuli sitä vastoin kirjoituksessa mainittu Meurmanien
luona käynti. Mahdollista on, että tämän Meurmanin vuoksi me olimmekin
joutuneet kesäilemään juuri Kangasalle (Aleksanderin suunnitelmia).