"Niin, minä tahdon että eroat miehestäsi, joka sitä paitsi ei sinusta
huoli. Ole minun tykkänään ja ijäksi minun. Älä naura minulle. Minä en
ole hullu enkä juopunut. Älä luulekkaan pääseväsi minusta, pikemmin
hoikka vartalosi taittuu sormieni välissä kuin sinä pääset minusta.
Kuule mitä sanon sinulle. Minä en ole niin köyhä kuin luulet. Minulla
on tarpeeksi omaisuutta, salliakseni sinun elää ylimys-naisena. Jolle
sallimus on suonut järkeä ja narrin isännäksi, hän voi tulla rikkaaksi,
ja minulla on älyä hankkimaan uutta omaisuutta jos sinä ensimmäisen
tuhlaat. Eroa miehestäsi ja tule vaimokseni".
Näin sanoen syleili hän Leonaa niin rajusti, että tämä pyrki vapaaksi.
Sitten hän taas hellästi hiipi hänen luoksensa ja sanoi huo'aten:
"Minä lemmin, minä jumaloitsen sinua silloinkin kun olet katkera, mutta
vielä enemmän sinua rakastan kun olet lempeä. Viini tekee sinut
tavallisesti katkeraksi! Sytytä lamppu teekyökin alle. Tee on sinua
rauhoittava".
Ja Tihamér sytytti teekyökin alla olevan lampun.
"Polta rommia ja sokuria minun kupissani".
Tihamér totteli, hän kaasi rommia sokerille ja poltti sitä kupissa.
"Puhukaamme nyt kaupungin juttuja", hän sanoi naiselle.
Molemmat nojasivat pöytään ja katselivat toisiansa lampun liekin
sinertävässä, kalpeassa valossa.
"No mitä uutta kaupungista?"
"Hovikansleri on myynyt hevosensa".
"Se on valtio-uutinen, joka ei sovi meidän seurassa".
"Kaunis Peppi on taas antanut korvapuustin teaterin johtajalle".
"Sehän on vanha asia. Se tapahtuu kerran viikossa".
"Tahdotko kuulla kamalia uutisia, esim. tytöstä, jonka päätön ruumis on
löydetty?"
"Ei tänä iltana, muuten näen unta siitä".
"Siis joku hyvä, rauhoittava uutinen?"
"Esimerkiksi".
"Että sirkuksen lemmikki, hra Trésor, on tointunut putoomisensa
jälkeen. Hän käy jo ulkona".
"Koiranliha pian paranee", vastasi nainen törkeällä huolimattomuudella.
"Vähän enemmän rommia teekuppiini, se ei ole tarpeeksi väkevää".
"Aivan oikein. Siitä muistuu mieleeni pieni juttu, jonka olen
sattumalta saanut kuulla: 'Muuan nuori unkarilainen herra naipi erään
sirkus-tytön, joka aina istui eräässä loge'issa ja vastaan-otti
kohteliaisuuksia herra 'Filosof'ilta', recognizing his misstress".
"Todellakin? Sehän on hupaista. Tämä tyttö oli Pesth'issä
miekkailu-opettajana, mutta ajettiin pois sieltä".
"Mahdollista. Etkö tahdo siirtyä vähän likemmäksi minua?"
"Odota, minä ensin lasken alas ikkunaverhon; ulkona on jo pimeä ja
täällä sisällä valoista".
"Minä sekoitan sill'aikaa vähän enemmän teetä".
"Tee niin! -- No mikäs tuon unkarilaisen herran nimi on?" kysyi Leona,
palaten ja siirtäen tuolinsa likemmäksi Tihamér'ia.
Tihamér laski käsivartensa hänen olkapäälleen ja sanoi huolimattomalla
äänellä:
"Elemér Harter".
Kaikki hänen sormenpäänsä tunsivat tällä hetkellä sitä sähkö-iskua,
jonka tuo nimi synnytti Leonassa.
"Oh todellakin?" kysyi Leona kumartuen taaksepäin ja katsellen
Tihamér'ia silmät puoleksi ummessa.
"Niinpä luulen asian laidan olevan".
"Mutta suostuuko isä siihen?" kysyi nainen, nähtävästi liikutettuna.
"Nimen ja omaisuuden hän on jättänyt isällensä. Hän on ottanut uuden
nimen ja ruvennut asioitsijaksi".
"Ja sen kaiken on hän tehnyt, voidaksensa naida kurjan
komediantti-tytön!"
"En tiedä, onko tuo tyttö kerjäläinen tahi komediantti; tiedän vaan
että nuorukainen sydämellisesti häntä rakastaa".
"Mutta sehän on julkinen häpeä, sula mahdottomuus!" sanoi nainen.
"Tietäähän koko kaupunki että tällä tytöllä oli lemmen-seikkoja erään
pajazzon kanssa. Kaikki ihmiset sen tietävät".
Tihamér'ia näytti tällä hetkellä leikin laskeminen miellyttävän.
"Kaikki eivät voi sitä tietää; minä esimerkiksi en sitä tiedä, eikä
arvattavasti Elemér myöskään".
"Kyllä, kyllä!" vakuutti nainen ja unohti aivan salata oman
mielenkiihkonsa. "Minä tiedän sen aivan varmaan; kaikki puhuvat siitä,
että pajazzo oli hänen rakastajansa. Joka ilta tämä saattoi häntä
kotia, niiden nähtiin ajavan samoissa vaunuissa -- puhumatta tuosta
häpeällisestä kohtauksesta sirkuksessa, jolloin hän niin selvästi
ilmaisi itsensä, pajazzon pudottua alas tangolta".
"Mutta nämä asiat ovat sangen viattomia".
"Vai viattomiako?" hän huudahti ja silmänsä säkenöivät kuin koston
jumalattaren.
"Onko sekin viatonta että pajazzo kuukausittain on antanut nuorelle
tytölle rahoja? Hän antoi pajazzon elättää itseänsä. Eräs palvelustyttö
on sen kertonut. Jospa joku antaisi Elemér'ille tiedon siitä!"
Tihamér nojasi kyynyspäänsä pöytään ja tarkasteli tässä asemassa
naisen muotoa.
Leonan käsi oli kylmä ja hikinen, kun Tihamér sanoi:
"Oh, minä tunnen naisen, joka on sen kirjoittava hänelle!"
Nyt Tihamér molemmin käsin tarttui Leonan käteen ja katseli käskijän
silmällä hänen hohtaviin silmiinsä, lausuen kolkolla, juhlallisella
äänellä:
"Jos tunnet sitä naista, joka sen tietää ja sen tahtoo Elemér'ille
ilmoittaa, niin sano hänelle että hän jättäköön sen tempun tekemättä
jos sielunsa autuus on hänelle tärkeä".
Leona irroitti kätensä Tihamér'in kädestä, sanoen:
"Niin varmaa kuin se on, että minä tunnen sitä naista, niin varmaan
on hän sen kirjoittava, vaikkapa sielunsa sen kautta kadotukseen
joutuisi!"
"Hyvä!..."