tarkassa suhteessa työnmäärään, jota käytetään keinojen saavuttamiseksi
ja käyttämiseksi elämää varten. Huomaa -- saavuttamiseksi ja
käyttämiseksi; s.t.s. ei vaan järkeväksi aikaansaamiseksi, vaan
järkeväksi jakamiseksi ja käyttämiseksi. Kansantaloustieteilijät
puhuvat tavallisesti niin, kuin ei kokonaan käyttämisestä olisikaan
mitään hyvää. Päinvastoin on juuri tuotannon tarkoitus ja sen kruunu ja
loppumäärä täydelleen käyttämistä; ja järkevä käyttäminen on paljon
vaikeampi tehtävä kuin järkevä aikaansaaminen. Kahdenkymmenen
ansaitsevan ihmisen joukossa on tuskin yhtä, joka osaisi rahaa oikein
käyttää. Eikä elämänkysymyksenä ole yksityiselle eikä kansalle koskaan
se, "kuinka paljon rahaa he ansaitsevat?" vaan "mihin tarkoitukseen he
sitä käyttävät".
5. Otaksumisen, josta johtuvat melkein kaikki erehdyttävät päätökset
kansantalouden alalla, -- että nimittäin rahan kokoominen tai rahan
arvo olisi sen tarkoituksena -- voi pian todistaa muutamalla sanalla ei
pitävän paikkaansa. Sillä ei kukaan kansallistaloustieteilijä myöntäisi
oikeutta sellaiselle kansantaloudelle, joka yksinomaan ryhtyisi
kultapyramiidin rakentamiseen. Hän pitäisi kullan tuhlattuna, jos se
jäisi muistopatsaan muotoon, sekä vaatisi, että sitä käytettäisiin.
Mutta mihin tarkoitukseen? Sitä voi käyttää joko ansaitakseen enemmän
rahaa rakentaakseen sillä vielä suuremman pyramiidin taikka johonkin
muuhun tarkoitukseen. Ja tämän toisen tarkoituksen, miksi se sitten
ensin käsitettäisikään, keksitään vihdoinkin tarkoittavan ihmisten
palvelusta; -- s.t.s. hänen elämäänsä laajentamaan, turvaamaan ja
mukavaksi laittamaan. Kultapyramiidi saattaa ehkä olla rakennettu
tulevaisista huolehtiaksemme, ehkäpä ajattelemattomastikin; voiko tämä
kokoominen olla järkevä tai mieletön, sen saattaa vain määrätä, ensin
selviteltyämme koko kansantalouden tarkoituksen, nimittäin elämän
mahdollisuuksien rikastuttamisen.
6. Pääoma merkitsee "päätä tai lähdettä tai juuriainesta" -- se on
aines, jonka avulla saadaan aikaan tullut tai järjestetty tavara. Se on
oikeastaan vain silloin pääoma (caput vivum, tuottava, eikä caput
mortuum, kuollut), jos se tuottaa jotakin ei itsensä kaltaista. Juuri
on se, joka ei astu elämän toimintaan, ennenkuin se on synnyttänyt
jotain muuta kuin juuren: nimittäin hedelmän. Tämä hedelmä tuottaa
aikanaan taas juuria, ja niin päättyy kaikki tuottava pääoma uuden
pääoman tuottamiseen; mutta pääoma, joka ei tuota muuta kuin pääomaa,
on vaan juurta työntävä juuri, sipuli, joka tuottaa sipuleja eikä
tulpaaneja, jyvä, joka tuottaa jyviä eikä koskaan leipää. Euroopan
kansantalous on tähän asti kokonaan antautunut sipulien lisäämiseen
taikka (mikä on vielä vähemmän) niiden kokoomiseen. Ei se ole koskaan
nähnyt eikä ajatellutkaan kappaletta semmoista, jommoinen tulpaani on.
7. Paras ja yksinkertaisin pääoman alkukuva on hyvä aura. Jos tämä aura
ei tekisi mitään muuta kuin synnyttäisi polyypin tapaisesti vain toisia
auroja, niin se hävittäisi oman luonteensa pääomana -- vaikka niitä
paljonkin päivänpaisteessa kiiltäisi. Se tulee vasta oikeaksi pääomaksi
toisellaisen loiston kautta, -- jos sen nimittäin näkee "splendscere
sulco" kirkkaasti kiiltävän vaossa; aineessa ja olemuksessa tämän oivan
hankaantumisen kautta se ennemmin vähenee kuin lisääntyy. Oikea sattuva
kysymys jokaiselle kapitalistille ja kansalle ei ole "kuinka monta
auraa sinulla on", vaan "missä ovat vakosi"; ei "kuinka nopeasti
pääomasi karttuu", vaan "mitä se saa aikaan jälleentuottamisensa
kuluessa". Minkä elämää edistävän keinon se hankkii, minkä elämää
turvaavan työn se suorittaa? Jos ei minkäänlaista, niin on sen
jälleentuottaminen hyödytön; jos on asiat vielä huonommin, -- (sillä
pääoma voi elämää yhtä hyvin hävittää kuin ylläpitääkin) niin se on
pikemmin huono kuin hyödytön.
8. Kauppiaat tuntevat harvoin "rikas" sanan merkitystä. Taikka vaikkapa
he sen tuntevatkin, eivät he ota huomioon sitä seikkaa, että se on
relatiivi sana, jolla on vastakohtansa "köyhä", yhtä varmasti kuin
sanalla "pohjoinen" on vastakohtansa "etelä". Sanotaan ja kirjoitetaan
melkein aina, että rikkaus olisi rajatonta, ikäänkuin jokaiselle olisi
mahdollista tulla rikkaaksi seuraamalla joitakuita tieteellisiä
kaavoja. Rikkaus samoinkuin sähkökin on päinvastoin voima, jonka
toiminta alkaa vain erinkaltaisuuksien ja itsensä kieltämisen kautta.
Guinean [Guinea (luet.: ginni) on vanhempi englantilainen kultaraha =
26 mk 39 p] voima taskussasi riippuu kokonaan saman rahan puutteesta
naapurisi taskussa. Jos ei hän sitä tarvitsisi, niin ei se
sinuakaan hyödyttäisi; sen mahdin määrä riippuu tarkalleen hänen
tarvitsemisestaan ja halusta sitä saamaan, -- ja taito rikastuttaa
itseäsi tavallisella kauppiaiden tavalla on sentähden välttämättömästi
samalla taitoa pysyttää naapuriasi köyhänä.
9. Nimityksellä rikkaus pyritään todellisesti saavuttamaan oikeastaan
juuri valtaa ihmisten yli; yksinkertaisemmassa merkityksessä valtaa
käyttämään palvelijan, kauppiaan ja taiteilijan työtä omaksi eduksi;
laajemmassa merkityksessä mahtia johtamaan suuria ihmisjoukkoja
erilaisiin rikkaan aikomusten mukaan hyviin, välinpitämättömiin tahi
vahingollisiin tarkoituksiin. Tämä rikkauden mahti on tietysti suurempi
tai pienempi, suhteutuen suorasti köyhyyteen ihmisten, joita se
hallitsee sekä epäsuorasti niiden lukuun, jotka ollen yhtä rikkaita
kuin me, ovat valmiit maksamaan jostain esineestä saman hinnan, kuin
siitä on tarjottukin. Jos taiteilija on köyhä, laulaa hän pienestä
palkasta, niinkauvan kuin on vaan yksikin, joka hänelle voi maksaa;
mutta kun niitä on kaksi tai kolme, laulaa hän sille, joka hänelle
enimmän maksaa. Siis on tuo, olipa se kuinka käskevä tahansa, tuo aina
epätäydellinen ja epäilyttävä mahti, jonka rikkaus suo lahjoittajalle,
riippuvainen ensin taiteilijan köyhyydestä, sitten paljoudesta yhtä
varakkaiden ihmisten, jotka myös haluavat paikkoja konsertissa. Taito
tulla rikkaaksi sanan tavallisessa merkityksessä ei ole ehdottomasti ja
lopullisesti taitoa koota paljo rahaa itseämme varten, vaan myöskin
pyrkimistä siihen, että sitä olisi naapureilla vähemmän. Tarkoin
sanottuna on se taitoa "käyttää suurinta epätasaisuutta omaksi
eduksemme".
10. Eikö tästä seuraa, että rikkauden olemus on valta ihmisten yli,
että rikkaus on sitä suurempi kuta jalommat ja lukuisammat ovat
ihmiset, joihin sen mahti ulottuu? Ehkä vielä hiukka-aikasen
miettimisen jälkeen selviää, että ihmiset ovat _itse_ rikkautta, --
että kultakappaleet, joilla olemme tottuneet johtamaan, eivät
todellisuudessa ole mitään muuta, kuin eräänlaisia byzanzilaisia,
barbaarien silmissä hyvin loistavia ja kauniita hevosen koristuksia
ja koruvaljaita, joilla olemme tottuneet pitämään ohjissa
luontokappaleita, ja että, jos nämä elävät olennot voisi johtaa ilman
kultarahojen hankaamista ja kilisemistä suussa ja korvissa, niin ne
itse olisivat arvokkaammat, kuin suitsensa. Tosiaankin voimme vielä
keksiä, että rikkauden todelliset suonet ovat purpuranvärisiä -- ei
kalliossa, vaan lihassa -- ehkäpä vielä senkin, että kaiken rikkauden
lopputarkoitus ja täydellisyys on saada aikaan mahdollisimman monta
täysin siemauksin hengittävää, kirkassilmäistä, ilosydämmistä ja
inhimillistä olentoa. Nykyaikaisella rikkaudellamme on minun mielestäni
taipumusta päinvastaiseen suuntaan...
Kuitenkin jääpi vastaamatta vakava kysymys, -- jonka harkitsemisen
jätän lukijalleni --, eikö nimittäin kansallisessa tuotannossa
osoittaudu hyvänlaatuisten sielujen tuotanto lopullisesti kaikkein
edullisimmaksi? Niin, voinpa kuvitella mielessäni, että Englanti
kaukaisena, vielä uneksimattomana hetkenä viskaa kaikki omistavan
rikkauden aatokset takaisin barbarikansoille, joissa ne ensin ovat
syntyneet, ja että sillä aikaa kuin induksen hiekka ja Golkondan
jalokivi jäykistävät sotaratsun varustuksia ja kiiltävät orjan
päähineessä, Englanti kristillisenä äitinä vihdoinkin saavuttaa
pakanallisen äidin hyveet ja aarteet ja kykenee poikiansa osoittaen
sanomaan: "Tässä ovat jalokiveni".
11. Yleisin kaikista englantilaisista peleistä on rahan ansaitseminen,
peli, joka panee jokaisen hyörimään ja pyörimään. Pelatessamme sitä
törmäämme useammin yhteen kuin potkupalloleikissä taikka raaimmassa
urheilussa. Eikä se lainkaan vastaa tarkoitustaan. Ei kukaan, joka
perinpohjaisesti siihen peliin antautuu, tiedä koskaan, miksi hän sitä
tekee. Kysy suurelta rahanansaitsijalta, mitä hän aikoo rahallaan
tehdä, -- hän ei koskaan sitä tiedä. Ei hän ansaitse sitä sillä jotain
tehdäkseen. Hän ansaitsee sitä ansaitakseen. "Mitä aijotte tehdä sillä,
kun sen saatte?" kysyt sinä. "No ansaita enemmän", sanoo hän. Aivan
samoin kuin sinä krikettipelissä saat useammin olla vuorollasi.
Vuoroilla ei ole hyötyä, mutta että niitä olisi enemmän kuin muilla, se
se on pelin sisältö.
12. Tietääkseni ei historia kerro mistään, joka olisi ihmisjärjelle
niin häpeällistä, kuin nykyaikainen mielipide siitä, että
kauppamaailman termi "osta halvimmilla markkinoilla ja myy kalliimilla"
olisi kansantaloutta edistävä periaate taikka voisi sellainen olla
minkälaisissa olosuhteissa tahansa. "Osta halvimmilla markkinoilla" --
aivan niin; mutta mikä tekisi markkinasi niin halvoiksi? Hiili saattaa
olla halpa sinun kattohirsiesi alla tulipalon jälkeen, ja tiilit
halpoja kaduillasi maanjäristyksen jälkeen; mutta silti eivät ole tuli
ja maanjäristys kuitenkaan onneksi kansalle. "Myy kalliimmilla
markkinoilla" -- kyllä; mutta mikä tekisi markkinasi niin kalliiksi?
Tänään sait leipäsi hyvin myydyksi; kuolevalle miehellekö, joka sinulle
siitä antoi viimeisen roponsa, eikä koskaan enää tule leipää
tarvitsemaan? Vai rikkaalleko, joka huomenna myypi arentitilasi aivan
aavistamattasi? Vai sotamiehellekö, joka on menossa ryöstämään pankkia,
missä talletat omaisuuttasi?
Sitä et voi ensinkään tietää. Mutta yhden tiedät: onko nimittäin
toiminimesi oikea ja rehellinen, ja yksin siitä syystä on sinun
huolehdittava ja oleminen varma siitä, että olet tehnyt voitavasi
aiheuttaaksesi lopullisesti tässä maailmassa semmoisen asiaintilan,
joka ei pääty ryöstöön ja kuolemaan.
13. "Aika on rahaa" sanovat kokeneet kauppiaanne ja
kansantaloustieteilijänne. Luullakseni ei kukaan heistä kuolemaa
lähetessään usko, että juuri tämän vastakohta on totta, ja että raha on
aikaa. Ehkäpä olisi heille sittenkin parempi, etteivät tekisi niin
paljon ajastaan rahaksi, etteivät huomaamattaan tekisi vielä
iankaikkisuuttakin rahaksi! On olemassa toisia, jotka samassa
merkityksessä, kuin aikakin, ovat rahaa taikka voivat tulla siksi
muutetuiksi. Terveys on rahaa. Ymmärrys on rahaa. Tieto on rahaa;
kaiken terveytesi, järkesi ja tietosi voit vaihtaa rahaksi ja siten
saavuttaa kullastarikkaan, sairaloisen, tylsän ja sokean vanhuusajan
onnellisen tarkoitusperän. Mutta kultaa puolestansa ei voi jälleen
muuttaa terveydeksi eikä ymmärrykseksi. "Aika on rahaa" -- nämä sanat
kaikuvat niin korvissani, etten voi kirjoittaa eteenpäin. Eikö se ole
sen parempaa? Jos oikein ymmärtäisimme, että aika on -- _aikaa_, eikö
olisi se meidän parhaaksemme? Asia, jonka menettäminen tai voittaminen
on ehdotonta menettämistä sekä täydellistä saavuttamista. On edullista
ostaa rahalla terveyttä ja tietoa, jos ne niillä ovat ostettavissa;
mutta ei _niillä_ ostaa rahaa. Ostettavissa ne ovat elämän alussa,
mutta eivät sen lopussa. Ne ovat ostettavissa, vaikka ei meitä
itseämme, niin aina kuitenkin toisia varten.
14. Jos raha on aina yksityisen ihmisen tai kansan elämän päämääränä,
niin se tulee sekä huonosti ansaituksi että huonosti käytetyksi, ja
vahingoittaa sekä sitä ansaitessa että sitä käytettäessä. Mutta ellei
se ole päätarkoitus, niin tulee se kaikkien muiden asioiden mukana
_hyvin_ ansaituksi ja _hyvin_ käytetyksi. Joka ihmistä koetellaan
tällä, onko raha hänen päätarkoituksensa eli ei. Jos hän ikänsä
keskivaiheilla voi siitä tauota ja sanoa: "Nyt kun olen saanut sitä
kylliksi elatuksekseni, tahdon sillä elää; olen sen hyvin ansainnut ja
tahdon sen hyvin menettääkin ja lähteä maailmasta köyhänä, kuten
köyhänä siihen tulinkin", -- silloin ei ole raha hänelle pääasia. Mutta
jos hänellä on kylliksi, mistä elää, sillä tavalla kuin hänen arvolleen
ja säädylleen sopii, ja tahtoo sentään enemmän ansaita ja rikkaana
_kuolla_, niin on hänelle raha päätarkoituksena ja tulee kiroukseksi
hänelle itselleen ja useimmiten niillekin, jotka sen antavat
liikkeeseen hänen jälkeensä. Sillä te tiedätte, että sen _täytyy_
kerran mennä; on kyseessä vaan, sekö, joka sen ansaitsi, menettää sen
vai joku toinen; ja on ylipäänsä parempi, että sen menettää se, joka
sen on ansainnut; sillä hän parhain tuntee sen arvon ja hyödyn.
15. Ensimmäisen yhteiskunnallisen elämän ehtona on selvyys, millä
kansallinen tietoisuus teroittaa tätä lakia: pitäköön sen se, joka on
sen rehellisesti ansainnut. Tämä laki on rikkaan ja köyhän välisen
eroituksen oikea perustus. Tällä eroituksella on olemassa vääräkin
perustus; nimittäin se vaikutus, joka rikkautta vasta ansaitsemassa
oleviin on niillä, joilla jo on rikkautta ja jotka sitä käyttävät vain
enemmän ansaitakseen. Aina on oleva joitakuita ihmisiä, jotka
mielellään pitävät suuren rikkauden ansaitsemista ainoana elämänsä
päämääränä. Pakosta on tämä ihmisluokka jäänyt sivistymättömäksi,
heikommalla ymmärryksellä varustetuksi ja enemmän tai vähemmän
pelkurimaiseksi. Rohkean ja kunnollisen, tervejärkisen miehen on
fyysiillisesti mahdotonta tehdä raha ajatustensa päätarkoitukseksi;
yhtä vähän kuin hän voi tehdä päivällistään päämääräkseen. Kaikki
terveet ihmiset välittävät päivällisestään, mutta se ei ole heidän
elämässään pää-asia. Samalla tavalla saattavat kaikki tervejärkiset
mielellään ansaita rahaa, -- tehkööt sen halusta ja nauttikoot
voittamisen tunteesta; mutta päämäärä heidän elämässään ei ole raha,
vaan jokin tätä parempi. Hyvä sotamies esim. haluaa etukädessä hyvin
taistella. Hän iloitsee palkastansa, -- aivan syystäkin ja napisee
oikeutettuna, jos se häneltä kymmenen vuotta pidätetään, -- kuitenkin:
hänen peruskäsitteensä elämästä on saada voittoja eikä saada voitosta
maksua. Samaten papit. He tietenkin mielellään ottavat veron
kirkonpenkeistä sekä palkkion kastamisesta, mutta kuitenkin, kun he
ovat miehekkäitä ja tosi sivistyneitä, ei ole kirkonpenkin vero heidän
ainoa elämänsä päämäärä eikä palkkio kastamisen tarkoitus; heidän
virkansa oikea olemus on saarnaaminen eikä tulla siitä palkituksi.
Samoin on lääkärien laita. He antavat mielellään palkita itseänsä, ja
niinhän pitääkin; mutta jos he ovat miehekkäitä ja tosi sivistyneitä,
niin palkkio ei ole heidän elämänsä koko päämäärä. He haluavat parantaa
sairaita ja, -- jos he ovat hyviä lääkäreitä ja olisi heillä vara
valita, -- niin he mieluummin parantaisivat sairaan ja olisivat ilman
palkkiotansa, kuin että saisivat sen ja näkisivät sairaan kuolevan.
Samoin on kaikille muillekin miehekkäille ja kunnollisille miehille työ
etusijassa ja palkkio vasta toisarvoinen; tämäkin on tosin hyvin
tärkeä, mutta sentään toisessa sijassa. Mutta joka kansassa on, kuten
mainitsin, äärettömän paljo sellaisia, jotka ovat huonosti
kasvatettuja, pelkurimaisia ja enemmän tai vähemmin tyhmiä. Ja näille
ihmisille on yhtä varmaan palkinto pääasiana sekä työ sivuasiana, kuin
työ on kunnon ihmisille pääasiana ja palkkio sivuasiana. Se ei ole
pieni eroitus. Siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta _ihmisessä_,
taivaasta ja helvetistä _ihmiselle_. Et voi palvella kahta herraa; --
toista tai toista _täytyy_ sinun palvella. Jos sinulla on työ ensi
sijassa ja palkkio toisessa, niin on työ herrasi ja kaiken työn herra:
Jumala. Mutta jos palkinto on sinulla ensisijassa tärkeä sekä työ
toisessa, niin on mammona herrasi ja mammonan herra: perkele.
16. Pyri täyttämään tätä lakia ankarasti, yksinkertaisesti ja
suuremmoisesti: älä tuhlaa mitään äläkä kadehdi mitään. Älä millään
tavalla huolehdi enemmän rahan saamisesta, mutta huolehdi tehdä paljo
siitä, mikä sinulla jo on; muista aina tätä suurta, kouraantuntuvaa,
välttämätöntä tosiasiaa -- kaiken talouden sääntöä ja juurta --
nimittäin että sitä, mitä jollakulla on, ei voi toinen omistaa, ja että
pienenkin ihmistyön tuotannon osasessa, olkoon se sitten mitä laatua
tahansa ja tulkoon se tuhlatuksi tai käytetyksi, on yhtä paljon
kulutettua ihmiselämää. Ihmiselämä, joka päättyessään ylläpitää tai
enentää elämää, on hyvin eletty; jos ei niin ole asianlaita, on se joko
samassa määrin estettyä tai kuoletettua elämää.
17. Ylellisimmän ylellisyyden voi estää ja puutteen tuskaisimman hädän
poistaa; mutta luonto tarkoittaa (ja suurimmat yhteiskunnalliset
ponnistukset eivät voi estää sen tarkoituksen toteuttamista), että
säästävä on aina oleva rikkaampi kuin tuhlaaja, ja viisas mies elävä
suuremmassa mukavuudessa kuin narri. Mutta todellisuudessa riippuu
taloudellisten hyvyyksien oikean jakamisen onnistuminen enemmän sen
luonteesta kuin sen paljoudesta ja siis sen tuotannon viisaasta
johdosta. Kansa, joka tahtoo todellista rikkautta, tahtoo sitä
kohtuullisesti ja saattaa sitä sentähden hyväntahtoisesti jakaa ja
ilolla omistaa; mutta kansa, joka haluaa väärää rikkautta, haluaa sitä
aina kohtuuttomasti eikä voi sitä oikein jakaa eikä rauhassa siitä
nauttia.
18. Työnaikakaudellamme puhuvat ihmiset, jos puhuvat rehellisesti,
sillä tavoin kuin olisivat talot ja pellot, ravinto ja vaatetus
yksinomaan hyödyllisiä, sekä näkeminen, ajatteleminen ja ihaileminen
vallan hyödyttömiä. Ja on ihmisiä jotka kutsuvat itseään vaateliaasti
utilitariaaneiksi [joiden periaatteena on, että valtion ja ihmisen
ainoa tarkoitus on hyötyminen], ja jotka, jos heidän tahtonsa
tapahtuisi, muuttaisivat itsensä ja koko sukunsa vihanneksiksi;
ihmisiä, jotka ajattelevat, -- jos ensinkään voi olla puhetta heidän
ajattelemisestaan, -- että ruoka on tärkeämpi kuin elämä, vaatteet
tärkeämmät kuin ruumis, jotka muuttaisivat pellon talliksi ja sen
hedelmän rehuksi; viinitarhan ja pellon työntekijöitä, jotka enemmän
pitävät jauhamastansa viljasta sekä pusertamistansa rypäleistä, kuin
enkelien tarhoista Edenin hetteillä; puunhakkaajia ja vedenkantajia,
jotka luulevat, että heidän niitä puiksi hakatakseen ja vettä
ammentaakseen peittävät havumetsät Jumalan varjon tavoin vuoria ja
virtaavat suuret virrat, kuin Jumalan iankaikkisuus. Siten tulee
saarnaajan onnettomuushuuto ylitsemme, että "ihminen ei voi saavuttaa
Jumalan tekoa, ei sen alkua eikä sen loppua".
Nebukadnezarin kirous, joka vaatii ihmisiä härkien tavoin
ruohoa syömään, näyttää vain liiankin välittömästi seuraavan
kansallisen mahdin kestävyyttä, ja ylimäärää sekä rauhaa. Kovina
aikoinaan, taistelussaan olemassa olonsa puolesta, lapsuutensa ja
voimattomuutensa, vieläpä hajaantumisensakin ajalla on kansoilla
korkeampi toivo sekä jalommat intohimot. Kärsimyksestä johtuu vakava
mieli, pelastuksesta kiitollinen sydän, kestävyydestä voima,
vapautumisesta luottamus. Mutta jos he ovat oppineet elämään lakien
suojassa sopivalla ja oikealla tavalla huolehtien toisistaan ovat
poistaneet kärsimyksien mahtavimmat, äärimmäiset lähteet, niin näyttää
heidän rauhastaan nousevan pahempia paheita; paheita, jotka vähemmän
huolestuttavat, mutta sitä kuolettavammin vaikuttavat, jotka paheet
imevät veren sitä vuodattamatta; jotka tekevät sydämen kivikovaksi sitä
kiduttamatta. Niin syvää syytä kiitollisuuteen kuin onkin kullakin
kansalla, joka elää toisten kanssa rauhassa ja on keskenään
yksimielinen, niin on sillä syytä pelkoonkin, suurempaan pelkoon, kuin
miekan ja kapinan: että nimittäin riippuvaisuus Jumalasta tulee
unohdetuksi, kun ollaan varmat, että leipää ja vettä on saatavissa;
että kiitollisuus häntä kohtaan lakkaa, sillä hänen turvansa
järkähtämättömyys on osoittautunut luonnonlaiksi; että keskellä täyttä
maailman nautintoa taivaallinen toivo heikkenee; että itsekkäisyys
astuu epäitsekkään antautumisen sijaan; että osanotto muuttuu
ylpeydeksi ja rakkaus teeskentelyksi; että voimaa seuraa voimattomuus,
kärsivällisyyttä välinpitämättömyys, vakavuutta ja vyötettyjen kupeiden
ja palavien lamppujen kirkkautta leikkipuheiden lorina ja synkkien
ajatusten mädännäisyys. Ihmiselämän virran varsilla puhaltaa
taivaallisesta päivänpaisteesta huolimatta jäätävä tuuli; sateenkaari
värittää sen aaltoilemista, pakkanen asettuu sen rauhan yli.
Varokaamme, ettei rauhamme tule rauhaksi kivien, jotka, niin kauvan kun
koski niitä sinne tänne heittelee, salama niihin iskee, säilyttävät
suuruutensa; mutta kun virta on hiljaa ja myrsky ohitse, niin ne
sallisivat ruohon niitä peittävän ja jäkälän imevän niistä ravintonsa
sekä tomuun itsensä kynnettää.
19. Kaupaksi tarjoomista ja tavaran kysyntää varten lain kautta
järjestetyssä, mutta avonaiselta väkivallalta turvatussa yhteiskunnassa
tulevat yleisesti puhuen rikkaiksi ahkerat, päättäväiset,
rohkeat, ahneet, reippaat, säännölliset, järkevät, jokapäiväiset,
välinpitämättömät, ja vähätietoiset ihmiset. Köyhäksi jäävät vain aivan
tyhmät, aivan viisaat, laiskat, huolettomat, nöyrät, miettiväiset,
tylsät, mielikuvitusrikkaat, hienotunteiset, hyvin opetetut,
ajattelemattomat, säännöttömästi ja vaistomaisesti paheita
harjoittavat, kömpelö lurjus, julkinen varas sekä aivan armelias,
hurskas ja uskonnollinen.
20. Voimme ainakin jokapäiväisissä pienissä toimissamme noudattaa
suurempaa rehellisyyttä ja hyvyyttä; sillä suurten ostajien ja myyjien
suuri epärehellisyys ei ole muuta kuin pienten ostajien ja myyjien
pienen epärehellisyyden luonnollinen kasvaminen ja tulos. Jokainen, joka
koittaa ostaa tavaran alle sen oikeata hintaa taikka yrittää sen myydä
sen oikeata hintaa suuremmalla -- jokainen ostaja joka antaa
liikemiehen odottaa maksua, ja jokainen liikemies, joka lainaamalla
lahjoo ostajan tuhlaamista, edistää voimainsa mukaan perustusta ja
kunniaa vailla olevaa kauppasysteemiä ja syöksee maansa köyhyyteen ja
häpeään. Ihmiset, joilla on kohtalaiset varat ja keskinkertaiset
hengenlahjat, tekisivät noudattamalla jokapäiväisessä toiminnassaan
oikeutta ja puolueettomuutta paljo enemmän hyvää, kuin hyväätekevän
ihmisrakkauden nerokkailla ohjelmilla ja teoloogisen opin tunkeilevilla
selityksillä.
21. En voi ensinkään saada selville, mistä johtuu, ettei vaeltava
ritari koskaan odota maksua vaivoistaan, mutta matkusteleva kauppias
aina; -- että ihmiset ovat valmiit vastaanottamaan iskuja ilmaiseksi,
mutta eivät koskaan myymään nauhojaan halvemmalla; -- että he ovat
valmiit hartaihin ristiretkiin vapauttaakseen kuolleen Jumalan haudan,
mutta eivät ryhtyisi täyttämään elävän Jumalan käskyjä; -- että he
kaikkialle olisivat valmiit menemään paljain jaloinkin uskoansa
saarnaamaan, mutta vasta paljosta palkasta osoittavat työllä sitä
uskoansa, ja että he ovat perin halukkaat saarnaamaan evankeliumia
ilmaiseksi, mutta eivät koskaan antamaan leipiä ja kaloja ilmaiseksi.