Ei missään raamatussa, ei missään hyvässä ja viisaassa kirjassa ole
sanottu, että se olisi miehen tai naisen velvollisuus. _Milloin_ sitten
lapsi varmasti tulee mieheksi tai naiseksi, voidaan yhtä vähän sanoa,
kuin, milloin se ensikerran voisi seistä omilla jaloillaan. Sekin aika
tulee aivan varmaan. Missä ollaan ylevämielisiä, siellä koettavat
lapset aina pysyä lapsina, ja vanhemmat tahtovat heistä tehdä miehiä ja
naisia. Missä taas alhaisesti ajatellaan, siellä pyrkivät lapset aina
tulemaan miehiksi ja naisiksi, ja vanhemmat koettavat pysyttää heitä
lapsina. Voi olla, -- ja onnellinen on se koti, missä niin on -- että
isän ainakin yhdensukuinen ymmärrys ja vanhempi kokemus pysyy hänen
elämänsä loppuun asti lastensa lakina, ei väkivallan lakina, vaan
lakina, joka kokonaan johtaa täydestä rakkaudesta. Harvoin on
asianlaita niin, eikä se useinkaan ole mahdollista. Yhtä luonnollista
on vanhoille olla kytkettyinä ennakkoluuloihin kuin nuorien olla
yltiöpäitä. Vuosisatojen vaihtuessa on jokaisella suvulla jotakin
itselleen tuomittavana ja päätettävänä.
72. Ei mitään velvollisuutta ole petolliset papit kaikissa kirkoissa
niin ilkeästi kierrelleet ja vääristelleet kuin nuorison velvollisuutta
itse valita se, ketä he tahtovat palvella. Mutta itse velvollisuus ei
ole siitä syystä vähempi; jos kristinuskossa yleensä on totuus, niin
tulee kaikille tosiopetuslapsille aika, jolloin heidän tulee ottaa
sydämelleen nämä sanat: "kuka ikänänsä rakastaa isäänsä ja äitiänsä
enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias".
73. Milloinka luulet lapsen kasvatuksen alkavan? Kuusikuukautisena voi
se vastata hymyilyyn hymyillä, kärsimättömyyteen kärsimättömyydellä. Se
voi tehdä havaintoja, nauttia ja kärsiä tarkoin aistimin ja jossain
määrin ymmärryksellä. Arveletko, ettei hänestä ole mitään eroitusta,
onko kodin järjestys täydellinen ja levollinen, ovatko isänsä ja
äitinsä kasvot täysin rauhaisat, ovatko heidän lempeät äänensä hänelle
suotuisat ja kuulostavatko yksin vierastenkin äänet hyväntahtoisilta;
taikka heitelläänkö häntä kovien, varomattomien ja tyhjämielisten
ihmisten sylistä syliin paheisen kodin synkkyydessä tahi irstaan kodin
epäjärjestyksessä? Siveellisten taipumusten suunta tulee epäilemättä
suuresti määrätyksi näinä ensimmäisinä puheettomina vuosina. Minä
erittäin luulen, parhaimman ajatusvoiman muodostumiselle olevan
tarpeen, että lasta ympäröi rauha ja että häntä pidetään kaukana
kaikista esineistä, jotka häntä huvittaessaan helposti saattavat hänet
hajamieliseksi, jotta hän voi häiritsemättä suunnata mielenkiintonsa
jokaiseen pienimpäänkin piirissään ilmenevään seikkaan.
74. Meidän poloisen ihmisluontomme sangen katkera laki on, että
ihmisten terveen lapsuuden kehitykselle on taivas asettanut sen
välttämättömän pakon, että sen on yhtä hyvin käytettävä
mielikuvitusvoimaansa kuin keuhkojaan ja jalkojaan; että se on
pakoitettu keksintökykynsä levittämään niinkuin lintu lentosulkansa;
ettei ole mitään leikkikapinetta, jonka voit lahjoittaa, joka ei
häiritsisi iloa kuvitella jotain olematonta, eivätkä oppineimmat
kertomukset, joita voit hänelle maailman ihmeistä sepittää, koskaan
voita niiden kertomusten viehätystä, joita viisas lapsi itse voi kertoa
ruusun lehden tekemästä haaksirikosta puron syvyyteen.
Yhden huomattavimmista todistuksista, jotka osoittavat lasten tarvetta
tähän keksivän ja uskovan voiman harjoitukseen -- des besoin de croire
(uskon tarve), ja että sitä edeltää besoin d'aimer (rakkauden tarve),
voit sinä siitä havaita, että hävität häneltä leikkikapineesta
elinvoiman ohjaamalla hänet liian lähelle elämän jäljittelemistä.
75. Kaikkinainen kasvatus alkaa työllä. Ajattelemisemme, tahtomisemme,
uskomisemme ei ole lopultakaan erittäin tärkeätä. Ainoa tärkeä on
_tekemisemme_. Ja miehen, naisen ja lapsen kasvatuksen ensimmäinen aste
on se, että saa heidät tekemään parhaansa. Kaiken hyvän talouden laki
on se, että kaikesta tehdään paras. Kuinka paljon enemmän meidän olisi
jokaisesta olennosta tehtävä paras.
76. Olla saamatta mitään kasvatusta ei ole välttämättä pahinta, mikä
voi meitä kohdata. Uskokaa minua, ei meidän tule enin peljätä sitä,
että olemme kokonaan saamatta kasvatusta. Todella on pelättävä sitä,
että saa huonon kasvatuksen. Niitä on olemassa kaikenlaatuisia -- hyviä
ja sangen hyviä; huonoja ja sangen huonoja. Rikkaiden ihmisten lapset
saavat usein huonoimman kasvatuksen kuin rahalla voi saada; ja köyhien
lapset saavat usein parhaimman ilmaiseksi.
77. Koulujen terveellinen vaikutus on kaikissa paikoissa ja kaikkina
aikoina siitä riippuvainen, että kilpailun kiihoke on kaikessa muodossa
ja varjossa kokonaan poistettu. Jokaista lasta tulee oman mittapuunsa
mukaan pitää hänen omassa velvollisuudessaan ja palkita häntä omalla
oikeudenmukaisella kiitoksellaan. Ponnistus ansaitsee kiitosta, mutta
ei saavutus. Ei ole kysymys, onko joku oppilas viisaampi tai tyhmempi
kuin muut, vaan onko hän tehnyt parhaansa hänelle annetuilla
lahjoilla. Uudenaikaisen kokeiden järjestelmän nurinkurisuus johtuu
pääasiallisesti taistelusta saada tuottavia paikkoja, mutta myös osaksi
juurtuneesta pölkkypäisyydestä, joka otaksuu kaikkien ihmisten olevan
luonnostaan samallaisia ja voivan paljailla kyynärpään töyttäyksillä
tiellään edistyä. Asianlaita on kuitenkin sellainen, että jokainen
ihminen on syntynyt tarkoin määrätyn-, sangen rajoitetunkykyisenä; että
hän luonnostaan, -- jos hän muuten yleensä on lainkaan saanut kykyjä --
on kykenevä muutamiin asioihin, toisiin kykenemätön; ettei hän
aivojensa painoon voi atoomiakaan ponnistusta ja oppia lisätä; että hän
kilpailulla voi kyllä voimansa lamauttaa ja muuttaa, mutta ei mihinkään
suuntaan ulottaa, ja että hänen elämänsä koko suloisuus, onni ja hyve
on siitä riippuvainen, että hän velvollisuuksilleen uskollisena tekee
voitavansa ja rauhallisena jää siksi, mitä hän on. Jos hän huomaa
toisissa vähemmän tai enemmän kykyisyyttä, tulee hänen käyttää
etevämmyyttään heidän _tukemisekseen_ eikä omaksi edukseen, ja missä
toiset hänen voittavat, siinä ei hänellä ole harmistumisen syytä, vaan
on hänen iloitseminen ihastelemalla jaloja voimia. En voi ilmilausua
ilon suuruutta, jonka tunsin Turnerin ja Tintoretton [eteviä
taidemaalareita] voimasta, oman kykyni ollessa vasta kehittymässä; ja
kaikki hyvät taiteilijat myöntävät, että on paljon vähemmän
persoonallista tyydytystä siitä, että tekee jotakin kaunista, kuin että
näkee kaunista tehtävän. Jokaisen koulun oven yllä, jokaisen
korkeakoulun käytävän päällä näkisin mielelläni marmoriin piirretyksi
rajoittamattoman kiellon: "Älä tee mitään riidan eikä turhan kunnian
tähden!"
78. Elämän kaikkein suurin salaisuus ja kauheinkin on turmelus, mikä
uhkaa totisintakin uskontoa, joka ei perustu jokapäiväiseen, järkevään,
työteliääsen, nöyrään ja avuliaasen työhön. Avulias työ!
Sehän se on juuri laki, jonka, jos sitä seurataan, kaikki uskonto
puhtaasti sisältää, ja jonka, jos se unohdetaan, se tekee turhaksi ja
tyhjäksi. Jos me aina jossain synkässä tai valoisassa uskonnollisessa
uskossa pidämme tärkeinä niitä kohtia, joissa me toisista ihmisistä
eroamme, niin olemme väärässä ja pahan hengen vallassa. Tämä on
farisealaisen kiitoksen olemus ja ydinkohta: "Herra, minä kiitän sinua,
etten ole niinkuin muut ihmiset." Joka hetki elämästämme tulisi meidän
koettaa löytää ei semmoista, missä toisista ihmisistä eroamme, _vaan_
semmoista, missä olemme toisten kanssa samaa mieltä; ja niin pian kuin
huomaatte, että jossakin, mikä voisi ystävyydessä ja hyvyydessä tulla
tehdyksi, voitte olla yksimielisiä (ja kuka ei sitä voisi, hullut
poisluettuina!) niin tehkää se. Käykää siihen yhdessä käsiksi. Ette voi
keskenänne riidellä, jos olkapää olkapäässä kiinni eteenpäin
tunkeudutte; mutta hetkenä, jolloin parhaatkin ihmiset lakkaavat
vaikuttamasta ja alkavat puhua, luulottelevat he taisteluhalunsa olevan
hurskautta, ja silloin on kaikki mennyttä. En tahdo puhua rikoksista,
jotka ovat tehdyt entisinä aikoina Kristuksen nimessä, en tyhmyyksistä,
jotka meidän aikoihin asti pidetään olevana sopusoinnussa kuuliaisuuden
kanssa Häntä kohtaan; vaan haluan puhua sairaloisesta turmeluksesta,
uskonnollisen tuntemuksen elävän voiman haaskauksesta, jonka kautta sen
terve voimakkuus, jonka pitäisi olla jokaisen kansakunnan johtava
sielu, sen nuorukaisten ja miesten loisto, sen nuorten naisten
turmelematon valo, tulee heikennetyksi ja tuhlatuksi. Sinä voit aina
tavata tyttöjä, jotka eivät ole oppineet tekemään yhtäkään hyödyllistä
työtä perusteellisesti; jotka eivät osaa ommella, eivät keittää, eivät
laskuja tehdä, eivät lääkkeitä laittaa, joiden tyttöjen koko elämä on
kulunut leikissä ja epätodellisuudessa ja olet huomaava, että sellaiset
tytöt, jos ovat vakavasti päättäneet koko sen uskonnollisen tunteen
voimalla, minkä he ovat Jumalalta saaneet, ylläpitää voimaansa
jokapäiväisen työn ja aherruksen vaikeuksissa, voivat vain vaikeasti ja
tuloksettomasti ajatella sitä kirjaa, josta ei koskaan voida tavuakaan
muuten ymmärtää kuin työn avulla; koko heidän naisellisuutensa
vaistontapainen viisaus ja armeliaisuus menee mitättömäksi ja heidän
puhtaan omantuntonsa sulous kääntyy hedelmättömäksi sielun tuskaksi
kysymyksistä, joista yhteisen avuliaan elämän lait olisivat joko heti
tulleet ratkaistuiksi tai tieltä syrjäytetyiksi. Anna sellaiselle
tytölle oikea työ, joka hänet pitää toimekkaana aamuhämärässä ja
saattaa hänet illalla väsyneeksi tietoisena siitä, että lähimmäisensä
hänen päivänsä takia ovat todella tulleet autetuiksi, niin heidän
innostuksensa voimaton suru muuttuu säteilevän, hyväätekevän rauhan
ylevyydeksi.
Samoin on meidän nuorukaistenkin laita. Ennen aikaan opetimme heitä
latinalaisia runoja laatimaan ja nimitimme heitä sivistyneiksi; nyt
opetamme heitä juoksemaan ja soutamaan, nuijalla palloa lyömään ja
sanomme heitä sivistyneiksi. Osaatteko kyntää, kylvää, oikeaan aikaan
istuttaa, vakaalla kädellä rakentaa? Onko elämänne pyrkimyksenä olla
puhtaita, ritarillisia, uskollisia, pyhiä ajatuksissanne, sanoissa ja
teoissa rakkaudellisia? Näin on tosiaankin muutamien, jopa useidenkin
laita, ja Englannin voima ja toivo on heissä; mutta on kyseessä kääntää
heidän rohkeuttansa sodan töistä armeliaisuuden töihin ja johtaa heidän
ymmärryksensä sanariidoista asioiden tuntemiseen ja heidän
ritarillisuutensa seikkailuista kuninkaallisen voiman ainaisuuteen ja
uskollisuuteen. Silloin todellakin pysyy heillä ja meillä kukistumaton
onni ja pettämätön uskonto, silloin pysyy meillä usko, jota ei mikään
koettelemus enää hätyytä, eikä vihan eikä pelon tarvitse puolustaa;
silloin jääpi meille toivo, jota ei enää tukahuta vuosien valta eikä
enää saata häpeään petolliset harhakuvat; silloin meillä ja meidän
kanssamme pysyy niistä suurin: iankaikkinen tahto, Isämme ikuinen nimi.
Sillä rakkaus on niistä suurin.
79. Ei mikään fyysillinen erehdys voi olla syvempi, ei mikään
siveellinen hairahdus voi olla vaarallisempi kuin munkkilaisoppi
ruumiin ja sielun vastakohdista. Epätäydellisessä ruumiissa ei voi
sielu olla täydellinen; ei mikään ruumis ole täydellinen ilman
täydellistä sielua. Jokainen oikea teko, jokainen todellinen ajatus
painaa kauneutensa leiman henkilöön ja kasvoihin; kaikkinainen huono
teko ja epäpuhdas ajatus painaa rumuuden leiman. Ihmisten ilmettä ja
esiintymistä voitaisi yhtä yksinkertaisesti lukea, kuin painettua
kertomusta, jolleivät vaikutukset olisi niin moninaisesti
kokoonpantuja, että muutamissa tapauksissa aina (ja tietomme nykyisellä
kannalla ollen joka tapauksessa) jääpi mahdottomaksi täydelleen niitä
selittää. Yhtä kaikki voidaan aina vanhurskaan kasvot ensi hetkellä
eroittaa alati epävanhurskaan kasvoista; ja jos nämä ominaisuudet
säilyvät yksi tai kaksi sukupolvea läpeensä, niin syntyy luonnollisten
taipumusten täydellinen eroitus. Sekä siveelliset että ruumiilliset
ominaisuudet kulkeutuvat paljon enemmän perinnäisyyden kautta, kuin
kehittyvät kasvatuksen kautta, vaikkakin molemmat voivat joutua
kasvatuksen puutteessa hävitetyiksi. Vielä ei ole varmasti vedetty
aateluuden rajoja, jotka ihminen voi savuttaa jumalallisia syntymys- ja
kasvatuslakia hartaasti vaarinottamalla.
80. Yleistä kurjuutta vastaan on olemassa vain _yksi_ parannus: yleinen
kasvatus, joka on suunnattu siihen, että ihmiset saadaan ajattelemaan
ja että he tehdään armeliaiksi ja vanhurskaiksi. Voidaan ajatella
useampia lakeja, jotka vähitellen korjaavat ja lujittavat kansallista
mielenlaatua; mutta suurimmaksi osaksi ne ovat sen laatuisia, että
kansallinen mielenlaatu pitäisi tulla olemuksessaan parannetuksi,
ennenkuin se voisi sitä sietää.
81. Varma on, että sivistyksen tulisi taivaan tavoin olla kaikille
avoinna; yhtä varmaa on myöskin, ettei niitä kellenkään tulla
pakoittamaan ja että jätetään hyväntahtoisen luonnon varaan johtaa
lapsiaan, ihmisiä ja eläimiä niin, että he mielensä mukaan joko ottavat
tai eivät ota. Vie hevonen ja ihminen veden ääreen, anna niiden juoda,
jos ja milloin tahtovat. Lapsi, joka tahtoo sivistystä, edistyy sen
kautta, se lapsi taas, joka sitä kammoksuu, turmeltuu.
82. Ole varma siitä, että voit yhtä vähän ihmisiä kuin kasvejakaan
täydelleen repiä ja kokoon ruhjoa. Jos tapaat joskus itsesi
vaikutuksellisessa asemassa, -- niin varmistu siitä ensin, mitä
ihmiset, joita tahtoisit opettaa, olivat tottuneet tekemään,
ja rohkaise heitä tekemään _se_ paremmin. Älä aseta muita
oivallisuuksia heidän nähtäviinsä, älä häiritse heidän kunnioitustaan
menneisyyttä kohtaan; älä katso olevasi velvoitettu poistamaan heidän
tietämättömyyttään, vastustamaan heidän taikauskoansa, opeta heille
vain hiljaisuutta ja totuutta ja pelasta heidät niiden tottumuksien
esikuvilla, jotka sinä olet tullut tuntemaan epäterveellisiksi ja
alhaisiksi.
83. Aikamme suuria peruserehdyksiä on se, että lukeneisuutta pidetään
väärin kyllä sivistyksenä. Nimitän sen peruserehdykseksi, koska luulen
pienimmättä vaikeudetta voitavan todistaa, kuinka siihen lujasti on
juurtunut jokainen ja aivan varmaan pahin erehdys, mihin voidaan
taiteen alalla joutua. Sivistys lyhyesti sanottuna on siinä, että
ihmissielut johdetaan parhaasen ja heistä tehdään paras; nämä molemmat
päämäärät ovat aina yhdessä ja yhtäläisillä välikappaleilla saavutetut.
Kasvatus, joka itse ihmiset tekee onnellisimmiksi, tekee heidät mitä
soveliaimmiksikin ja avuliaimmiksi toisia kohtaan. Tosisivistys
tarkoittaa ensin päämäärää, jotka ihmisille ovat pannut eteen tahi ovat
hänen saavutettavissaan, sitten perusainetta, josta hän on tehty.
Mikäli on mahdollista, sikäli valitsee se päämäärän perusaineksen
mukaan; ei sillä aina kuitenkaan ole päämäärän valinta vapaa; sillä
useiden ihmisten asema elämässä on välttämättömyyden määräämä. Vielä
vähemmin voi se valita perusainesta; kaikki, mitä se voi tehdä, on sen
mukaista, että se sovittaa toisen toiseensa mahdollisimman viisaasti.
Ensiksi on tarpeen tietää, että perusaines on yhtä moninainen kuin
päämäärät; että ei ainoastaan toinen ihminen ole erilainen kuin
toinen, vaan että _jokainen_ ihminen olemukseltaan eroaa _jokaisesta_
toisesta, niin ettei voida mitään kasvatusta, mitään sivistystä ja
opetusta koskaan kahden ihmisen ajatuksiin ja voimaan yhtäläisiksi
saada. Kaikkien ihmisten seassa, niin ylä- kuin alaluokissa on
olemassa iankaikkisia ja yhteensoveltumattomia eroavaisuuksia
persoonallisuuksien välillä, jotka ovat aivan samallaisissa oloissa
syntyneet. Toinen ihminen on achatikivestä [Achates virrasta Siciliasta
tavattava mineraali (piihaponsekaista), värittyy erilaiseksi] toinen
sappikivestä, toinen liuskakivestä, toinen savesta. Ensimmäistä
kasvattaa hiominen, toista rapautuminen, kolmatta taittuminen, neljättä
vatkaaminen. Achatin kuivattaminen ei ensinkään hyödytä, ja turhaa on
liuskakiveä hioa; mutta molemmat ovat omalla tavallaan kunniakkaasen
palvelukseen kelpoisia.
Sivistystä vaatiminen, joka päivä päivältä laajemmalti ja äänekkäämmin
on havaittavissa, on viisas ja pyhä sikäli, mikäli se laajenee
vaatimukseksi, että _kaikki_ säädyt sivistytetään siis ottamalla
varmasti huomioon se työ, joka jokaisella ihmisellä on tehtävänä ja
perusaines, josta hän tehty on. Mutta se on tyhmä ja turha huuto, jos
me sen käsitämme, kuten se useimmissa tapauksissa on tarkoitettu,
pelkän tiedon himon ilmaukseksi, joka ei ota huomioon nykyisen elämän
yksinkertaisia vaatimuksia ja tulevan elämän onnellisuutta.
Suuri, perin erehtynyt päätelmä, johon ihmiset usein joutuvat tätä
seikkaa mietiskellessään, on se, että valo semmoisenaan on aina hyvä,
pimeys semmoisenaan taas aina vahingollinen. Kaukana siitä. Määrätön
valo olisi hävitys. Niille, jotka pimeässä ja kuoleman varjon maassa
istuvat, on se hyvä. Niille taas, jotka uupuvat erämaassa, on suuren
kallion varjokin nääntyneessä maassa terveellinen. Olkoonpa auringon
paiste hyvä, niin on se hyvä myös iltasateen pilvi. Valo on vain
silloin kaunis, se on vain silloin elämälle hyödyllinen, kun sitä
heikentää varjo; ei mikään ole niinkuin valo, kauhea ja ihmiskunnan
mahdoton sietää. Ei ole vähemmin naurettavaa sanoa, että valo
semmoisenaan itsessään on hyvä, kuin sanoa, että pimeys itsessään on
hyvä. Molemmat tulevat vasta toisensa kautta terveellisiksi ja
hyödyllisiksi; yö päivän kautta, päivä yön kautta. Voisimme yhtä
helposti ilman aamun hämyä elää kuin ilman auringon laskua, niinkauvan
kuin olemme ihmisellisiä. Taivaallisesta kaupungista on meille sanottu,
ettei siellä pidä oleman "yhtään yötä", että taidamme tuntea niinkuin
me tutut olemme: mutta täällä alhaalla on yöllä ja salaisuudella
tehtävänsä; meidän asiamme ei ole haluta muuttamaan yötä päiväksi, vaan
olemaan varmat, että olemme vartijoiden kaltaiset, jotka aamua
odottavat.
Siitä syystä niin alhaisemman kuin ylhäisemmän säädyn kasvatuksessa ei
rahtuakaan merkitse se, kuinka paljo taikka kuinka vähän ne tietävät,
kun ne vain sen tietävät, mikä heidät saattaa kykeneviksi tekemään
työnsä ja siinä olemaan onnelliset. Kuinka suuren ja minkälaisen heidän
tietonsa tulee olla johonkin määrättyyn aikaan ja johonkin määrättyyn
tapaukseen, on kokonaan toinen kysymys: pääasiallisesti ei riipu se,
että ymmärretään miehen kokonaan olevan sivistymättömän siitä, osaako
hän latinaa lukea ja englannin kieltä kirjoittaa tahi käyttäytyä
seurustelussa; vaan että vain se on sivistynyt, joka maailmassa on
onnellinen, liikkuva, hyväätekevä ja vaikuttava; että siitä syystä
parhaallaankin miljoonat talonpojista ovat sivistyneempiä, kuin
sivistyneiksi itseänsä kutsuvat, ja että ne toimenpiteet, joihin on
ryhdytty alempia säätyjä "sivistyttääksemme" jossakin toisessa
mielessä, sangen usein voinevat saada aikaan peräti vastaisia
vaikutuksia.
Huomaa kuitenkin, sitä en kiellä, että alhaiso ollee tuhat kertaa
paremmin kasvatettu kuin he ovat. Uskon, että jokaisen ihmisen pitäisi
kristillisessä kuningaskunnassa yhtä hyvin tuleman kasvatetuksi.
Mutta kasvatuksen pitäisi oleman tarkoituksenmukainen, ankara,
käytännöllinen, vastustamaton, siveellisissä totuttamuksissa,
ruumiillisessa voimassa ja kauneudessa, mielen kaikissa kyvyissä, jotka
ovat yksityisten elämän olosuhteissa kehitysmahdollisia ja erittäinkin
hänen oman kutsumuksensa teknillisissä tiedoissa; mutta kuitenkin
äärettömän moninaisena vaikutuksessaan tulisi sen olla siihen
suunnattuna, että se tekee nuorukaisen nöyräksi ja toisiin
luottavaiseksi; että tätä mieli rauhoittaa ja heittää siihen
kunnianhimon kipinän; nyt se yllyttää, nyt taas pidättää: ja kaikessa
tulisi sen tietoa käytettävään pitää ainoastaan yhtenä lahjojen
monilukuisuudesta, kymmentuhatlukuisista keinoista saatavilla ja sitä
antaa ja olla antamatta, kuten hyvä maanviljelijä kastelee
puutarhaansa, antaessaan ainoastaan janoisille kasville täyden
ryöppysateen ja vain aikoina, jolloin ne ovat sen tarpeessa; kuin me
sitä vastoin nykyisin sitä valamme nuorisomme päiden päälle, kuten lumi
putoo Alpeille, niin toisen kuin toisenkin päälle, kunnes ne eivät voi
enää kantaa ja sitten pidämme omana kunnianamme, että siellä täällä
virta valuu alas niiden huipulta laksoon emmekä ota sitä huomioon, että
olemme itse liiaksi sälytetyt huiput tehneet ikuisesti hedelmättömiksi.
84. Ei siinä ole kasvatuksen merkitys, että se opettaa ihmisille sitä,
mitä eivät tiedä, vaan siinä, että se opettaa heidät käyttäytymään
niin, kuin ne eivät käyttäydy. Kasvatuksen oikea pakko, jota ihmiset
nyt vaativat, ei ole katkismus, vaan kuri. Ei ole puhetta siitä syystä
nuorisoa kirjottamaan opettamisesta ja laskemaan, ja että se heidän
haltuunsa jätettäisiin käyttääkseen laskutaitoa veijaukseen ja
lukutaitoa aistimien kiihoittamiseen; vaan paljon enämmin, että ne
kasvattavat ruumista ja sielua täydelliseen harjoitukseen ja
kuninkaalliseen pidättäytymiseen. Tuskallinen, jatkumaton, vaikea on
työ, mikä on tehtävä hyvyydellä, valppaudella, kehoituksella,
opetuksella ja kiitoksella, -- mutta ennen kaikkea -- esikuvaan
perustuva.
Pakolla! Niin välttämättömästi! "Mene kaduille ja kujille ja vaadi
heitä tulemaan sisälle." Pakolla! Niin, ja myös ilmaiseksi. Dei gratia
(Jumalan armosta) tulee heidän saada oppia, niinkuin sinä olet Dei
gratia määrätty opettamaan. Olen aina kuullut kummakseni puhuttavan,
kuinka vaikea on ihmisiä saada kasvatuksestaan jotakin maksamaan. Niin,
sitä minäkin! Annatteko lastenne maksaa kasvatuksestaan tahi annatteko
heille pakolla ja ilmaiseksi? Heiltä te ette odota mitään muuta maksua,
kuin että heistä tulee hyviä lapsia. Miksi sinä odotat talonpojalta,
että hän omasta kasvatuksestaan maksaa muuten kuin tulemalla hyväksi
mieheksi? -- Kylliksi palkintoa ajattelen, jos me sen tietäisimme.
Palkkiota kylliksi hänelle itselleen, kuten meillekin. Sillä sekin on
yksi meidän suuria kansallisia erehdyksiämme, että ihmiset pitävät
kasvatusta aina elatuksen välikappaleena. Kasvatus ei ole koskaan
tuottavaa, pikemmin rahaa vaativaa; jopa paraskaan, mikä sillä
saavutetaan, ei koskaan, ei milloinkaan tuota mitäkään. Ei mikään kansa
ole koskaan ansainnut leipäänsä suurella taidollaan eikä korkealla
viisaudellaankaan, vaan vähemmällä taidolla tai valmistuksella,
käytännöllisellä taidolla, niin: mutta jaloa oppineisuutta, sen ylevää
filosofiaa ja sen jaloa taidetta tulee meidän aina ostaa, kuten ostamme
aarteen, eikä pidä voida myytää elatukseksi. Et opi, voidaksesi sillä
elää, vaan elät, voidaksesi oppia. Sinun on uhraaminen aikaa ja voimia
kansalliseen kasvatukseen eikä sen kautta enää voittaa rahaa, vaan
saada aikaan parempia ihmisiä; -- ja saadaksesi tähän brittiläiseen
saareen mahdollisimman suuren määrän hyviä ja urhoollisia
englantilaisia. _Heidän_ tulee olla sinulle rahan arvoisia.