ajanlaskumme alussa vallitsi koko silloisessa maailmassa, tympäistä
ruumiillisesti heikkoja tai henkisesti kehittyneitä henkilöitä, niin
että he inholla käänsivät selkänsä maailmalle ja vapaaehtoisesti
tekivät lemmenlakon.
Kreikkalaiset tarut kertovat vain lemmestä, ja yhä vain lemmestä ja
jumalien aviorikoksista, kristityt legendat yhtä mittaa lemmenlakosta.
Mutta maallinen lempi sittenkin on molempien "lempiaihe". Kristittyjen
negatiivinen lempi ehkä vieläkin kiihkoisempi kuin kreikkalaisten
positiivinen, kevyt lempi.
Tekla ei ollut aviovaimo, vaan kihlattu morsian, mutta henkisesti
Paavaliin kiintynyt. Paavalin ulkonaisesta henkilöstä annetaan kuvaus,
joka ei tavalliseen naiseen tee edullista vaikutusta. Paavali oli
"mies lyhyenläntä, kaljupää ja vääräsääri, jaloryhtinen, kulmakarvat
yhteenkasvaneina, ja hänellä oli pieni, vähän köyry nenä".
Tekla-legenda on hyvin arvossapidetty varsinkin kreikkalaiskatolisessa
kirkossa, jossa hänen nimensä luetaan Fjokla.
Ja kun Paavali oli poikennut Onesiforoksen taloon, syntyi suurta iloa
ja polvistumisia ja leivänmurtamista ja puhetta pidättyväisyydestä
ja kuolleista ylösnousemisesta, samalla kuin Paavali sanoi: Autuaita
ovat ne, jotka ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat ne, jotka ovat säilyttäneet lihansa siveänä, sillä he
muuttuvat Jumalan templiksi. Autuaita ovat ne, jotka pidättäytyvät,
sillä Jumala puhuttelee heitä. Autuaita ovat ne, jotka tämän maailman
ovat kieltäneet, sillä he ovat Jumalalle mieluisia. Autuaita ovat
ne, joilla on vaimot niinkuin heillä ei niitä ollenkaan olisi, sillä
he perivät Jumalan. Autuaita ovat ne, joilla on jumalanpelko, sillä
heistä tulee Jumalan enkeleitä. Autuaita ovat ne, jotka pelkäävät
Jumalan sanoja, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat ne,
joita Jeesuksen Kristuksen viisaus on liikuttanut, sillä heitä
kutsutaan Kaikkeinkorkeimman lapsiksi. Autuaita ovat ne, jotka ovat
kasteen säilyttäneet, sillä he saavat virkistystä isässä ja pojassa.
Autuaita ovat ne, jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen Kristuksen,
sillä he saavat olla valkeudessa. Autuaita ovat ne, jotka Jumalan
rakkauden tähden ovat hyljänneet maailman menon, sillä he saavat
istua siunattuina isän oikealla puolella. Autuaita ovat ne, jotka
ovat laupiaat, sillä he voittavat laupeuden eivätkä näe viimeisen
tuomion kauheata päivää. Autuaita ovat neitsyitten ruumiit, sillä ne
miellyttävät Jumalaa eivätkä menetä siveytensä palkkaa. Sillä isän
sana on heille pelastuksen keino pojan päivänä, ja he saavat rauhan
iankaikkisesti.
Ja sill’aikaa kun Paavali näin puhui seurakunnalleen Onesiforoksen
talossa, istui eräs Tamyris nimiselle miehelle kihlattu neitsyt,
jonka nimi oli Tekla — ja jonka äidin nimi oli Teoklia — oman talonsa
läheisessä ikkunassa ja kuunteli päivät ja yöt sanaa neitseellisestä
elämästä ja rukouksesta, niinkuin Paavali sitä julisti. Eikä hän
taipunut lähtemään ikkunasta, vaan kiintyi yhä lujemmin uskoon
sanomattomalla ilolla. Mutta kun hän näki myöskin useiden vaimojen ja
neitsyitten menevän Paavalin tykö, syntyi hänessä halu, että hänkin
saattaisi olla kyllin arvokas Paavalin eteen astumaan ja Kristuksen
sanaa kuulemaan. Sillä hän ei ollut vielä omin silmin Paavalia nähnyt,
vaan kuuli ainoastaan hänen sanansa. Mutta kun Tekla ei poistunut
ikkunasta, lähetti hänen äitinsä noutamaan Tamyristä. Mutta tämä
tulee mitä iloisimmalla mielellä, ikäänkuin hänen olisi pitänyt Tekla
jo vihille viedä. Nyt puhui Tamyris Teoklialle: Missä onkaan minun
Teklani, että hänet saisin nähdä? Ja Teoklia vastasi: Kummallinen
tarina on minun sinulle kerrottava. Kolmeen päivään ja kolmeen yöhön
ei nimittäin Tekla ole ikkunasta noussut, ei syömään eikä juomaan,
vaan ikäänkuin hän olisi mitä korkeimpaan riemuun huomionsa kääntänyt,
niin on hän kiintynyt erääseen vieraaseen mieheen, joka petollisia ja
häikäiseviä sanoja opettaa, niin että ihmettelen, miten niin ylvään
neitsyen kuin hänen kainoutensa tätä tuskallista alennusta on sietänyt.
Tamyris! Tämä ihminen vie ikonilaisten kaupungin kapinaan, ja sinun
Teklasi seuraa mukana. Sillä kaikki vaimot ja nuoret miehet menevät
hänen luokseen ja ottavat opetusta häneltä. Ihmisen täytyy, niin hän
sanoo, yhtä ainoata Jumalaa yksinomaan peljätä ja pidättyvästi elää.
Mutta minunkin tyttäreni on yhä kiintynyt, kuten hämähäkki ikkunan
pihtipieleen takertuu, hänen sanojensa vaikutuksesta äärettömään
kaihoon ja kammottavaan intohimoon. Hän kallistaa koko korvansa tälle
puheelle ja antaa itsensä sen johdosta hullaantua, tyttö parka. Mutta
mene hänen tykönsä ja puhu hänen kanssansa; olethan hänen kanssansa
kihloissa.
Ja Tamyris meni, täynnänsä rakkautta, hänen luokseen, mutta samalla
tuntien jonkinlaista kammoa hänen kiihtymyksensä tähden, ja puhui:
Tekla, morsiameni, mitä varten istut siinä? Ja mikä on se intohimo,
mikä sinut on vallannut, ettäs olet noin poissa tolaltasi? Palaja
Tamyriksesi tykö ja häpeä. Mutta hänen äitinsä sanoi vielä samaa
hänelle: Lapsi, miksi istut siinä ja tähystelet ympärillesi, etkä
mitään vastaa, vaan olet kokonaan järkytetty? Ja läsnäolevat itkivät
katkerasti, Tamyris, koska hän menetti vaimonsa, Theoklia tyttärensä
tähden, palvelijattaret herrattarensa tähden. Talossa vallitsi nyt
vaikerrusten suuri nielu. Eikä mihinkään näihin tapahtumiin Tekla
kiinnittänyt huomiotaan, vaan kuunteli ainoastaan Paavalin sanaa.
Mutta Tamyris hyökkäsi ulos kadulle ja tarkasteli kaikkia, jotka
Paavalin tykö menivät ja sieltä tulivat. Ja hän näki kaksi miestä,
jotka keskenänsä kovin riitelivät, ja hän puhui heille: Miehet, keitä
te olette, sanokaa minulle, ja kuka on se, joka on teidän kanssanne
tuolla sisällä, tuo harhaopinlevittäjä, joka siellä nuorukaisten ja
neitsyitten sielut pettää, etteivät he avioon halua, vaan vapaiksi
tahtovat jäädä? Lupaan teille nyt antaa paljon rahaa, jos te minulle
annatte hänestä tietoja, sillä minä olen kaupungin ensimmäinen. Ja
Demas ja Hermogenes vastasivat hänelle: Kuka tämä on, emme tiedä.
Mutta hän ryöstää miehiltä vaimot ja neitsyiltä miehet, sanoen:
Mitään ylösnousemusta ei teille ole ilman, että siveinä pysytte
ettekä lihaanne tahraa. Mutta Tamyris sanoi: Tulkaa, miehet, kotiini
ja nauttikaa virvokkeita kanssani. Ja he astuivat ylellisen aterian
ääreen, missä oli runsaasti viiniä, paljon rikkautta ja loistava
pöytä. Ja Tamyris antoi heidän juoda, koska hän oli Teklaan rakastunut
ja tahtoi saada vaimon huostaansa hänen äitinsä Teoklian määräämänä
päivänä. Ja aterioitaessa puhui Tamyris: Rakkaat miehet, sanokaa
minulle, mikä hänen oppinsa on, että minäkin sen oppisin tuntemaan;
sillä minun tuskani ei ole vähäinen Teklan tähden, koska hän on niin
rakastunut tuohon muukalaiseen, ja minä tahtoisin päästä naimisiin.
Mutta Demas ja Hermogenes vastasivat: Vie tuo mies käskynhaltija
Castelliuksen tykö, koska hän kansaa yllyttää Kristuksen uuteen oppiin,
ja sen nojalla hän hänet tuomitsee kuolemaan, ja sinä saat vaimosi
Teklan.
Kun Tamyris oli tämän saanut heiltä tietää, nousi hän vuoteeltaan
varhain aamulla, hyvin mustasukkaisena ja suuttuneena, ja hän meni
Onesiforoksen taloon ylimmäisten ja liktorien ja kartuilla varustetun
oman väkensä seuraamana ja puhui Paavalille: Sinä olet ikonilaisten
kaupungin vietellyt ja erittäinkin minun kihlatun morsiameni, ettei hän
minua tahdo! Nouse, me tahdomme mennä käskynhaltija Castelliuksen tykö!
Ja koko väki huusi: Matkaan, velho! Hän on vietellyt kaikilta meiltä
vaimot, ja kansa on yllytetty.
Ja Tamyris astui tuomarinistuimen eteen ja puhui suurella äänellä:
Prokonsuli, tämä ihminen — emme tiedä, mistä hän on —, joka ei tahdo
nuorten tyttöjen menevän naimisiin: hänen on sinulle tunnustettava,
miksi hän näin opettaa. Mutta Demas ja Hermogenes puhuivat
Tamyrikselle: Sano, että hän on kristitty, ja heti olet saattanut hänet
turmioon. Mutta prokonsuli tahtoi päättää hänen entisyydestään ja
kutsui Paavalin luoksensa ja sanoi hänelle: Kuka olet ja mitä opetat?
Ei ole mikään vähäinen syytös, jolla he sinua vastaan esiintyvät. Ja
Paavali koroitti äänensä ja sanoi: Koska minun tänään tulee puhua
siitä, mitä opetan, niin kuule, prokonsuli: Se elävä Jumala, koston
Jumala, kiivas Jumala, se Jumala, joka itselleen on kylliksi, se tahtoo
ihmisten pelastusta ja on minut lähettänyt, että minä riistäisin teidät
irti katoovaisuudesta ja saastaisuudesta ja jokaisesta maallisesta
riemusta ja kuolemasta, jotta ette enää syntiä tekisi. Sentähden
on Jumala lähettänyt poikansa, josta minä evankeliumia julistan ja
opetan, että ihmisillä hänessä toivo olisi, — jolla yksin oli sääliä
langennutta maailmaa kohtaan, jotteivät ihmiset enää olisi lain
alaisia, vaan että heillä usko olisi ja Jumalanpelko ja siveellisen
arvon tuntemus ja totuuden rakkaus. Jos nyt opetan, mitä Jumala on
minulle ilmoittanut, mitä pahaa silloin teen, prokonsuli? — Kun
prokonsuli oli tämän kuullut, antoi hän käskyn sitoa Paavalin ja viedä
hänet vankeuteen, kunnes hän paremman tilaisuuden tullen voisi häntä
tarkemmin kuulustella.
Mutta Tekla antoi yöllä rannerenkaansa, jonka hän kädestään oli
irroittanut, ovenvartijalle, ja kun ovi hänelle avautui, meni hän
kiireesti vankilaan. Vankilan vartijalle hän lahjoitti hopeaisen
peilin, ja hän saattoi nyt mennä Paavalin luokse, ja hän istuutui
hänen jalkainsa juureen ja kuunteli sanaa Jumalan suurista teoista
Paavali ei ollut vähintäkään pelännyt, vaan hän käyskenteli luottavassa
kanssakäymisessä Jumalan kanssa. Mutta Teklan usko karttui hänen
suudellessaan Paavalin kahleita.
Mutta kun Teklaa hänen talonväkensä ja Tamyris kaipasivat, juostiin
häntä etsien kaikilla kaduilla, ja eräs ovenvartijan orjakumppani antoi
ilmi hänen yöllä ulosmenneen. Ja he tutkivat ovenvartijaa, ja tämä
sanoi heille: Hän on mennyt muukalaismiehen tykö vankilaan. Silloin
he menivät ulos, ottivat kiireesti kansanjoukon mukaansa ja kertoivat
prokonsulille, mitä oli tapahtunut.
Tämä antoi viedä Paavalin tuomioistuimen eteen. Mutta Tekla kieriskeli
siinä paikassa, missä Paavali oli häntä opettanut vankilassa
istuessaan. Prokonsuli antoi Teklankin saattaa tuomioistuimen eteen;
mutta hän meni sinne täynnä iloa ja ihastusta. Mutta Paavalia uudelleen
tuotaessa esiin huusi joukko kansalle: Hän on noita, perikatoon
hänet! Mutta mielellään kuuli prokonsuli Paavalin puhuvan Kristuksen
hurskaista teoista. Ja kun hän oli pitänyt neuvottelun, huusi hän
Teklalle sanoen: Miksi et mene naimisiin ikonilaisten lain mukaan
Tamyriksen kanssa? Mutta Tekla seisoi paikallaan ja katseli lakkaamatta
Paavaliin. Kun hän ei nyt vastannut, niin huudahti Teoklia, hänen oma
äitinsä: Polttakaa tuo kuriton, polttakaa tuo naimaton teatterissa,
jotta kaikki vaimot, jotka tämän miehen ovat antaneet itseään opettaa,
joutuisivat hätään. Ja prokonsuli kärsi suuria tuskia ja antoi Paavalia
ruoskia. Mutta Teklan hän tuomitsi roviolla poltettavaksi.
Heti nousi prokonsuli paikaltaan ja meni teatteriin. Ja koko väkijoukko
tunkeutui tuskallista näytelmää katsomaan. Mutta Tekla — kuten karitsa
erämaassa tähystelee ympärillensä paimenta kaivaten, — niin etsi hän
Paavalia. Ja nostaessaan katseensa yli kansanjoukon näki hän Herran
istuvan Paavalin hahmossa, ja sanoi: Ikäänkuin en olisi voinut lujana
pysyä, on Paavali tullut minua katsomaan. Ja Tekla kiinnitti häneen
koko huomionsa; mutta Paavali katosi taivaaseen. Mutta nuorukaiset
ja neitsyet toivat halkoja ja olkia sisään, polttaakseen Teklan. Kun
hänet nyt alastomana tuotiin esille, itki prokonsuli ja ihmetteli sitä
voimaa, mikä hänessä asui. Mutta teloittajat latoivat halot ja käskivät
hänen nousta polttoroviolle. Hän astui puiden päälle ja teki samalla
ristin merkin. Mutta he sytyttivät tulen hänen allensa. Ja vaikka
voimakas liekki leimahti ilmoille, ei tuli häneen koskenut. Sillä
Jumala armahti häntä ja antoi maanalaisen kohinan syntyä, ja vesipilvi
ja rakeet varjostivat teatterin yläpuolelta, ja suuri pilvisäiliö
purkautui, niin että paljon katseli joita joutui vaaraan ja kuoli ja
tuli sammui, mutta Tekla pelastui. __ __ __
Mutta Paavali oleskeli Onesiforoksen ja hänen vaimonsa ja hänen
lastensa kanssa avoimessa hautaholvissa tien varrella, joka johtaa
Ikoniasta Dafneen, ja paastosi. Mutta kun monta päivää kului, joiden
aikana he paastosivat, puhuivat lapset Paavalille: Meillä on nälkä.
Eikä heillä ollut mitään, millä ostaa leipää; sillä Onesiforos oli
jättänyt maalliset ja oli seurannut Paavalia koko perheineen. Mutta
Paavali riisui päällysvaatteen yltään ja sanoi: Mene, lapsi, myy tämä
ja osta useita leipiä ja tuo ne tänne. Mutta kun poika oli ostoksella,
näki hän naapurinsa Teklan ja säikähtyi ja virkkoi: Tekla, mihin menet?
Tämä vastasi: Etsin Paavalia, koska olen liekeistä pelastunut. Ja
poika sanoi: Tule, vien sinut hänen luokseen, sillä hän on huolissaan
sinun tähtesi ja rukoilee ja paastoaa jo kuudetta päivää. Mutta kun
he hautaan astuivat, missä Paavali oli polvillaan ja rukoili sanoen:
Kristuksen isä, älkööt liekit Teklaan koskeko, vaan astu sinä hänen
avukseen, sillä hän on sinun — niin Tekla hänen takanaan seisoen
huudahti: Isä, joka taivaan ja maan olet luonut, rakkaan poikasi
Jeesuksen Kristuksen isä, sinua kiitän, että minut liekeistä pelastanut
olet, jotta minä Paavalin näkisin. Ja samalla kuin Paavali nousi,
katsoi hän häneen ja sanoi: Jumala, sinä joka sydämet tunnet, Herramme
Jeesuksen Kristuksen isä, sinua kiitän, että niin pian rukoukseni
olet kuullut. Ja haudan sisällä vallitsi suuri rakkaus ja Paavali
ja Onesiforos ja kaikki iloitsivat. Mutta heillä oli viisi leipää
ja vihanneksia ja vettä, ja he olivat iloisia Kristuksen hurskaista
teoista. Ja Tekla puhui Paavalille: Olen hyvin iloinen ja tahdon
seurata, mihin menetkin. Mutta Paavali sanoi: Aika on paha, ja sinä
olet vartaloltasi kaunis. Ettei vain toinen kiusaus sinua kohtaisi,
pahempi kuin ensimmäinen; etkä sinä kestäisi, vaan hullaantuisit
miehiin. Ja Tekla sanoi: Anna minulle ainoastaan Kristuksen sinetti,
eikä mikään kiusaus minua kohtaa.
Ja Paavali päästi luotansa Onesiforoksen koko perheineen, mutta hän
otti Teklan tykönsä ja tuli Antiokiaan. Mutta heti heidän sinne
saavuttuaan rakastui eräs syyrialainen, nimeltään Aleksanteri, eräs
vaikutusvaltainen porvari Antiokiassa, ensi näkemältään Teklaan
ja koetti taivuttaa Paavalia rahalla ja lahjoilla. Mutta Paavali
sanoi: En tunne tätä vaimoa, josta puhut, missään tapauksessa hän
ei ole minun. Mutta tämä pöyhkeä, pohatta mies, syleili Teklaa
itsevaltaisesti julkisella kadulla. Tätä ei Tekla sietänyt, vaan haki
silmillään Paavalia. Ja kiihtyneenä hän huudahti: Älä tee muukalaiselle
väkivaltaa, älä tee väkivaltaa Jumalan piialle. Ikonilaisten joukossa
olen jalosukuinen, ja koska en ole tahtonut mennä naimisiin Tamyriksen
kanssa, on minut kaupungista karkoitettu. Ja Tekla tarttui kiinni
Aleksanteriin ja repi rikki hänen päällysvaatteella ja tempaisi
seppeleen hänen päästään ja saattoi hänet yleisen halveksumisen
esineeksi. Mutta mies, toiselta puolen häneen rakastuneena, toiselta
puolen suuresti häveten sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut, vei
hänet prokonsulin tykö, ja kun Tekla tunnusti, että hän niin on tehnyt,
tuomitsi prokonsuli hänet eläintaisteluun, kun Aleksanteri näytelmän
järjestäisi. Mutta vaimot joutuivat pois suunniltaan ja huusivat
käräjäpaikalla: Huono tuomio! Jumalaton tuomio! Mutta Tekla pyysi
prokonsulilta, ettei häneen koskettaisi, kunnes hänen piti eläinten
kanssa taistella. Ja eräs rikas rouva, kuninkaallinen syntyperältään ja
nimeltään Tryfama, jonka tytär oli kuollut, otti Teklan huostaansa ja
sai häneltä lohdutusta.
Kun eläinkulkue sitten toimeenpantiin, sidottiin hänet kauhean
naarasleijonan selkään, ja kuningatar Tryfæna seurasi häntä. Ja
naarasleijona, jonka selässä Tekla istui, nuoli hänen jalkojaan, ja
koko kansanjoukko oli haltioissaan. Mutta vaimot ja lapset huusivat,
yhä uudestaan koroittaen ääntänsä: Oi Jumala, kauheuksia tapahtuu tässä
kaupungissa.
Ja näytöksen jälkeen otti Tryfæna hänet jälleen luokseen. Hänen
tyttärensä Falkonilla nimittäin, joka kuollut oli, oli unessa hänelle
puhunut: Äiti, tuo muukalainen, hyljätty Tekla, on sinun otettava minun
sijaani, jotta hän rukoilisi minun puolestani ja minut siirrettäisiin
oikeudenmukaisuuden paikkaan. Kun nyt näytöksen jälkeen Tryfæna otti
Teklan huostaansa, oli hän toiselta puolen suruissaan, koska Teklan
seuraavana päivänä piti taistella eläinten kanssa, mutta toiselta
puolen oli hän kiihkeästi suruissaan myöskin tyttärensä Falkonillan
tähden, ja hän sanoi: Tekla, toinen lapseni, tule, rukoile lapseni
puolesta, että hän eläisi iankaikkisesti; sillä sellaista olen unessa
nähnyt. Mutta Tekla kohotti vitkastelematta äänensä ja virkkoi:
Jumalani, sinä kaikkeinkorkeimman poika, joka olet taivaassa, tee
hänelle hänen tahtonsa mukaan, että hänen tyttärensä Falkonilla
saisi elää iankaikkisesti. Ja kun Tekla niin puhui, suri Tryfæna
ajatellessaan, että niin kaunis olento heitettäisiin eläinten eteen.
Kun aamu oli tullut, saapui Aleksanteri Teklaa noutamaan — hän itse
nimittäin järjesti eläintaistelut — ja sanoi: Prokonsuli on asettunut
paikalleen ja kansanjoukko kutsuu meluten meitä; valmistaudu, tahdon
eläintaistelijattaren viedä paikalle. Mutta Tryfæna huusi, niin että
tämä pakeni, suurella äänellä: Suru Falkonillani tähden tulee toisen
kerran talooni, eikä tässä ole mitään apua. Ei lasta, sillä hän on
kuollut, eikä sukulaista, sillä minä olen leski. Minun lapseni Teklan
Jumala, auta Teklaa! Ja prokonsuli lähetti sotamiehiä Teklaa noutamaan.
Mutta Tryfæna ei peräytynyt, vaan tarttui Teklaa käteen ja johdatti
häntä sanoen: Tyttäreni Falkonillan olen saattanut hautaan, mutta
sinut, Tekla, saatan eläintaisteluun. Ja Tekla itki katkerasti ja
huokasi Herran puoleen: Herra Jumala, johon luotan, jossa olen turvani
etsinyt, joka minut tulenliekeiltä on säästänyt, palkitse Tryfæna, joka
pilkastasi on säälinyt, koska hän viattomuuttani on suojellut.
Nyt syntyi mellakka: eläinten ulvontaa ja kansan ja naisten huutoa,
jotka siellä läsnä olivat, samalla kuin edelliset huusivat:
Tuo uskonnonpilkkaaja esille! — ja jälkimmäiset: Että kaupunki
kukistuisi tämän rikoksen tähden, tappakaa meidät kaikki, prokonsuli;
surkuteltava näytelmä, häpeällinen tuomio! Mutta Tekla temmattiin
Tryfænan käsistä ja riisuttiin ja hänelle annettiin esiliina ja
hänet heitettiin arenalle. Ja leijonat ja karhut päästettiin irti
hänen päällensä hyökkäämään. Ja kauhea naarasleijona juoksi sisään
ja laskeutui hänen jalkoihinsa. Mutta vaimojen joukko kohotti suuren
huudon. Ja häntä kohti tuli irtain karhu; mutta naarasleijona juoksi
sitä vastaan ja repi karhun palasiksi. Ja edelleen ryntäsi hänen
päällensä koirasleijona, joka oli totutettu ihmisiä repimään ja joka
oli Aleksanterin oma. Ja naarasleijona tarrasi hampaineen kiinni
koirasleijonaan ja kuoli tämän kanssa yhdessä. Vielä äänekkäämmin
parkuivat naiset, kun myöskin naarasleijona, joka Teklaa avusti, oli
kuollut.
Silloin he päästivät paljon eläimiä sisälle, mutta hän seisoi siinä ja
kädet levitettyinä rukoili. Mutta kun hän oli lopettanut rukouksensa,
kääntyi hän taakseen ja näki täynnään olevan suuren vesilammikon
ja sanoi: Nyt on aika, että itseni pesen. Ja hän heittäytyi veteen
lausuen: Jeesuksen Kristuksen nimeen kastan minä itseni viimeisenä
päivänä. Kun vaimot näkivät tämän ja koko kansa, itkivät he ja
virkkoivat: Älä heittäydy veteen! — niin että käskynhaltijakin
vuodatti kyyneliä, koska merihirviöt saattoivat niellä niin paljon
kauneutta. Hän siis heittäytyi veteen Jeesuksen Kristuksen nimessä;
mutta merihirviöt näkivät salaman leimahduksen ja kohosivat pinnalle
kuolleina. Ja hänen ympärillään oli tulipilvi, etteivät eläimet
voineet häneen koskea eivätkä nähdä hänen alastomuuttaan. Mutta
vaimot vaikeroivat, kun muita kauheampia eläimiä päästettiin irti.
Mutta kaikki irtipäästetyt eläimet olivat kuin lumotut eivätkä
kajonneet häneen. Sentähden sanoi Aleksanteri prokonsulille: Minulla
on hyvin äkäisiä sonneja, joihin eläintaistelijatar sidotaan kiinni.
Vihastuneena myöntyi siihen prokonsuli: Tee mitä tahdot. Ja hänet
sidottiin jaloistaan sonnien väliin ja asetettiin hehkuvaa rautaa
näiden sukupuolielinten alle, jotta ne kiihkeämmin hänet tappaisivat.
Mutta liehuva liekki poltti siteen, ja Tekla oli ikäänkuin häntä ei
olisikaan sidottu. Mutta Tryfæna vaipui tainnuksiin seisoessaan arenan
ääressä sisäänkäytävän luona, niin että palvelijattaret sanoivat: Hän
on kuollut, kuningatar Tryfæna. Ja prokonsuli keskeytti juhlan, ja koko
kaupunki pelästyi. Ja Aleksanteri lankesi prokonsulin jalkoihin ja
huusi Armahda minua ja kaupunkia ja päästä eläintaistelijatar vapaaksi,
jottei kaupunkia tuho kohtaisi. Sillä kun keisari tämän kuulee, tuhoaa
hän mahdollisesti meidän kanssamme kaupungin, koska hänen sukulaisensa
Tryfæma, kuningatar, on kuollut sirkuksen portilla.
Ja prokonsuli antoi kutsua Teklan, joka seisoi eläinten keskellä,
pois ja sanoi hänelle: Kuka sinä olet ja miten on sinun laitasi, kun
eivät edes sonnit sinuun kajoa? Hän vastasi: Olen elävän Jumalan
palvelijatar; olen hänen poikaansa uskonut. Hänen tähtensä eivät
eläimetkään ole minuun kajonneet. Sillä tämä yksin on autuuden tie
ja kuolemattoman elämän perusta. Hän on vaivautuneiden pakopaikka,
surullisille virkistys, epätoivoisille suoja, yhdellä sanalla: kuka
häneen ei usko, ei elä, vaan kuolee iankaikkisesti. Kun prokonsuli
tämän kuuli, antoi hän tuoda vaatteet ja virkkoi: Pue vaatteet yllesi.
Hän vastasi: Joka minut on vaatettanut, kun olin alastomana eläinten
keskellä, hän minut tuomiopäivänä armolla vaatettaa. Ja hän otti
vaatteet ja puki ne ylleen.
Sen jälkeen antoi prokonsuli seuraavansisältöisen määräyksen; Teklan,
Jumalan palvelijattaren, jumalaapelkääväisen, annan teille irti. Mutta
vaimot huusivat kaikki suurella äänellä ja ylistivät Jumalaa yhdestä
suusta: On yksi Jumala, joka Teklan on pelastanut, — niin että kaiku
täytti koko kaupungin ja Tryfæma, saatuaan tämän iloisen sanoman, tuli
kansanjoukon seuraamana Teklaa vastaan ja häntä syleili ja sanoi: Nyt
minä uskon, että kuolleet heräävät! Nyt minä uskon, että lapseni elää;
tule sisälle, ja kaiken omaisuuteni tahdon sinulle jättää. Tekla meni
nyt hänen kanssaan sisälle ja oli hänen kotonaan kahdeksan päivää,
opettaen hänelle Jumalan sanaa, niin että palvelijattarista useampia
kääntyi uskoon ja talossa vallitsi suuri ilo.
Mutta Tekla ikävöi Paavalia ja antoi etsiä häntä, lähettäen häntä
kaikkialta hakemaan. Ja hänelle ilmoitettiin, että Paavali olisi
Myrassa. Silloin hän otti palvelijoita ja piikoja, vyötti itsensä ja
ompeli pukunsa miehenpuvun tapaiseksi päällysvaatteeksi, ja hän tuli
Myraan ja tapasi Paavalin, kun hän Jumalan sanaa julisti, ja meni hänen
luokseen. Mutta tämä hämmästyi, kun hän hänet ja hänen joukkonsa näki,
sillä hän siitä ajatteli, eikö Teklalla olisi toinen kiusaus lähellä.
Tämä huomasi sen ja virkkoi hänelle: Olen ottanut peson, sillä Hän,
joka sinun kanssasi yhdessä on vaikuttanut evankeliumin hyväksi, on
myöskin vaikuttanut minun kanssani, minut kastaen.
Ja Paavali tarttui hänen käteensä ja vei hänet Hermiaksen taloon ja
antoi hänen kaikki kertoa, niin että Paavali suuresti ihmetteli ja
kuulijat saivat vahvistusta ja Tryfænan puolesta rukoilivat.