Jooseppi tuumi itsekseen: Jospa minä hänen syntinsä peitän, niin minua
syytetään, että taistelen Jumalan käskyjä vastaan, ja jos minä hänet
paljastan Israelin lasten edessä, niin pelkään, että, jospa se, mikä
hänessä on, lieneekin enkelistä lähtöisin, minut mainitaan sellaiseksi,
joka viattoman veren olen kuolemantuomioon saattanut. Mitäs nyt hänelle
teen? Tahdon hänet salaa jättää. Ja yö yllätti hänet. Ja katso, Herran
enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: Älä pelkää tämän immen takia,
sillä se mikä hänessä on, on pyhästä hengestä, ja hän on synnyttävä
pojan, jonka nimi on oleva Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa
synneistä. Ja Jooseppi heräsi unestaan ja ylisti Israelin Jumalaa, joka
hänelle sellaisen armon oli osoittanut, ja hän otti Maarian suojaansa.
Mutta kirjanoppinut Kannas tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: Miksi
sinua ei ole näkynyt meidän kokouksissamme? Jooseppi vastasi: Koska
matkasta väsynyt olin ja tahdoin ensimmäisen päivän levätä. Kannas
kääntyi taakseen ja huomasi Maarian raskaaksi. Juoksujalassa hän
riensi papin luo ja sanoi hänelle: Jooseppi, jonka taannut olet, on
tehnyt konnantyön. Pappi kysyi: Kuinka niin? Ja hän sanoi: Neitsyen,
jonka hän temppelistä saanut on, on hän raiskannut ja harjoittanut
salavuoteutta, eikä ole siitä ilmoittanut Israelin lapsille. Ja pappi
vastasi ja sanoi: Jooseppiko olisi tämän tehnyt? Kirjanoppinut Hannas
vastasi: Lähetä palvelijoita tutkimaan, ja olet neitseen huomaava
raskaaksi. Ja palvelijat läksivät sinne ja totesivat kirjanoppineen
puhuneen totta, ja toivat neitseen Joosepin kanssa oikeuden eteen.
Ja pappi lausui: Miksis olet tämän tehnyt, Maaria? Ja miksis olet
sielusi alentanut ja olet unohtanut Herrasi Jumalasi, sinä, joka olet
kasvatettu kaikkein pyhimmässä ja ravintosi saanut enkelin kädestä ja
ylistyslauluja kuullut ja tanssinut hänen edessään? Miksi olet tämän
tehnyt? Maaria itki katkerasti ja sanoi: Niin totta kuin Herrani
Jumalani elää, puhdas olen enkä miehestä mitään tiedä. Ja pappi sanoi
Joosepille: Miksis olet tämän tehnyt? Ja Jooseppi vastasi: Niin totta
kuin Herra minun Jumalani elää, viaton olen minä häneen. Ja pappi
sanoi: Älä lausu väärää todistusta, vaan puhu totuus; olet harjoittanut
salavuoteutta etkä ilmoittanut Israelin lapsille etkä ole taivuttanut
päätäsi kaikkivaltiaan käden alle, jotta siemenesi siunatuksi tulisi.
Ja Jooseppi vaikeni.
Ja pappi puhui: Jätä neitsyt tänne takaisin, jonkas saanut olet Herran
temppelistä. Ja Jooseppi pyrskähti suureen itkuun. Ja pappi puhui:
Minä annan teidän juoda Herran koetusvettä, ja hän on teidän syntinne
paljastava teidän omien silmienne eteen. Ja pappi otti veden ja antoi
Joosepin juoda ja lähetti hänet vuorelle, mutta hän tuli riutumattomana
takaisin. Hän antoi myös Maarian juoda, mutta hänkin tuli terveenä
takaisin. Ja kaikki kansa ihmetteli, ettei mikään synti heistä näkynyt.
Ja pappi puhui: Koskapa Jumala ei ole ilmaissut teidän syntiänne, en
minäkään teidän syntiänne tuomitse, vaan päästän teidät. Ja Jooseppi
otti Maarian ja palasi kotiaan täynnä riemua ja ylistystä Israelin
Jumalaa kohtaan.
Ja tuli käsky keisari Augustukselta, että kaikki, jotka Betlehemissä
Juudaan maassa asuivat, piti verolle laskettaman, ja Jooseppi lausui:
Tahdon poikani kirjoituttaa, mutta mitä teen tämän neitseen kanssa?
Miten minä hänet kirjoitutan? Vaimokseniko? Silloin saan hävetä.
Tyttäreksenikö? Mutta tietäväthän kaikki Israelin lapset, ettei hän
minun lapseni ole. Herra tehköön aikanansa, miten hän tahtoo. Ja hän
satuloi aasinsa ja nosti Maarian satulaan, ja poika veti aasia ja
hän itse kulki siinä vieressä. Kun oli päästy kolmen peninkuorman
matkan päähän, kääntyi Jooseppi Maariaan päin ja näki, että hän oli
murheellinen, ja sanoi itsekseen: Ehkäpä häntä vaivaa se, mikä hänessä
on. Ja taas kääntyi Jooseppi häneen päin ja näki hänen nauravan ja
kysyi häneltä: Maaria, miten on sinun laitasi, konsa näen sinun kasvosi
nauravan, konsa murehtivan? Ja Maaria vastasi Joosepille: Kaksi kansaa
näen silmilläni: toinen on täynnä itkua ja voihkinaa, toinen täynnä
iloa ja riemua.
Kun he saapuivat matkansa puoliväliin, sanoi Maaria hänelle: Auta minua
alas aasin selästä; sillä se mikä minussa on, pyrkii ulos tulemaan. Ja
hän otti Maarian alas aasin selästä ja sanoi hänelle: Minne minä sinut
vien ja miten kätken sinun pahoinvointisi; sillä kaupunki on kaukana.
Ja hän huomasi siinä lähellä luolan, vei hänet sinne, jätti poikansa
Maarian luo, lähti itse ulos kätilöä hakemaan Betlehemin ympäristöltä.
Ja minä Jooseppi käyskentelin enkä päässyt minnekkään ja katselin
taivaan kantta ja näin sen seisovan liikkumattomana, ja katselin
ilmaa ja näin sen jähmettyneen ja näin linnut liikkumattomina, ja
minä katselin maata ja näin vadin maassa ja työmiesten leiriytyneen
sen ympärille kädet vadissa, ja pureskelijat eivät purreet ja jotka
olivat ylösnousemassa, eivät päässeet pystyyn, ja ne, jotka aikoivat
pistää suuhunsa, eivät saattaneet sitä tehdä, vaan olivat kaikkien
kasvot käännetyt korkeuteen; ja katso lammaskatrasta ajettiin, mutta se
seisahtui, ja paimen nosti kättänsä aikoen lyödä, mutta hänen kätensä
jäi tonkaksi pystyyn, ja katsoin virran kulkua ja näin pukkien turvat
veden kalvossa, mutta ne eivät juoneet. Ja yht'äkkiä luisti taas kaikki
luonnollista kulkuaan.
Ja katso nainen astui alas vuorelta ja hän sanoi minulle: Mies, mihin
astut? Ja minä sanoin: Haen heprealaista kätilöä. Ja hän vastasi ja
sanoi minulle: Oletko israelilainen? Ja minä sanoin hänelle: Olen;
hän taas sanoi minulle: Kuka on se, joka luolassa on synnyttämässä?
Minä sanoin: morsiameni. Hän kysyi: Eikö se ole sinun vaimosi? Minä
vastasin: Hän on Maaria, joka kasvatettu on temppelissä Herran; hänet
arvalla sain vaimokseni; kumminkaan hän ei ole minun vaimoni, vaan on
hän raskaaksi tullut pyhästä hengestä. Ja kätilö sanoi: Onko se totta?
Jooseppi vastasi: Tule katsomaan. Ja vaimo lähti hänen kanssansa,
ja he astuivat luolan aukon eteen ja katso, välkkyvä pilvi peitti
luolan. Ja kätilö lausui: Tänään on sieluni ylennetty; sillä minun
silmäni ovat ihmeitä nähneet; sillä pelastus on syntynyt Israelille.
Ja tuota pikaa hävisi pilvi luolasta ja luolasta paistoi kirkas valo,
niin ettei silmämme sitä sietäneet; ja hetken perästä valokin hävisi,
jonka jälkeen lapsi tuli näkyviin, ja se tuli ja otti rintaa äidiltään
Maarialta. Kätilö huudahti ja sanoi: Tänään on minulla suuri päivä, kun
tämän ihmeellisen näytelmän nähnyt olen.
Kätilö meni menojaan, ja Salome kohtasi hänet. Ja kätilö sanoi hänelle:
Salome, Salome, minulla on ihmeitä kerrottavana sinulle: neitsyt on
synnyttänyt, joka on vastoin luonnonlakia. Salome vastasi: Niin totta
kuin Herrani Jumalani elää, jollen minä hänen tilannettaan tutki, en
usko, että neitsyt on synnyttänyt.
Ja kätilö meni sisälle ja sanoi Maarialle: Laskeudu pitkällesi. Se
kamppailu ei ole vähäinen, mikä sinun edessäsi on. Ja hän tutkiskeli
merkkejä, parkaisi samalla ja sanoi: Voi minua jumalattomuuteni ja
epäuskoni takia. Olen elävää jumalaa koetellut; ja katso minun kättäni
polttaa ja se putoaa irti minusta. Ja Salome lankesi polvilleen Herran
eteen ja sanoi: Isäini Jumala, muista minua, koska olen Abrahamin,
Iisakin ja Jaakobin siemenestä, eläkä aseta minua Israelin lasten
ilkuttavaksi, vaan anna minulle käsivarteni jälleen. Sillä sinähän
tiedät, että minä sinun nimeesi toimeni tein ja sinulta palkkani sain.
Ja enkeli astui esille ja sanoi: Salome, Salome, nouse ylös, kosketa
kädelläsi lasta ja kanna sitä, ja sinulle tulee siitä parannus ja
ilo. Salome astui luo ja kantoi lasta sanoessaan: Minä tahdon lasta
kunnioittaa, koska se on syntynyt Israelin suureksi kuninkaaksi. Ja
katso, heti parani Salome, ja hän astui ulos luolasta vanhurskaana.
Ja katso eräs ääni virkkoi hänelle: Sinun tulee kätkeä kaikki mitä
ihmeellistä nähnyt olet sydämeesi eikä ilmaista, ennenkuin poika tulee
Jerusalemiin.
Mutta minä Jaakob, joka tämän kertomuksen olen kirjoittanut, pakenin
korpeen, koska Herodeksen kuoltua levottomuuksia syntyi Jerusalemissa,
kunnes kapina siellä sammui, täynnä ylistystä Jumalaa kaikkivaltiasta
kohtaan, joka minulle on antanut kyvyn ja viisauden kirjoittaa tämän
kertomuksen. Se armo suodaan niille, jotka pelkäävät Herraamme Jeesusta
Kristusta, jolle kunnia tulkoon iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.
* * * * *
Kirjailija kiittää Jumalaa siitä, että hän on saanut kyvyn kirjoittaa
tällaisen kertomuksen. Kirjailijakykyä siihen kai ei tarvita, mutta
sitä enemmän uskoa. Armaita aikoja, jolloin eivät mitkään ihmeet olleet
uskolle ylivoimaisia!
Kertomuksia Herran lapsuusvuosilta, israelilaisen filosofin Tuomaan
kirjoittamia.
Minä Tuomas israelilainen aion tässä kaikille pakanoille ilmaista
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen lapsuus- ja suurtyöt, joita hän teki
asuessaan meidän maassamme, niissä hän syntynyt on.———
Kun poikanen Jeesus tuli viisivuotiaaksi, leikki hän kerran erään
virran kahlauspaikassa ja keräsi ohi virtaavan veden kuoppiin ja
puhdisti veden samalla puhtaaksi ja käyttökelpoiseksi, ja pelkällä
sanallaan hän tämän teki.
Ja hän otti liejua ja muovaili siitä kaksitoista varpusta. Ja oli
sabbatti, kun hän tämän teki. Oli siellä myös; paljon muitakin lapsia
leikkimässä hänen kanssaan. Mutta kun eräs juutalainen näki, että
Jeesus sabbattina leikki, riensi hän heti isä Joosepin hio ja sanoi:
Katso, sinun poikasi on puron partaalla, on ottanut liejua, muovaillut
kaksitoista lintua ja rikkonut sabbatin Ja kun Jooseppi tuli paikalle
ja näki tämän, ärjäisi hän hänelle: Miksi teet sitä sabbattina mitä
ei saa tehdä? Mutta Jeesus paukutti käsiään kokoon, huusi varpusille
ja sanoi heille: Lentäkää pois! Ja linnut lehahtivat kirkuen ylös ja
hävisivät. Kun juutalaiset sen näkivät, kauhistuivat he, menivät pois
ja ilmoittivat päämiehilleen, mitä olivat nähneet Jeesuksen tekevän. __
__ __
Mutta kirjanoppineen Hannaan poika seisoi siinä Joosepin vieressä,
otti puunoksan ja pani veden virtaamaan, minkä Jeesus oli koonnut
kuoppiin. Kun Jeesus näki mitä tapahtui, virkkoi hän vihaisena
hänelle: Vallaton, jumalaton pässinpää, mitä ovat kuopat ja vesi
sinulle tehneet? Katso, nyt sinä tulet kuivumaan kuin puu etkä ole
kantava lehtiä, et juuria etkä hedelmiä. Ja tuossa tuokiossa näivettyi
tuo poikanen täydellisesti. Mutta Jeesus meni pois ja tuli Joosepin
huoneeseen. Mutta kuihtuneen pojan vanhemmat kantoivat hänet pois ja
valittaen itkivät hänen nuoruutensa voimaa ja veivät hänet Joosepin luo
ja syyttivät häntä: Katso mimmoinen poika sinulla on, joka tuollaisia
tekee!
Toisen kerran käveli hän kylän läpi, ja eräs poika juoksi ja töykkäsi
häntä olkapäähän. Tästä vihastui Jeesus ja sanoi hänelle: Sinä et tule
kulkemaan tietäsi loppuun asti. Ja samassa poika luuhistui maahan ja
kuoli. Muutamat, jotka tämän näkivät, sanoivat: Mistä tuo lapsi on
peräisin? Sillä jokainen hänen sanansa on valmis teko! Ja kuolleen
pojan vanhemmat tulivat Joosepin luo ja valittivat: Kun sinulla
tuollainen poika on, et sinä meidän kanssamme voi samassa kylässä
asua; tai opeta häntä, että hän siunaa eikä kiroa: sillä hän tappaa
meidän lapsemme. Ja Jooseppi otti pojan erilleen ja vetosi hänen
omaantuntoonsa: Miksi sinä teet semmoisia, että väki saa kärsiä ja
meitä vihataan ja vainotaan. Mutta Jeesus vastasi: Minä tiedän, että
nämä sanat eivät ole minun vaan sinun; kumminkin tahdon vaieta sinun
takiasi; mutta nuo muut kärsikööt rangaistuksensa. Ja samassa sokenivat
ne, jotka olivat häntä syyttäneet. Ja jotka sen näkivät, pelästyivät
kovasti eivätkä tietäneet, mitä heidän tuli ajatella, ja sanoivat
hänestä: Kaikki mitä hän puhuu, olkoonpa hyvää tai pahaa, toteutuu
ja muuttuu ihmeeksi. Mutta kun Jooseppi näki, että Jeesus sellaisia
oli tehnyt, tarttui hän pojan korvaan ja nykäisi häntä kovasti. Mutta
lapsi pani vastaan ja sanoi hänelle: Sinulle olkoon kylliksi hakea eikä
löytää, ja sangen typerästi sinä olet tehnyt. Sinä et tiedä kuka minä
olen; jos sen tietäisit, et minua suututtaisi. Ja vaikkapa minä nyt
sinun luonasi olen, niin minä olen kumminkin ennen sinua luotu.
Ja muutaman päivän perästä Jeesus leikki ullakon katolla, ja yksi
leikittelevistä pojista putosi katolta alas, ja kun toiset pojat
näkivät tämän, pakenivat he, ja Jeesus jäi yksinään paikalle. Ja
kuolleen vanhemmat tulivat ja syyttivät häntä, ikäänkuin hän olisi
heittänyt pojan alas. Jeesus sanoi: Minä en ole häntä alas heittänyt.
Vanhemmat kurittivat häntä. Jeesus hyppäsi katolta alas ja seisoi pojan
ruumiin ääressä ja huusi kovalla äänellä: Zenon — se oli nimittäin
hänen nimensä — nouse ylös ja sano minulle, olenko minä sinut heittänyt
alas? Hän kavahti heti pystyyn ja sanoi: Et, Herrani, et ole tyrkännyt
alas, vaan olet herättänyt ylös. Ja jotka näkivät, peljästyivät.
Lapsen vanhemmat taas ylistivät Jumalaa ihmeen takia ja kunnioittivat
Jeesusta. __ __ __
Muutamien päivien perästä hakkasi nuori mies halkoja liiterissä.
Silloin luiskahti kirves ja halkaisi koko hänen jalkansa ja hän kuoli
verenvuotoon. Kun nyt melua ja juoksua syntyi, niin juoksi myöskin
Jeesus-poika sinne. Hän tunkeutui voimakkaasti joukon lävitse ja
tarttui nuoren miehen haavoitettuun jalkaan ja siinä paikassa se
parani. Mutta hän sanoi nuorukaiselle: Mene pois hakkaamaan halkojasi
ja ajattele minua. Kun kansa näki mitä tapahtunut oli, kunnioittivat he
poikasta ja sanoivat: Totisesti asuu poikasessa Jumalan henki. — __ __
__
Kun hän oli kuuden vuoden vanha, lähetti hänen äitinsä hänet vettä
hakemaan ja tuomaan kotia, annettuaan hänelle saviastian; ahdingossa
kolhaisi hän astiata ja astia särkyi. Jeesus levitti päällystakkinsa,
täytti sen vedellä ja toi sen äidilleen. Kun äitinsä näki tämän merkin,
suuteli hän poikaansa ja kätki tämän ihmeellisen tapahtuman, jonka hän
näki, sydämeensä. __ __ __
Mutta hänen isänsä Jooseppi oli kirvesmies; hän teki auroja ja ikeitä.
Nyt oli eräs rikas mies antanut hänelle tehtäväksi vuoteen itselleen.
Kun nyt toinen sivulauta tuli lyhyemmäksi kuin vastaava toinen, ja
Jooseppi ei tietänyt mitä hän tekisi, virkkoi Jeesus-poikanen isälleen:
Pane molemmat laudat maahan ja sovita yhteen lautojen toinen pää. Ja
Jooseppi teki niinkuin Jeesus oli hänelle sanonut. Jeesus asettui
toiselle puolelle, tarttui lyhyempään lautaan kiinni ja veti sen yhtä
pitkäksi kuin toisenkin. Ja hän virkkoi Joosepille: No tee nyt mikä
sinun on tehtävä. Ja isä Jooseppi näki tämän, ihmetteli ja syleili
lapsukaista, suuteli häntä ja sanoi: Mikä onni, että Jumala antoi
minulle tuon poikasen. __ __ __
Kun Jooseppi huomasi poikasen älyn ja miten hän varttui, päätti
hän, että pojalle opetettaisiin kirjoitustaito ja lukutaito, ja vei
hänet siis opettajalle. Opettaja sanoi Joosepille: Ensin tahdon
opettaa hänelle kreikankieltä, sitten hepreankieltä. Sillä hän tiesi
jo ennestään pojan älyn ja pelkäsi häntä; kaikissa tapauksissa hän
kirjoitti aakkoset ja selitti niitä uutterasti pitkän aikaa, mutta
poika ei vastannut hänelle mitään. Vihdoin Jeesus sanoi hänelle: Jos
sinä oikea opettaja olet ja tunnet kirjaimet kunnollisesti, niin sano
minulle A-kirjaimen merkitys, ja minä tahdon sanoa, mitä B merkitsee.
Tämä suututti opettajaa ja hän nappasi poikaa kalloon. Mutta poikanen,
johon koski, kirosi hänet, ja tuota pikaa opettaja meni tainnoksiin
ja putosi maahan kasvoilleen. Mutta poikanen palasi takaisin Joosepin
huoneeseen. Mutta Jooseppi murehtui ja kääntyi äidin puoleen: Älä laske
häntä ulos ovesta; sillä ken hänet suututtaa, hänen täytyy kuolla. __
__ __
Muutaman ajan perästä sanoi taas toinen opettaja, Joosepin läheinen
ystävä: Annappas minulle poikanen kouluun; ehkäpä minä voin
ystävällisillä puheilla opettaa hänelle kirjaimet. Ja Jooseppi sanoi:
Jospa sinulla rohkeutta lienee, veliseni, niin ota hänet mukaasi.
Ja hän otti hänet mukaansa pelolla ja vavistuksella; poikanen lähti
kernaasti mukaan. Ja kun poika uljaana astui kouluhuoneeseen, huomasi
hän kirjan pulpetilla, ja otti sen ja luki ei ainoastaan kirjaimet,
mitkä siinä seisoivat, vaan hän koroitti äänensä ja puhui täynnä pyhää
henkeä ja opetti läsnäoleville lakia.
Mutta paljon väkeä, mikä kokoontunut oli, seisoi siinä ääressä ja
kuunteli häntä, ja he ihmettelivät hänen oppinsa suloutta ja hänen
sanojensa luontevuutta, että hän, alaikäinen lapsi, voi siten esiintyä.
Mutta kun Jooseppi sen kuuli, kauhistui hän ja juoksi kouluun luullen,
että tämäkin opettaja oli jo raajarikkona. Mutta opettaja sanoi
Joosepille: Veliseni, minä otin poikasen oppilaakseni; mutta hän on
täynnä korkeaa armoa ja viisautta, ja muuten minä rukoilen sinua,
veliseni, ota hänet pois huoneeseesi. Kun poikanen tämän kuuli,
naurahti hän hänelle ja sanoi: Koska sinä oikein olet puhunut ja oikean
todistuksen antanut, niin sinun tähtesi parantukoon myöskin lyöty, ja
samalla parantui myöskin toinen opettaja. Mutta Jooseppi otti poikasen
ja meni huoneeseensa. __ __ __
Jooseppi lähetti poikansa Jaakobin sitomaan halkoja yhteen ja tuomaan
kotia, ja poikanen lähti hänen mukaansa. Sillä aikaa kuin Jaakob keräsi
risuja, pisti kyykäärme Jaakobin käteen, ja kun hän tuskasta kitui ja
oli menehtymäisillään, astui Jeesus hänen luokseen ja puhalsi haavaan,
ja samassa kipu loppui ja eläin halkesi, ja siitä hetkestä parani
Jaakob. __ __ __
Kun muutaman ajan perästä huonetta rakennettiin ja suuri pauhu syntyi,
seisahtui Jeesus kuuntelemaan ja meni sinne, ja kun hän siellä näki
kuolleen makaavan, tarttui hänen käteensä ja sanoi: Mies, minä
sanon sinulle, nouse ylös, tee työsi. Ja samassa mies nousi ylös ja
kunnioitti pilttiä. Mutta kun kansa tämän näki, ihmetteli se ja sanoi:
Tuo piltti on taivaasta kotoisin, sillä monta sielua hän on kuolemasta
pelastanut, ja monta hän on vielä herättävä elämänsä aikana. __ __ __
Sen jälkeen oli Joosepin naapuruudessa sairas lapsi kuollut, ja hänen
äitinsä itki kovasti. Jeesus kuuli, miten suuri valitus ja voihkina
syntyi, ja riensi kiiruhtaen sinne ja tapasi lapsen kuolleena, ja hän
kosketti lapsen rintaa ja sanoi: Minä sanon sinulle, lapsi, sinä et
saa kuolla, vaan elää, ja sinun pitää olla äitisi luona. Ja samassa
lapsi katsahti ylös ja hymyili. Mutta hän sanoi vaimolle: Nosta se ylös
ja anna sille maitoa ja ajattele minua. Ja ympärillä seisova väki oli
ihmeissään ja sanoi: Totisesti tämä poika oli joko Jumala tai jumalan
enkeli; sillä jokainen hänen sanansa on valmis tosiasia. Ja Jeesus
läksi sieltä pois ja rupesi leikkimään muitten poikien kanssa. __ __ __
Kun Jeesus palasi koulusta kotia, näki hän verstaan ja nuoren miehen,
joka kasteli vaatteita ja monenlaisia harmaita liinoja kattilassa,
samalla kuin hän käsitteli kutakin kappaletta tilaajan halun mukaan.
Jeesus-poikanen astui nyt siihen, nuorukaisen tehdessä työtään, ja otti
omasta puolestaan erään siellä viruvan huivin ja heitti sen kattilaan,
joka oli täynnä indigoa. Kun nuorukainen huomasi, että huivit olivat
pilaantuneet, kirkaisi hän ääneen ja karkasi Herran Jeesuksen kimppuun
ja sanoi: Mitä sinä, Maarian poika, olet minulle tehnyt ja saattanut
minut huonoon huutoon kaupungin väestön keskuudessa; jokainen on
pyytänyt sopivan värin, ja sinä tulet tähän ja pilaat kaikki! Herra
Jeesus vastasi: Minkä huivin värin sinä tahtonetkaan saada muutetuksi,
sen minä tahdon sinulle muuttaa. Ja hän ryhtyi nostamaan vaatteita
kattilasta; kaikki oli värjätty siihen väriin, niihin värjääjä tahtoi,
kunnes hän kaikki oli nostanut ylös. Kun juutalaiset nämä ihmeet ja
merkit näkivät, ylistivät he Jumalaa. __ __ __
Kun hän oli kahdentoista vuoden vanha, menivät hänen vanhempansa tavan
mukaan pääsiäisjuhlille matkatoveriensa kanssa ja juhlien jälkeen he
palasivat kotiaan, ja kotimatkalla Jeesus poikkesi Jerusalemiin. Mutta
hänen vanhempansa luulivat, että hän kulki matkaseurueen mukana. Kun
he olivat kulkeneet yhden päivämatkan, hakivat he häntä sukulaistensa
joukosta, ja kun he eivät häntä löytäneet, tulivat he murheellisiksi
ja palasivat taas kaupunkiin ja hakivat häntä ja kolmantena päivänä he
löysivät hänet istuvana temppelissä, opettajien keskellä, kuinka hän
lakia selitti ja he kysyivät. He huomasivat kaikki ja ihmettelivät,
kuinka hän, joka vielä oli poikanen, johdatti kansan vanhimmat ja
opettajat toisille ajatuksille selittäessään lain pääkohtia ja
profeettojen lauseita. Silloin astui hänen äitinsä Maaria esille ja
sanoi hänelle: Miksis olet tämän tehnyt, lapsukaiseni? Katso, me olemme
sinua haikeasti hakeneet. Jeesus vastasi hänelle: Miksi te haette
minua, ettekö tiedä että minun täytyy olla siinä, mikä minun isälleni
kuuluu. Kirjanoppineet ja farisealaiset sanoivat: Oletko sinä tämän
poikasen äiti? Hän vastasi: Minä se olen. He sanoivat hänelle: Autuas
olet sinä vaimojen joukossa, sillä Jumala on sinun ruumiisi hedelmän
siunannut, sillä moista ihanuutta ja moista kuntoa ja moista viisautta
emme ole nähneet emmekä kuulleet.
Jeesus nousi ja seurasi äitiään ja oli vanhemmilleen alamainen. Hänen
äitinsä kätki kaikki, mikä tapahtunut oli, sydämeensä. Mutta Jeesus
varttui viisaudessa ja vuosissa ja armossa.
Hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen.
* * * * *
Jos Jeesus olisi käynyt Suomen tasavallan nykyaikaisia valtion
oppilaitoksia, olisi varmaa varmempi, että hänellä joka lauantai
olisi ollut jälkeenistumista uppiniskaisuudesta, röyhkeydestä
j.n.e. Ja lopullisesti huolestuneelle isä Joosepille olisi annettu
koulun puolesta kehoitus ottamaan poikansa pois koko luku-uralta.
Israelilainen filosofi Tuomas ei ole, innossaan elävästi kuvata
Jumalan oman pojan äkkikypsyyttä ja hänen merkillistä kykyään jo
nuorena poikana hämmästyttää ympäristöä aina onnistuneilla ihmetöillä,
muistanut siveysopin alkeellisimpiakaan vaatimuksia. Mutta eihän
Tuomas ole ainoa, jolle tällaisia erehdyksiä on tapahtunut. Kanoniset
evankelistatkin antavat Jeesuksen tylysti puhutella äitiään, ja
äiti puolestaan, kaikista Jeesuksen tekemistä ihmeistä huolimatta,
ei ymmärrä häntä arvostella muuksi kuin tavalliseksi lapseksi, ja
ihmisille Maaria sanoo pojastaan, että hän on hullu.
Näille kirjailijoille on annettava anteeksi. Heillä oli huono pää,
mutta hyvä sydän. He tekivät työtä vain Jumalan kunnian ylistämiseksi.
Paavalin ja Teklan teot.
Niinkuin nykyaikaisessa ranskalaisessa kirjallisuudessa "aviorikokset"
ovat kertomusten pääaiheita, niin alkukristittyjen novelleissa
"aviolakko" näyttelee pääroolia. Kristinoppi vaikutti ylenpalttisella
hentomielisyydellään aluksi etupäässä naisiin. Apostolien ja
ensimmäisten saarnaajien ympärillä kihisi naisia, kaikesta päättäen
hysteriaan taipuvia. Naisten avulla kristinoppi noin vuonna 500 j.Kr.
vihdoinkin voitti ja sulatti itseensä vaarallisen kilpailijansa
Mithras-opin, jonka miehekkäämpää sävyä varsinkin legioonasotilaat
intohimoisesti kannattivat.
Pelkkiä mielikuvituksen tuotteita eivät liene nuo yhä uusiintuvat
kertomukset apostoleilla aviovaimoista, jotka luopuivat miehistään ja
lapsistaan ja varhaisesta aamusta myöhään iltaan juoksivat kokouksissa,
suutelivat apostolien jalkoja, heidän kahleitaan, heidän käsiään.
Loistavia perhekuvauksia sisältävät varsinkin Indian apostolin Tuomaan
teot. Erinomaisen hienotunteisten aviomiesten kaikki houkutukset,
pyynnöt ja rukoukset olivat turhat; vaimot, jotka olivat vuosikymmeniä
eläneet onnellisissa avioliitoissa, jättävät miehensä, kotinsa ja
lapsensa ja seuraavat saarnaajaa matkoilla, seurustelevat hänen
kanssaan vankiloissa, joskus kärsivät hänen kanssaan kidutuksia ja
teloituksia. Saarnaajia eivät mitkään perheonnettomuudet järkytä;
manaten he vaativat, että aviovaimojen täytyy pontevasti torjua kaikkia
miestensä lähentelemisiä. Pidättyväisyys avioelämästä, maallisen lemmen
lakko on kristityn velvollisuus.
Olivatko näitten naisten ja saarnaajien suhteissa eroottiset tunteet
vaikuttamassa? Yhdistikö heidät toisiinsa jonkinlainen sublimeerattu
lemmentunne? Ehkä jonkinlainen itsetiedoton hellä suhde. Mutta harvoin
saa lukea kirjallisuutta, jossa "elämän puhtaus" on niin sydämen
pohjasta ylistettyä kuin näissä apostolien teoissa. Saattaahan olla
mahdollista, että kuolevan kansan keskuudessa voi tavata olioita,
joille lemmenlakko on luonnollista ja puhdasta. Useimmiten lemmenlakko
on epäpuhtauden huippu.