— Maasta syntynyt, valehteli Zeus.
— Anna se minulle, pyysi Hera.
Zeus lupasi. Mutta Hera yhä epäili tätä hienoa hiehoa ja lahjoitti sen
kuningas Argokselle, jolla oli sata silmää. Kun osa silmiä tarvitsi
lepoa, sulki hän ne, mutta toiset valvoivat sillä aikaa sitä visummin.
Argoksesta tuli hiehon ankara paimen. Päivällä vartioi sata silmää
häntä, yöllä hän oli kytkyessä ja makasi likaisella vuoteella, joi
rapakoista ja söi mansikanvarpuja. Hieho aikoi kohottaa kätensä armoa
pyytääkseen. Ei ollut hieholla käsiä. Aikoi huutaa apua. Ei muuta ääntä
lähtenyt kuin käheä mylvintä.
Heltyi Zeun sydän. Hän lähetti Hermeksen tappamaan Argoksen. Heti
Hermes syöksyi jumalien linnasta alas maahan, lähestyi Argosta paimenen
muodossa ja soitteli hänelle lumoavalla paimenpillillään suloisia
lauluja. Jo torkahtivat Argoksen silmät, toinen toisensa perästä,
ja kun sadas silmä ummistui, vetäisi Hermes kalpansa huotrastaan ja
sivalsi kuninkaan pään poikki.
Mutta ei mustasukkaisen Heran viha vieläkään lauhtunut. Mielipuoleksi
hän saattoi hiehon, joka nyt lähti hulmuamaan maita mantereita. Saapui
hieho Niilin rannoille. Nääntyneenä virran partaalle hän taivutti
sarviaan taapäin, koroitti silmänsä taivasta kohti ja mylvinällään
valitteli Zeun sydämettömyyttä ja kovuutta. — Silloin Zeus kietoi
käsivartensa Heran kaulaan, lupasi parannusta ja rukoili armoa Iolle.
Heltyi Hera ja antoi Iolle entisen muotonsa jälleen. Hänestä tuli taas
nuorekas, ihana impi, ja hänet koroitettiin taivaan jumalattareksi,
jolle annettiin hoitoon merenkulku. Merimiehet kääntyivät hänen
puoleensa rukouksillaan. Hänen ja Zeun pojasta Epafoksesta tuli
temppelien herra ja hänkin astui ylös taivaaseen. Syntyneenä Egyptissä
äidistä, joka eli kironalaisena lehmän muodossa, tekivät kreikkalaiset
Epafoksesta vastineen egyptiläisten Apis-härälle.
* * * * *
Kertomukset jumalien rakkaudesta maan tyttäriin olivat aivan yleisesti
tunnetut koko helleenisessä maailmassa. Jumala lähestyy impeä, impi
kauhistuu, lähtee pakoon. Pyhä henki varjostaa immen, impi synnyttää
pojan, joka koroitetaan jumalaksi taivaaseen. Eikö neitsyt Maarian
ilmestys ole vain toisinto samaa tarua? Neitsyt Maariakin synnytti
poikansa alennustilassa lehmien ja aasien keskellä, mutta hänen
pojastaan tuli maailman vapahtaja, Jumalan poika. Suunnaton ero on
vain siinä, että Jehova ei lähestynyt Maariaa rakkauden hurmiossa,
vaan täyttääkseen suuren siveellisen aikomuksensa, pelastaa ihmiskunta
iankaikkisesta turmiosta. Raamatun kertomuksen sävy on syvästi
siveellinen, kreikkalainen taas puhtaasti lihallinen, ihanteellisen
kauniin naisolennon palvominen.
Raamattu pakottaa joskus vastahakoisenkin aiheen taipumaan korkean
tarkoitusperänsä alle, ylitse kaiken vakavan ja siveellisesti korkean
maailmankatsomuksensa puitteisiin.
Ihmisen muuttuminen eläimeksi ja eläimen ihmiseksi on niinikään yleinen
aihe kaikkien kansojen taruissa. Niinkin myöhäisessä raamatun kirjassa
kuin Danielin apokalypsissa kerrotaan, että mahtava Baabelin kuningas
Nebukadnezar Jehovan käskystä muuttui häräksi, ajettiin ulos ihmisten
seurasta, söi ruohoa kuin härkä, kulki laitumella, kunnes hän, niinkuin
Io, koroitti silmänsä taivaaseen, pyysi jumalalta armoa ja sai takaisin
järkensä. Ja Nebukadnezarista tuli vieläkin mahtavampi hallitsija kuin
konsanaan ennen oli ollut.
Mikä tuntuva ero taas on olemassa Zeun ja Väinämöisen kosinnan välillä!
Zeus pakottaa kaikki immet myöntymään, hän ei vähän vähääkään piittaa
heidän rukkasistaan, heidän kauhustaan, heidän paostaan. Väinämöinen
parka taas ottaa vastaan satelemalla satelevat rukkaset alla päin,
pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin. Itkeä tirauttaa hiukkasen,
jo koettaa uudelleen. Vaikka olikin niin perin viisas, ei tuntenut
sanasutkausta: "vie sinä, minä vikisen, oo vievinäs väkisin".
Lemminkäinen ja Zeus taas ovat saman-hengen lapsia pursuavassa
rakkaudenkaipuussaan.
Europa.
Sidonissa asui kuningas Agenor, jolla oli kuvankaunis tytär nimeltä
Europa. Zeus oli häneen silmittömästi rakastunut. Mutta Europa karttoi
ylijumalaa.
Kun kerran Europa oli mennyt meren rannalle kisailemaan tyrolaisten
tyttöjen kera, ajoi Hermes-jumala Zeun käskystä suuren karjalauman
samalle rannalle. Tähän karjaan pistihe Zeus itsensä ihanaksi sonniksi
muuttuneena. Sonni oli valkoinen kuin lumi, hänen sarvensa kimallelivat
kuin jalokivet, ja hänen silmänsä loistivat niin kirkkaasti ja
tyynesti, eikä hänen otsansa ollut niin peloittavan jylhä, uhkaava ja
syvämietteinen kuin sonneilla tavallisesti on.
Ihmetellen neitoset lähestyivät tätä eriskummallisen viehättävää
sonnia, ensin varovaisesti, sitten rohkaistuina, kun sonnin silmäys
näytti niin harvinaisen hyvänluontoiselta. Jo taputti Europa sonnia,
kurotti kukkasia sonnille syödä. Sonni suuteli häntä kädelle tulisesti,
hyppeli ja mylvi niin suloisesti, heittihe pitkälleen rannan
keltaiselle somerolle. Jopa uskalsi kuninkaan tytär istuutua sonnin
selkään. Sonni lähestyi merta, polkkasi leikillään rannikolla, mutta
puhalsihe äkkiä meren syvänteille. Vavisten katseli neitonen rannalle,
pitäen kiinni kauniin sonnin sarvista, ja hänen vaatteensa hulmusivat
tuulessa.
Samassa silmänräpäyksessä laskihe aallot levolle, ulappa välkkyi
rasvatyynenä. Joukko lemmenjumalattaria liihotteli aivan sonnin edessä
niin lähellä pintaa, että varpaat viistelivät vedenkalvoa. Heillä
oli soihdut kädessä ja lauloivat morsiusloiluja. Nereidit nousivat
pinnalle, ratsastivat valaitten selässä ja paukuttivat hurmiossa
käsiään. Muut merenneitoset tanssivat piiritansseja Europa-neidon
ympärillä. Itse meren jumala Poseidon oli noussut vaunuihinsa ja teki
tietä uivalle, puuskuttavalle sonniveljelleen. Jottei mitään puuttuisi,
oli lemmenjumalatar, itse Afrodite, ilmestynyt merelle, loikoillen
näkinkengän kultaisessa kupurassa, kahden tritonin hinaamana, sirottaen
kukkia satalukuisin Europa-morsiamen yli. — Näin sitä juhlakulkueessa
kiiruhdettiin Foinikian rannoilta aina Kreetan saarelle saakka. Mutta
niin pian kuin sonni tapasi pohjan ja nousi maihin, muuttui hän heti
loistavaksi ylijumalaksi, joka talutti punehtuvan kuninkaantyttären,
Europan, viileään luolaan.
Ja meri rupesi taas vyörymään ja aallot toisiaan ajelemaan.
* * * * *
Sonni on iänikuinen jumalan ilmestysmuoto maailmassa. Sanotaan
Jahveakin kuvatun vanhimpina aikoina tähän tapaan. Apis-härkä ja
kultainen vasikka Sinain kupeella muistuttavat samaa palvomista.
Mooseksen ja profeettain Jahve oli kuuman hieta-aavikon ankara Jumala,
joka ei suvainnut sonninpalveluksen kevytmielisiä menoja. Sillä sonnia
kunnioitettiin lannistumattoman lemmentunteensa takia.
Aivan vapaa ei sentään raamattukaan ole tällaisista jumalien
rakastumisista maan tyttärihin. 1. Moos. 6, 1-4 kertoo muun muassa
seuraavan: "Ja ihmiset maan päällä alkoivat lisääntyä, ja tyttäriä
syntyi heille. Ja Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäriä, että
he olivat ihanoita ja ottivat itselleen vaimoja, jotka heitä enin
miellyttivät." Jehova itse oli sekä naimaton että lapseton, mutta
enkelit sen sijaan näkyivät olleen Olympon jumalien hengenheimolaisia,
vaikk’ei raamattu syvenny yksityiskohtaisesti kuvailemaan heidän
rakkausseikkailujaan.
P. Jaakobin alkuevankeliumi.
Niinkuin aikaisemmin jo on mainittu, syntyi suuren miehen kuoltua
vähitellen hänen elämästään ja hänen teoistaan kokonainen romaanisarja,
jossa suitsutetaan hänen mainettaan. Nykyään kirjoitetaan teräviä
arvosteluita tällaisen henkilön töistä, hänen elämästään ja hänen
suvustaan. Mutta muinoin korvasi mielikuvitus terävän arvostelun,
hyvä tahto historiallisen totuuden. Kristuksen ympärille kiedottiin
niinikään mitä monikirjavaisin kudos kaikenlaista jaloa ja hyvää
elämänkertomusta, niin että vihdoin ei enää tiedetty, mikä oli
pidettävä oikeana mikä vääränä. Evankeliumien luku kasvoi kasvamistaan.
Toinen seurakunta piti yhtä kertomusta ennen kaikkia totena, toinen
taas toista. Vihdoin jouduttiin siihen tilanteeseen, että oli pakko
seuloa pois sellaiset kirjat, jotka sisälsivät todistusvoimaltaan
toisarvoisia asioita tai joilla ei ollut suurta kannattajajoukkoa.
Näin vähitellen neljän vuosisadan kuluttua päästiin siihen, että
nykyiset neljä evankeliumia julistettiin kanonisiksi, s.o. määrääviksi
eli ohjeita sisältäviksi, toiset saivat tyytyä apokryfisten kirjojen
nimeen, joka merkitsee, että niitä pidettiin vähemmän pyhinä, ikäänkuin
vain salassa sallittuina.
Hurskas taru kertoo kumminkin ihmeen tapahtuneen yksinpä tässä
evankeliumien kanoniseerauksessakin. Oltiin ymmällä eräässä
kirkolliskokouksessa, kun ei päästy yksimielisyyteen siitä, mitkä
olivat pyhiä kirjoja mitkä vähemmän pyhiä. Kun ei muu auttanut,
päätettiin jättää Jumalan ratkaistavaksi koko riita. Asetettiin kaikki
evankeliumit temppelin lattialle alttarin ympärille ja poistuttiin
pyhätöstä rukoilemaan. Pyydettiin Jumalalta, että Hän suvaitseisi
nostaa ne evankeliumit alttarille, jotka olivat pyhiä, ja jättää ne
lattialle, jotka vain olivat apokryfeja. Ja katso, kun he palasivat
temppeliin, olivat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen
evankeliumit alttarilla, kaikki muut lojuivat lattialla.
Jaakobin alkuevankeliumi oli niiden joukossa, jotka jäivät lattialle.
Mutta siitä huolimatta kunnioitetaan ja luetaan hartaudella tätä kirjaa
koko katolisessa maailmassa varsinkin kreikkalaisessa kirkossa. Sitä
on kunnioitettu tässä kirkossa enemmän kuin yksinpä kanoniseerattuja
evankeliumeja. Jaakobin alkuevankeliumilla on ollut, niinkuin saamme
nähdä, suuri vaikutus Kalevalankin runoon, jossa kerrotaan neitsyt
Maariasta ja Kristuslapsesta.
Jaakob oli Kristuksen velipuoli, ja sanotaan hänen olleen piispana
Jerusalemissa, vaikka monet kohdat tässä kertomuksessa todistavat, että
kirjoittajalla oli hyvinkin hatarat käsitykset Palestinan maantieteestä
ja juutalaisten temppelimenoista. Kertomus on kirjoitettu noin kaksi ja
puoli sataa vuotta jälkeen Kristuksen.
Jaakobin kertomus.
(_Kaikkein pyhimmän Jumaläidin Maarian syntymisestä_.)
Joakim oli hyvin rikas mies, mutta hänen vaimonsa Anna oli hedelmätön.
Joakim jätti kotinsa, poistui erämaahan ja rukoili jumalaa, jotta
Hän herättäisi hänelle siemenen. Ja Anna tuli hyvin murheelliseksi,
pesi tukkansa, pukeutui morsiuspukuunsa, ja astui alas puutarhaansa
yhdeksännellä hetkellä vaipuakseen hartauteen. Ja hän äkkäsi
laakeripuun ja istuutui sen alle ja huusi Herraa näin lausuen: Jumala,
minun isäni, siunaa minut ja kuule minun rukoukseni, niinkuin siunannut
olet Saaran kohdun ja olet antanut hänelle pojan Iisakin. Ja kun hän
katseli taivaalle, näki hän varpusenpesän laakeripuussa ja hän koroitti
valitusvirren ja loihe laulamaan:
Voi minua, kuka minut siittänyt on,
mikä äidinkohtu minut muovannut?
Sillä kironalaiseksi olen syntynyt Israelin lasten keskuuteen,
ja he ovat minua pilkanneet ja nauraneet ulos Herran temppelistä!
Voi minua, kenen kaltainen minusta on tullut?
En taivaan lintujen kaltaiseksi ole tullut;
sillä myös taivaan linnut ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, oi Herra!
Voi minua, kenen kaltainen minusta on tullut?
En maan eläinten kaltaiseksi ole tullut;
sillä maan eläimetkin ovat hedelmällisiä sinun edessäsi, oi Herra!
Voi minua, kenen kaltaiseksi olen tullut?
En tämän veden kaltaiseksi ole tullut;
sillä myös tämä vesi on hedelmällinen sinun edessäsi, oi Herra!
Voi minua, kenen kaltainen minusta on tullut?
En maan kaltaiseksi ole tullut;
sillä myös tämä maa tuottaa hedelmän aikanansa ja ylistää sinua,
oi Herra!
Ja katso, Herran enkeli astui esille ja sanoi hänelle: Anna, Anna,
Herra on sinun äänesi kuullut ja sinä olet raskaaksi tuleva ja olet
synnyttävä, ja sinun siemenesi on koko maailmassa kuuluisaksi tuleva.
Ja Anna vastasi: Niin totta kuin Herra, minun Jumalani elää, jos minä
olen synnyttävä, olipa poika- tai tyttölapsen, tahdon hänet Herralleni
ja Jumalalleni uhrilahjaksi antaa, ja hänen tulee kaiket elämänsä
päivät pyhässä palveluksessa toimiman. Ja tuli kaksi lähettiä ja he
sanoivat hänelle: Katso, Joakim sinun miehesi tulee karjansa kanssa.
Sillä Herran enkeli tuli hänen tykönsä ja sanoi: Joakim, Joakim, Herra
sinun Jumalasi on kuullut sinun rukouksesi. Lähde pois täältä; sillä
katso, Anna sinun vaimosi on kohtuiseksi tuleva. Ja Joakim nousi ja
kutsui paimenensa ja lausui:
Tuokaa minulle kymmenen lammasta, puhdasta ja viatonta, ja ne kuulukoot
Herralleni, Jumalalleni, ja tuokaa minulle kaksitoista lihavaa vasikkaa
ja ne kuulukoot papeille ja vanhemmille, ja sata pukkia kaikelle
kansalle. Ja katso, Joakim tuli karjoineen, ja Anna seisoi ovella
ja näki Joakimin tulevaksi ja juoksi vastaan, kävi hänen kaulaansa
ja sanoi: Nyt tiedän, että Jumala on minut runsaasti siunannut.
Sillä katso, leski ei enää ole leski, ja minä, joka lapseton olin,
olen raskaaksi tuleva, ja Joakim meni ensimmäisenä päivänä levolle
kodissaan. Seuraavana päivänä vei hän lahjansa perille ajatellen
itsekseen: Jos Jumala minulle armollinen on, niin se ilmenee papin
otsanauhasta. Kun Joakim toi lahjansa ja tarkasteli papin otsanauhaa,
noustessaan Herran alttarille, ei hän huomannut mitään syntiä papissa.
Ja Joakim sanoi: Nyt tiedän, että Herra minulle armollinen on ja
kaikki minun syntini pois ottanut on. Ja hän lähti Herran huoneesta
puhdistettuna ja meni kotiaan.
Mutta Annan kuukaudet täyttyivät; yhdeksäntenä kuukautena Anna
synnytti. Ja hän virkkoi kätilölle: Minkä olen synnyttänyt? Ja hän
vastasi: Tytön, ja Anna sanoi: Ylentynyt on minun sieluni tänä päivänä.
Ja hän laski lapsen levolle. Ja kun päivät täyttyneet olivat, peseytyi
Anna, antoi lapselle rintaa ja nimitti hänet Maariaksi.
Päivä päivältä yleni lapsi; kun hän kuusi vuotta vanha oli, laski
äiti hänet maahan koetellakseen, osaisiko lapsi seista. Ja hän käveli
seitsemän askelta ja palasi hänen helmaansa. Ja hän nosti lapsen
syliinsä ja sanoi: Niin totta kuin Herra Jumalani elää, et tätä
maakamaraa tule kävelemään, kunnes minä sinut Herran temppeliin vien.
Ja hän teki pyhän tilan makuuhuoneeseensa eikä sallinut minkään huonon
ja likaisen häneen sattuvan, ja hän kutsui luokseen heprealaisten
tyttäriä, jotka koskemattomia olivat, ja ne pitivät huolta lapsen
huvituksista. Joutuipa lapsen ensimmäinen syntymäpäivä ja Joakim piti
suuret pidot ja kutsui pitoihin papit, kirjanoppineet, vanhimmat
ja koko Israelin kansan. Ja hän kantoi lapsen pappien eteen, ja he
silmäsivät lasta ja sanoivat: Isä meidän Jumalamme siunatkoon lasta
ja antakoon hänelle kuuluisan nimen iankaikkisesti kaikkien kansojen
kesken. Ja kaikki kansa sanoi: Olkoon niin, olkoon niin, Amen! Ja hän
vei lapsen ylimmäisen papin luo, ja he siunasivat lapsen ja sanoivat:
Taivasten Herra, katso tämän lapsen puoleen ja siunaa se sillä
ylimmällä siunauksella, jota ehompaa ei ole. Ja äitinsä otti lapsen ja
vei sen makuuhuoneensa pyhään paikkaan ja antoi hänelle rintaa. Ja Anna
koroitti herralle laulun ja sanoi:
Laulun tahdon Herralleni laulaa:
Sillä hän on koetellut minua ja minulta pois ottanut viholliseni
häväistyksen.
Ja antanut on Herra minulle "vanhurskauden hedelmän" yksinkertaisen
ja runsasmuotoisen hänen edessään.
Kuka julistaa Rubenin pojille, että Anna imettää?
Kuulkaa, kuulkaa, te kaksitoista heimoa, Anna imettää!
Ja hän laski lapsen levolle makuuhuoneensa pyhään paikkaan ja palasi
takaisin ja palveli pöydässä. Mutta kun ateria oli syöty, läksivät
vieraat pois täynnä riemua ja ylistystä Israelin Jumalalle.
Mutta lapsi yleni kuukausi kuukaudelta; mutta kun lapsi oli kahden
vuoden vanha, sanoi Joakim vaimollensa Annalle: Me tahdomme viedä hänet
temppeliin, jotta täyttäisimme lupauksen, minkä antaneet olemme. Ja
Anna vastasi: Odottakaamme kolmatta vuotta, jottei lapsi ikävöi isäänsä
ja äitiänsä. — Ja lapsi tuli kolmen vuoden vanhaksi ja Joakim sanoi:
Huutakaa kokoon hebrealaisten tyttäret, jotka saastuttamattomat ovat,
ja ottakoon kukin heistä soihdun käteensä ja olkoot ne sytytetyt,
jottei lapsi käänny taakseen eikä anna sydäntään viekoitella pois
temppelistä. Ja he tekivät niin, kunnes saapuivat Herran temppeliin. Ja
pappi otti hänet vastaan, suuteli ja siunasi hänet ja sanoi: Herra on
koroittanut sinun nimesi kaikkien sukupolvien yli: sinun kauttasi on
Herra aikojen lopussa ilmoittava Israelin lapsille pelastuksen.
Ja pappi laski lapsen istumaan alttarin kolmannelle portaalle, ja Herra
valoi suloutta hänen päällensä, ja hän tanssia sipsutteli sisään, ja
koko Israelin huone mielistyi häneen. Ja vanhemmat poistuivat kotiaan
ja ylistivät kaikkivaltiasta Jumalaa, ettei lapsi ollut kiintynyt
heihin.
Mutta Maaria oli temppelissä kuin kuherteleva kyyhkynen ja sai ruokansa
enkelin kädestä.
Kun hän tuli kahdentoista vuoden vanhaksi, neuvottelivat papit
keskenänsä ja sanoivat: Katso Maaria on temppelissä tullut kahdentoista
vuoden vanhaksi; mitäs nyt hänen kanssaan tehdään, ettei hän
saastuttaisi Herramme Jumalamme pyhättöä? (Vaatteellinen nainen ei
saanut astua pyhiin paikkoihin, josta syystä naista ei tänäkään päivänä
saa laskea kreikkalais-katolisen kirkon kaikkein pyhimpään osastoon,
ja juutalaisten synagogassa naiset pysyttelevät lehtereillä.) Ja he
puhuivat ylimmäiselle papille: Sinä seisot Herran alttarin ääressä;
mene sisälle pyhättöön ja rukoile hänen puolestaan, ja mitä ikinä Herra
ilmaisee, se tehkäämme. Ja ylimmäinen pappi otti amuletin kaksinetoista
kelloineen ja astui sisään kaikkein pyhimpään ja rukoili hänen
puolestaan. Ja katso, Herran enkeli astui esille ja sanoi hänelle:
Zakarias, Zakarias, mene ulos ja kerää kansan leskimiehet kokoon, ja
tuokoot he mukanaan sauvan, ja kelle Herra merkin antaa, sille Maaria
on menevä vaimoksi.
Lähetit läksivät kiertämään Judean maita ja Herran pasuunat
puhaltelivat ja kohta riensivät kaikki kokoon. _Jooseppi_ heitti
kirveensä syrjään ja kiiruhti myös kokoukseen, ja kun kaikki olivat
kokoontuneet, tarttuivat he sauvoihinsa ja menivät ylimmäisen papin
luo. Hän otti sauvat kaikilta, meni temppeliin ja rukoili. Rukoiltuaan
otti hän taas sauvat, meni ulos, antoi sauvat leskimiehille eikä
minkäänlaisia merkkejä näkynyt heissä. Viimeisen sauvan sai Jooseppi,
ja katso, kyyhkynen lensi ulos sauvasta ja asettui Joosepin päälaelle.
Ja pappi puhui Joosepille: Sinä olet arvan kautta määrätty ottamaan
Herran neitseen hoitoosi. Mutta Jooseppi vastusti ja sanoi: Minulla
on poikia ja minä olen vanha mies. Mutta Maaria on nuori, minä joudun
naurunalaiseksi Israelin lasten edessä. Mutta ylimmäinen pappi sanoi
Joosepille: Pelkää Herraasi Jumalaa ja muistele, mitä Herra on tehnyt
Dathanille, Abiramille ja Korahille, kuinka maa halkesi ja nieli heidät
heidän vastustamisensa takia. Pelkää siis jumalaa, jottei sinulle niin
kävisi. Ja Jooseppi pelästyi ja otti Maarian suojaansa. Ja hän sanoi
Maarialle: Katso, minä sain sinut Herran temppelistä, ja nyt jätän
sinut huoneeseeni ja lähden pois rakennustöilleni ja palaan takaisin;
Herra sinua sillä aikaa suojelkoon!
Papeilla oli kokous, ja päätettiin laittaa esirippu Herran temppeliin.
Ja pappi puhui: Kuuluttakaa kahdeksan saastuttamatonta neitsyttä
kokoon Davidin huoneesta. Ja palvelijat menivät ulos ja hakivat, mutta
löysivät vain seitsemän. Silloin pappi muisti neitsyt Maarian, että
hän oli Davidin sukua ja puhdas Herran edessä. Ja palvelijat läksivät
häntä hakemaan ja toivat hänet Herran temppeliin, ja pappi sanoi:
Arpokaatte täällä, kuka on kehräävä kultaa, kuka pumpulia, silkkiä,
purppurasinistä, tulipunaista ja aito purppuraa. Arpa lankesi Maarialle
kehrätä aito purppuraa ja tulipunaista, ja hän otti kehruut ja palasi
kotiaan ja ryhtyi työhön.
Maaria otti saviastian ja kävi vettä noutamassa, ja katso, eräs ääni
virkkoi: Terve armoitettu, Herra olkoon sinun kanssasi, siunattu sinä
vaimojen seassa. Hän vilkui oikealle ja vasemmalle, mistä ääni? Kovasti
vavisten hän riensi huoneeseensa, laski saviastian syrjään, otti
purppurat käsille, istuutui ja kehräsi. Ja katso, enkeli astui hänen
eteensä ja sanoi: Älä pelkää, Maaria, sillä sinä olet annon löytänyt
kaikkivaltiaan edessä ja tulet hänen sanastaan raskaaksi. Kun hän tämän
kuuli, kävi hän epätoivoiseksi ja virkkoi: Tulenko raskaaksi elävästä
Jumalasta ja synnytänkö niinkuin kaikki vaimot tekevät? Enkeli vastasi:
Ei niin, sillä Herran voima on sinut varjostava; sentähden on se pyhä,
joka sinusta syntyy, kutsuttava Korkeimman pojaksi. Sinä olet nimittävä
hänet Jeesus, sillä hän on pelastava kansansa synneistä. Ja Maaria
vastasi: Olen Herran piikanen hänen edessään; tapahtukoon minulle,
niinkuin sanonut olet.
Ja Maaria valmisti purppura- ja tulipunaisen kehruunsa valmiiksi ja vei
ne papille, ja tämä siunasi hänet ja sanoi: Maaria, Herra Jumala on
tehnyt nimesi suureksi ja olet siunatuksi tuleva kaikkien sukukuntien
seassa. Riemastuksissaan tästä lähti Maaria tapaamaan Elisabetia,
sukulaistaan, ja kolkutti hänen oveaan. Kun Elisabet tämän kuuli,
heitti hän tulipunaisen kehruunsa syrjään, juoksi ovelle, avasi ja
tervehti Maariaa sanoen: Mistä tulee, että minun Herrani äiti tulee
tyköni? Sillä katsos, lapsi minun kohdussani hypähti ja tervehti sinua.
Mutta Maaria ei ajatellut sitä salaisuutta, minkä arkkienkeli Gabriel
oli sanonut hänelle, vaan katseli taivaalle ja sanoi: Kuka minä olen,
että kaikki sukukunnat minua siunaavat? Ja hän viipyi kolme kuukautta
Elisabetin luona. Mutta päivä päivältä hänen ruumiinsa paisui, ja
Maaria rupesi pelkäämään, palasi kotiaan ja kätkeytyi Israelin
lapsilta. Maaria oli kuudentoista vuoden vanha, kun kaikki nämä
ihmeelliset seikat tapahtuivat.
Mutta kun hänen kuudes kuukautensa täyttyi, palasi Jooseppi
rakenteeltaan, ja kun hän astui huoneeseensa, huomasi hän Maarian
raskaaksi. Ja hän löi kasvoihinsa, heittäytyi maahan ja itki katkerasti
sanoen: Millä kasvoilla katselenkaan Herraani? Sillä minä olen hänet
impenä saanut Herrani Jumalani temppelistä enkä häntä vaalinut. Kuka se
on, joka on minut pettänyt? Kuka on tämän konnantyön minun huoneessani
tehnyt ja immen raiskannut? Onko Aatamin kohtalo uusiutunut minulle?
Niinkuin hänen kunniansa hetkellä käärme tuli ja tapasi Eevan yksinään
ja petti hänet, niin on myöskin minulle käynyt. Hän huusi Maarian
luokseen ja sanoi hänelle: Sinä Jumalan sylilapsi, miksi olet tämän
tehnyt ja olet Herrasi Jumalasi hyljännyt? Miksi olet itsesi alentanut,
sinä kaikkein pyhimmässä kasvatettu ja enkelin kädestä ruokittu? Maaria
itki katkerasti ja virkkoi: Puhdas olen enkä miehestä mitään tiedä.
Mutta Jooseppi sanoi: Mistä on sitten tuo sinun ruumiiseesi tullut?
Maaria vastasi: Niin totta kuin Herra minun Jumalani elää, en tiedä,
mistä se minuun on tullut.