X.

Kylän valtias kaunotar.

Puhdistettuaan vähän itseänsä ja hevostaan, noustuaan hiirakon

selkään ja saatuaan tietää tien Fourcheen ajatteli Germain, että ei

tuota maksanut enää kauemmin kammoa ja että hänen täytyi unhottaa

viimeöiset unelmat.

Hän tapasi ukko Leonardin istumassa kauniin kartanonsa edessä

korkealla, vaalakan vihreäksi maalatulla penkillä. Rappusissa oli kuusi

kiviaskelta, josta saattoi käsittää, että kartanon alla oli tilava

kellari. Puutarhan ja hamppupellon ympäri tehty kiviaita oli kalkittu.

Koko asunto näytti muhkealta, niin että sitä melkein olisi saattanut

luulla herraskartanoksi.

Tuleva appi nousi ottamaan vastaan Germainia. Kyseltyään koko viisi

minuuttia, miten koko perhe kotona voi, lausui hän viimein tavallisen

kysymyksen, jolla kohteliaimmin tiedustellaan, mihin kelläkin on matka,

joita satutaan tapaamaan: "Vai niin, tänne päinkö tie teitä vetää?"

"Tulin tänne teitä tervehtimään", vastasi Germain, "ja tuomaan teille

näitä lintuja apeltani sekä kertomaan häneltä terveisiä ja sanomaan

häneltä myöskin, että te varmaankin tiedätte, millä asialla minä olen."

"Hah hah haa!" nauroi ukko Leonard, taputellen isoa vatsaansa, "kyllä

näen, kuulen ja ymmärrän!" Ja veitikkamaisesti rypistäen toista

silmäänsä jatkoi hän. "Te ette ole ainoa tähystelijä täällä, hyvä

ystävä. Jo siellä sisällä on kolme muuta, jotka virittelevät paulojansa

kuten te. Minä en karkoita ketään, minun olisikin vaikea sanoa sitä

tai tätä, sillä kaikki ovat kelvollisia tarjokkaita. Mauricen sekä

hyvän tilan tähden, jota te hoidatte, minä mieluisimmin tahtoisin,

että te hänet saisitte. Mutta tyttäreni on täysikäinen ja hallitsee

itse omaisuuttansa; hän siis tehköön, mitä tahtoo. Astukaa sisään ja

tutustukaa; minä vain toivotan onnea teille saamaan paraan osan."

"Antakaa anteeksi", vastasi Germain hyvin kummastuksissaan, kun huomasi

tulleensa liika henkilöksi siihen, jossa oli luullut saavansa olla

yksinään, "minä en tiennyt tyttärellänne olevan jo ennestään kosijoita,

enkä minä ole tullut tänne riitelemään hänestä toisten kanssa."

"Jos olette luullut", vastasi ukko Leonard yhtä leikillisesti kuin

ennenkin, "minun tyttäreni olevan yksinään ja ikävissään sen tähden,

että te olette vitkastellut, niin olette pahasti pettynyt, poikaseni.

Katerinella tosiaan on millä houkutella luoksensa kosijoita, ja hänellä

niitä onkin pikemmin liian monta kuin liian vähä tarjona. Mutta astukaa

sisään, sanon minä, älkääkä joutuko hämillenne. Se nainen kyllä

ansaitsee, että hänestä vähän kilpaillaankin."

Hän tarttui Germainin olkapäihin, työnsi edellään hänet sisään ja huusi

kömpelön leikillisesti: "kas tässä, Katerine, saat yhden lisäksi!"

Tuo karkea esittely leskelle, hänen muiden kosijainsa läsnä ollessa,

teki Germainin vielä neuvottomammaksi ja tyytymättömämmäksi.

Hän seisoi hetkisen, uskaltamatta katsoa kaunotarta tai hänen

palvelijoitansa.

Leski Guerin oli vielä jotenkin kaunis. Mutta hänen kasvonsa ja

pukunsa heti ontuivat Germainista vastenmielisiltä. Hän oli rohkean ja

itseensä tyytyväisen näköinen ja hänen kolmella pitsirivillä koristettu

myssynsä, silkkinen esiliinansa ja musta pitsihuivinsa soveltuivat

hyvin huonosti siihe mielikuvaan, jonka Germain oli tehnyt vakavasta

leskestä.

Tuo komea puku ja hänen liian vapaa käytöksensä vaikuttivat, että hän

näytti Germainista vanhalta ja rumalta, vaikka ei ollut kumpikaan.

Germain ajatteli, että niin kaunis puku ja niin iloinen vapaus

sopivat pikku Marien ikään ja taitavuuteen; mutta tuo leski laski

leikkiä kömpelösti ja kaksimielisesti eikä hän osannut käyttäytyäkään

pukimiensa mukaisesti.

Entiset kolme kosijaa istuivat pöydässä, joka oli täpö täynnä

viinipulloja ja liharuokia heitä varten koko sunnuntain aamupäivän,

sillä ukko Leonard mielellään kerskaili rikkaudellaan ja mielelläänpä

leskikin näytteli kauniita posliinejansa ja piti kemuja kuin rikas

ylhäinen nainen. Vaikka Germain olikin herkkäuskoinen ja pahaa

luulematon, teki hän sentään huomioitansa hyvin terävästi ja oli ensi

kerran varoillaan juomingissa. Leonard oli pakottanut hänet istahtamaan

kilpakosijainsa joukkoon, istuutui itse vastapäätä, valitsi hänelle

paraat palat ja puheli melkein yksinomaan hänen kanssansa. Lahjalintuja

oli yöllisen vähennyksen jälkeenkin vielä kylliksi paljo vaikuttamaan.

Leski näytti olevan niistä hyvillään ja kosijat katselivat niitä

halveksien.

Germain ei viihtynyt siinä seurassa eikä siis voinut syödä hyvällä

halulla. Ukko Leonard alkoi laskea siitä leikkiä.

"Miten te olette ikävissänne!" sanoi hän. "Tehän istutte siinä

ja katselette tyytymättömästi lasianne. Ei rakkauden pidä viemän

ruokahalua, sillä paastoava rakastaja ei löydä niin kauniita sanoja

kuin se, joka on selvittänyt ajatuksiaan viinillä."

Germain pahastui, kun häntä jo luultiin rakastuneeksi, ja lesken

teeskentely, kun hän hymyili ja katsoi alas päin, ikään kuin olisi

jo ollut ihan varma asiastaan, vaikutti että Germainin hyvin teki

mieli vastustaa tuota luulovoittoa, mutta hän pelkäsi, että näyttäisi

epäkohteliaalta ja sen tähden vain hymyili ja malttoi mielensä.

Lesken kosijat näyttivät hänestä oikeilta lurjuksilta. Heidän täytyi

olla hyvin rikkaat ennen kuin kukaan saattoi antaa heidän jatkaa

kosintaansa. Yksi oli jo viidennellä kymmenellä ja joi niin paljon,

että näytti aivan tylsistyneeltä; kolmas oli kyllä nuori ja jotenkin

kaunis, mutta koettaessaan näyttää sukkeluuttansa puhui oikein

inhottavia tyhmyyksiä. Leski kuitenkin nauroi, kuin olisi sydämmestään

ihmetellyt niitä, ja siten osoitti, että hänellä ei juuri ollut hyvää

aistia. Germain ensin luuli lesken olevan mieltyneen siihen nuoreen

mieheen, mutta huomasi kohta, että häntä itseään kohdeltiin erityisellä

huomiolla ja koetettiin saada häntä mieltymään. Siitä hän sai vielä

lisää syytä pysyä kylmäkiskoisena ja vakavana.

Tulipa kirkkoon lähdön aika ja noustiin pöydästä, mennäkseen sinne

yhdessä. Heidän täytyi astua Metsiin saakka runsas puoli peninkulmaa,

ja Germain oli niin väsyksissä, että hän olisi mielellään ensin

nukkunut tuntikauden; mutta hän tavallisesti ei jäänyt koskaan pois

kirkosta, ja sen tähden läksi toisten kanssa.

Tiet olivat täynnä ihmisiä ja leski astui ylpeänä kolmen kosijansa

seurassa, nojaten milloin kenenkin käsivarteen ja päätänsä keikutellen.

Hän olisi mielellään tahtonut näyttää neljättäkin ihmisille, mutta

Germainista oli niin naurettavaa kulkea tuolla lailla hameen turvissa,

että hän ennemmin pysyi jäljellä kohtuullisen matkan päässä. Hän puheli

ukko Leonardin kanssa ja hänen onnistuikin niin paljon huvittaa ukkoa

ja pitää häntä toimessa, että syrjäiset eivät ollenkaan huomanneet

heidän kuuluvan tuohon lesken saattoseuraan.