Kultani, oi jos mä kädellä voisin
Ilmojen halki, kuin pilvinen tuo!
Kohta ma matkani kulkevan soisin
Ruusujen haltijan, koittaren luo.
Rientäisin kohta mä koittaren tarhaan,
Tie, johon kieltty on kuolevien,
Siellä mä etsisin ruususen parhaan,
Sullepa, kultani, poimisin sen.
Sieltäpä matkani sitten mä loisin
Taivahan kiireelle, tähtien luo;
Kirkkaimmat tähdetpä kanssani toisin,
Kultani, sulle mä antaisin nuo.
Koittaren ruususen kaunosen kohta
Liittäisin rintaasi, taivahan taas
Kirkkaimmat tähtiset antaisin hohtaa
Kruununa, kietoen suortuvias.
Turha ois matkani! ruusut on kelmeet
Koittaren, verraten poskihisi,
Tähdet on tummat, kun silmäsi helmet
Kirkkahat, kultani, loistelevi.