Kuule kuinka viima vinkuu,
Pakkanen kuin paukkuvi!
Helmoihinsa luonnon kääri
Kalma, raukan runteli.
Suvi sydämeni mun
Sentään täyttää sulollansa,
Takkavalkealla kun
Istun impyeni kanssa.
Kesän kukat lakastutti
Harmaa syksyn hallanen,
Talven lumi raukat peitti.
Kaipaanko mä niitä? — En.
Ruusuisia tiedän mä,
Jotk' ei kuihdu syksysäillä,
Joit' ei talvi kelmennä:
Ne on impein poskipäillä.
Kinoksia viima nuolee,
Lumi nousee, tupruten
Tähdet tuikkavaiset peittää.
Tähtiäkö kaipaan? — En.
Kaksi tiedän tähtistä,
Jotk' on aina tuikkavaiset,
Joit' ei tuisku himmennä:
Impein silmät, ihanaiset.
Talven kylmää, kolkkoutta
Päivä, tytär koittaren,
Pakoon riensi etelähän.
Kaipaanko mä häntä? — En.
Kyllä tiedän auringon,
Jok' on mulle lämpöisempi,
Armahampi: sepä on
Impein uskollinen lempi.
Vingu viima, ryskä kylmä,
Pauku uhan pakkanen!
Näytä tuimuutesi talvi!
Pelkäisinkö sua? — En.
Suvi sydämmeni mun
Sentään täyttää sulollansa,
Takkavalkealla kun
Istun impyeni kanssa.