Ensi kerran kun äänes kuulin,
Luulin lintusen laulavan,
Kun näin silmäsi tuikkeen, luulin
Armaan päivyen nousevan.
Ilt' ol' leuto ja päivä laski,
Rusko luodetta purppuroi,
Heilimöissänsä nukkui kaski,
Laulu lehdosta silloin soi:
»Onnellisna jo pesässäsi
Nukut, pienoinen lintunen,
Sull' on luonasi ystäväsi,
Oi — on määrä jo toivojen».
Näin sä laulelit. Luokses silloin
Ahon reunahan astuin ma,
Silloin silmäsi näin — oi milloin
En sen tuiketta unhoita! —
Aina vieläkin, armahani,
Korvissani sun äänes soi,
Päivä virkosi rinnassani —
Ol'pa silmäs sen aamukoi.