(Emajõe Õõpik).
Kuolohon asti mulle
Ain' olet kallehin
Sä kukkakumpuinesi
Maa isäin ihanin.
Te maani joet, pellot,
Sä äidinkieleni,
Teit' yli muiden kiitän
Mä kuollessaniki!
Niin hellään lastas kannat.
Kuin äiti armainen,
Ja annat leivän, suojan,
Suot sijan viimeisen!
Ah maani, suloisempi
On povees nukahtaa,
Kuin muilla mailla saada
Onnea, kunniaa!
On vakavat sun poikas,
Vaan uljaat, reippahat!
Kuin kedon kukat kainot
Tyttäres loistavat!
Sua päivän silmä seuraa,
Tuulonen tuudittaa!
Ja korkeen kotkan siivet
Sua hellään suojustaa.
Vaan usein sentään löydän
Silmässäs kyyneleet!
Ah toivo, maani! kohta
On ajat muuttuneet,
Ja tulevaiset hetket
Ne meille voimaa luo.
Pois pelko! Työsi täytä,
Kyll' aika selvän tuo.