_II teini_ (joka istuu seinäpenkillä, kääntyy kannua nostaen I teinin
puoleen humalaisen tavoin kangerrellen.) Kuulepas, sinä suupaltti
Ruutpaltin poika, humautapas taas vähän löylyä sinne ylimmäiseen
akanahuoneesees, jottas sillä kurin sitä ylenpalttista ruumenta ja
törkyä siellä vähän kuivattaisit.
_I teini_ (loilottaen). He-he, viinapuuhun hirtettynä Korpin Jussi
roikkuu, alas maahan mulkoilee ja tuuliss', pilviss' koikkuu — — he-heh
— —
_II teini_ Minä olen suora — — ja selvä kuin talikynttilä, mutta
Ruutpaltin poika on humalassa.
_I teini_ (loiskauttaa itsensä penkin yli seisaalleen). Tämä poika
on kirkkaassa latinassa! Mutta Hazazelin nimeen: veljellemme Taneli
Öhrnille, joka kumppaninsa viinapuunsa ja viikunapuunsa alle kutsunut
on, nyt juodaan kunnian ja kiitoksen malja. (Nostaen kannua.) Heh,
naturalia medica!
_Taneli Öhrn_ (kaikkien juotua). Ja nyt kannu kiinni nokkanne eestä,
kiinni kuin taivahan portti. Ei yhtä naukkua enää. (Menee ja katsahtaa
ikkuna-aukosta.) Käräjärahvasta alkaa vähitellen tulla. — — Viekää
kannut ja pullot kamarin kaappiin. (Pari kolme seurasta kantaa pöydältä
kannut ja pullot, vieden ne vasemmalle.) Mutta koettakaapas, juupelit,
yhtä kannua varastaa. Senkin peevelit, koko ankkurin tullasitte viinaa
Valpurin-yönä.
_I teini_ Äläst' poika! Se on maksettu komiasti. Kukas lauloi sen
lystillisen veisun siitä kauhiasta pelsepuupin sapatista eli Paapelin
papista ja Patseepasta — — häh?
_Taneli Öhrn_ (lyöden teiniä olalle). Sinä vekkuli kekkulin poika!
Eihän siitä kaakinpuuhun panna. Mutta laulatapas sitä samaa laulua taas
tuolla nurkkien takana käräjärahvaalle, se jotain tehdä taitaa.
_I teini_ Oikein, pojat! Menepäs, sinä Kekkoisen sälli, mene portaille
vahtiin ja tuo sana, kun näet papin tai voudin tulevan. Ja silloin:
me pojat takatietä rahvaan joukkoon ja kielet kannasta irti, jotta
pappi muistaa Muusain poikia jalkapuulla uhanneensa. — Heh, mars, sinä
paakarin sälli, tai naamallas on tälli!
(I veijari poistuu oikealle.)
_I teini_ (retkahtaa pöydän hio, jonne muutkin teinit jo ovat
istuutuneet). Ja jos se mamsellin veli tähän pitäjään papiksi pääsee,
niin antakoonkin meille kerjuukirjan, joka pätee, pätee Jerusalemista
aina Peputsan kaupunkiin asti. Eik's niin, pojat? (Myöntymyksen rähinää
teinien joukosta.)
_Taneli Öhrn_ (lähestyy Ismaelia). Mitäs tämä lillipoika? Älä sure,
kyllä se äitimuori siellä kopissa kestää. Eikä ole vielä tuomiota
loppuun luettu ja lukematta on vielä Taneli-herran kommervenkit.
(Kääntyy teinien puoleen, kuohahtaen.) Ette taida, Hazazelin pienet
pirut, tietääkään, miksi minä pappia vihaan?
_I teini_ Piruuttasi vihaat!
_Taneli Öhrn_ Vihaan sieluni tähden! (Istuutuu oikealle seinäpenkille.)
Kun Kålkin herra vei minulta minun rakkaimpani, niinkuin nyt vei Kålkin
pappi pojalta tuossa, silloin minäkin — kuin nyt poikanen tuossa —
Getsemanessa makasin. (Hiljaisemmin.) Kunnes sitten — — minä puulla
päähän lyöty, minä rääsy ja raiska, läksin maantietä pitkin, kylästä
kylään ja Turkuun saakka — — oppipojaksi.
_I teini_ Ja siellä sinä olit silloinkin, kun tämä poika astui
keltanokkain säätyyn! Ne taisivat sanoa sinua Renttu-Taneliksi, sillä
alinomaa sinä katuvierillä humalassa nikottelit ja seiniä halasit. Ja
tappelija! Sinä olit sällien puolella jehu.
_Taneli Öhrn_ Olin ja renttukin olin. Itseäni ryötin ja ryvetin, sillä
pilattu oli elämä multa! Ja monessa maassa ja sakissa olin jo niellyt
maailman lokaa. (Hetken vaitiolo.) Niin, olin Ranskojen maassakin
vuosia elänyt. Ja siellä oli siihen aikaan salaseuraisia lahkolaisia,
Luciferiaaneiksi niitä nimitettiin, sillä he manasivat pahoja henkiä ja
heillä oli samankaltaiset salaiset menot kuin temppeliherroilla kerran
linnoissansa. — Heihin minä liityin, sillä tahdoin löytää ihmekeinot
tullakseni kostamaan Kålkin herralle. Ja heidän seremonioissansa olen
minä ristiä polkenut ja tallannut, kaikki nurinpäin kääntänyt, mikä on
pyhää, päästäkseni Luciferin suosioon. Minä olen varastanut öylätit
ja kalkit ja ne kourassa istunut verellä täytetyn kuopan reunalla — —
tehdäkseni sieluni hinnalla sopimuksen, kirjan tarkan ja kamalan — —
_I teini_ Pactum cum diabolo!
_Taneli Öhrn_ Niin — — mutta se paktumi jäi tekemättä, sillä saatanaa
ei tullut. Ja siitä minä tiedän, että puhe noituudesta on munkkien
valhe ja noitavainot — narrinpeliä kaikki. Pojan äiti on noituuteen
viaton! (Nousee, liikehtii Ismaelin luo ja ikäänkuin merkillistä
aarretta hellästi silitellen, kiihkomielisesti.) Ja tämä poika, tämä
Ismael poika! Kaikkien edesmenneitten polvien synnit hän kantaa. Eikä
hän suutansa avaa — —
_I teini_ Älä lallata, Taneli, poika kun poika!
_Taneli Öhrn_ (yhä intohimoisemmin). Mitä tiedätte te, tolvanat,
kärsimyksestä siitä. Minä tiedän, mutta en häntä pelastanut pimeästä
kopista, sillä minä tahdoin kuulla hänen raivosta itkevän kuin itkin
minäkin kerran. Mutta hän! Hän rukoili, sylissä kauhun hän rukoili. Tuo
poika kesti siinä, missä minä murruin. Hän on ihanin narri ja viisain
hullu!
_I teini_ Ja Taneli-herra on pähkähullu ja juoppohullu! — — Mutta
mitenkäs sinä sitten tulit kotopitäjääsi takaisin?
_Taneli Öhrn_ (istuutuu oikealle). Olin rääsynä lähtenyt täältä, tulin
takaisin riekaleena. Ja nöyränä selkä. Tulin voudin kirjuriksikin ja
jotain aioin — — kostoa kai. Mutta minun sieluni oli hervonnut, en
kyennyt enää muuhun kuin yhä syvemmälle syntiin vajottamaan sen miehen
sielun ja lopulta riemuitsemaan niistä omantunnon tuskista, jotka
riepoittivat kuolinvuoteella Kålkin herraa. — Kuitenkin: ei ollut
täysi sekään riemu, sillä en uskonut enää, en saatanaan, en Jumalaan,
en tuonpuoleiseen tuomioon. Ja kun se hautaan pantiin, oli kuin
olisin kuollut sen miehen mukana. Olin sielulta tyhjä — — (Ponnahtaa
seisaalleen.) Silloin, silloin tuli Kålkin poika! Minä näin hänen
silmiensä palavan kuin oli isänkin palanut. Hänen himonsa syttyi. Minä
näin koko kohtaloni syntyvän uudestaan. Minä autoin häntä. Ja nyt,
nyt olemme me jyrkänteellä kaikki! (Eteensä tuijottaen.) Jos Leena
Pirjetantytär palaa ja hänen poikansa murtuu pois, silloin on helvetti
tyhjä ja taivas ja minun sieluni tyhjyys kamalampi kadotusta. Silloin
on elämä vääryyden voitto, ja minä olen narriuttani kärsinyt vääryyden
tähden. Mutta: jos sortuu synnintekijä maahan, silloin on Jumala ja
Jumalan laki, että isäin pahat teot pitää kostettaman kolmanteen ja
neljänteen polveen. (Istuutuu penkille, hiljaa lisäten.) Silloin on
minun tyhjä sieluni täyttyvä elämällä — —
_I teini_ (nousten). Ahaamen sano Kankaisten pappi. (Menee ja katsoo
ikkuna-aukosta.) Ei näy tulevan käräjäherroja, mutta rahvasta nuhajaa
nurkat täynnä. (Rähähtäen nauramaan.) Ja Kekkoisen poika tyttöparvessa
nurkan takana — — virnuu poika ja liinannurkasta piiantumppua nykii —
— hihih. Pojat, takatietä sakkiin ja kaikki kielet ja mielet pappia
vastaan. (Teinit poistuvat vasemmalle.)
_Taneli Öhrn_ jää hetkeksi penkilleen tuijottamaan. Nousee sitten ja
poistuu vasemmalle.
_Ismael_ (joka teinien mennessä on katsonut ympärilleen ja nyt
jälleen Öhrnin jälkeen, vaipuu polvilleen rangaistuskopin oven eteen,
valittaen). Äiti, äiti! Rukoile minun kanssani, äiti! (Kääntää,
polvilleen jääden, kasvonsa näyttämöön päin.) Kuin talvella lintu olen
sysätty viluun ja vaivaan. Tuolta tarjentelee pelko ja hätä, täältä
kauhu ja pimeys. Tule, Jumala ja Pyhä Henki, tule hädän ahtaan alta
auttajaksi. Sinun henkesi vuodatuksen päivä on läsnä. Mutta katso, me
elämme kuitenkin pitkääperjantaita, olemme koko elinkautemme eläneet.
Oi, tule ja auta meitä! Sytytä tuliset kielet, ja humahtakoon taivas,
niin että rautaiset teljet ja kahleet meidän käsistämme pois kirpoavat.
Synnytä ihme ja Helluntai, näytä kasvosi meille, anna pilvien pisaroida
armoa meille. (Hetken vaitiolon jälkeen, suljetuin silmin, nopeasti
hokien.) Ole kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu Jesus, pyhitetty
Pyhä Henki. (Avaa silmänsä, katsoo räppänää kohti, josta tulvahtaa
koleaan huoneeseen täysi auringon valo, ponnahtaa seisaalleen, riemua
täynnä.) Aurinko paistaa! Se on Jumalan merkki — — (Katsoo räppänästä
taivaalle.) Noin näyttää hän kasvonsa meille ja loistaa armoa täynnä.
(Tulee keskinäyttämölle.) Olen virvoitettu. (Valo räppänästä katoaa.)