_Leena_ tulee vasemmalta.
_Leena_ (ovelta, ankarasti). Kielletäänkö minua astumasta Herran
armopöytään?
(Agnes väistyy oikeanpuoliselle ovelle.)
_Elias Kålk_ (kävelee oikealle etualalle, kärsimättömänä puuskahtaen ).
Täällä ollaanko markkinoilla! (Agnekselle.) Hae viittani tänne, lähden
voudin luo.
(Agnes poistuu oikealle.)
_Leena_ Vai tehdäänkö minulle kuin tehtiin Maalina Laurintyttärelle?
_Elias Kålk_ Vaimo! Noidat naulitsevat itsellensä tuomion. Siksi on
sinulta ollut kiellettynä jo ennen minua Pyhä ehtoollinen.
(Agnes tuo Kålkin viitan ja hatun ja auttaa viittaa hänen harteillensa.)
_Leena_ (Kålkin itseänsä hitaasti vaatehtiessa). Ei ollut minulla
maksaa viinirahoja kirkon säkkiin, siksi se minulta kiellettiin. Nyt on
köyhälläkin ropo, vieläpä äyrinlantti lukkarille kouraan.
_Elias Kålk_ Myönnän sinulle armonvälineet vasta sitten, jos tutkinto
osoittaa sinut syyttömäksi noituuteen.
_Leena_ (kamalan raivoisasti). Voi teitänne, herjaajat! Eikö ole
sinulla, Kolkin poika, jo kylliksi päälläsi rikosta. Sinä murhasit
poikani sielun ja oman rippilapsesi veit Herran ehtoollisella
huoruuteen.
(Agnes pakenee pois oikealle.)
_Elias Kålk_ Lähde pois, ettet enempi Herran kalkkia häpäise!
_Leena_ Syljen minä sinun kalkkiisi, sioille heitän minä sinun
öylättisi. Itse olet ne tahrannut.
_Elias Kålk_ Oma suusi ryöhää julki, ettäs olet noita ja noidista
kamalin!
_Leena_ Mutta tiedätkö, kenen sielun sinä murhasit? — Et tietävän näy —
— Miesparka ja raiska, nyt sen kuulet: Oman veljesi löit! Hoh — — jokos
vapiset? Niin, se poika on sinun isäsi äpärä — — äpärä, ja sitä sinä
tallaat. Vieläkös jatkat?
_Elias Kålk_ (painettuaan hatun päähänsä, polkaisten jalkaa). Ja vaikka
tuot ympäri pitäjää Kålkin äpärät kaikki, nyt tieltä pois!
(Leena poistuu vasemmalle.)
(Elias Kålk syöksyy ovea kohti, muita kääntyy vielä katsomaan
näyttämölle kuin Agnesta etsien. Sitten poistuu vasemmalle.)
Väliverho.
Kolmas näytös.
Näyttämö sama kuin ensimmäisessä näytöksessä. On helluntain aatto ja
aamupäivä. Mutta köyhäinhuoneen tuvassa on valaistus koleata kuin
kellarissa, sillä ikkuna-aukoista ja räppänästä tulee sisään vain
pilvisen päivän valo. Kuitenkin: joskus kun aurinko pääsee paistamaan
pilvien lomitse, valahtaa sisään täysi keväisen auringon tulva.
Vasemmalla pöydän luona, joka nyt on päittäin seinäpenkkiä vastassa,
istuu meluava joukko: pöydän takana _Taneli Öhrn_ ja pitkin penkkiä
muutama _teini_ ja _veijari_. Pöydällä on tinapullo, tuoppi ja muutamia
tinaisia kannuja.
Peräseinän luona, aivan rangaistuskopin oven luona, kyyröttää
jakkaralla _Ismael_, istuu liikahtamatta ja nojaa kuin nukkunut päätään
kopin oveen.