_Agnes_ (tulee oikealta, rientäen Kålkin luo). Kuulin kaikki — — Minne
minä menen ja minne minä vaivun!
_Elias Kålk_ (painaa Agneksen hurjana syliinsä). Minun syliini vaivu.
Mitä tuimempi pään päällä helle ja salama, sitä huimempi vereni kierto.
(Suutelee.) Hullunruohoa syönyt olen sinun parmailtasi — — joka yö
tulen hullummaksi. (Vähän loitoten, hellästi.) Ja joka päivä tulet
minulle kalliimmaksi.
_Agnes_ Miksi he vainoovat meitä!
_Elias Kålk_ Minä voitan heidät. Ja tiedä. Kun sitten anteeksiantoni
virran heidän ylitsensä vuodatan, silloin sinut kaikkien kuullen
kuulutan vaimokseni. Eikä kukaan ole sinua vähäksyvä.