I teini tulee oikealla kumarrellen. Agnes poistun oikealle. Elias Kålk
siirtyy olkapäitä kohauttaen nojatuoliin.
_I teini_ (lähestyen, Kålkille). Virtuksen nimeen, arvon herra.
Kuin nälkäkurjet erämaan santaa, niin saavat tätä pitäjätä kiertää
Heliconin pojat. Nämä Jussit ja Junnut — paitsi kirkkoväärti ja moniaat
syrjäkyläläiset — eivät niin kapakalan päätä pistä teinille pussiin,
vaan vaativat kirkkoherran kerjuulupaa.
_Elias Kålk_ Sitä ette saa. Te vedätte mukananne silmänkääntäjiä,
tempuntekijöitä ja veijareita ja alennatte kansan silmissä koko hengen
työn ja hengenmiesten arvon. Kukin teistä lähteköön kotopitäjäänsä
takaisin.
_I teini_ Mutta mitäs kotomatkalla maaruun pannaan, kun on aprakka
lopussa?
_Elias Kålk_ Ja viime Valpurin-yönä oli teidän menonne villitty: Se oli
viinan löyhkä ja rähinä. Pitäjästä pois tai jalkapuuhun häpeämään.
_I teini_ Ahaa, ei ole luultu, vaikka on paljonkin kuultu. On kuultu
Kålkin herrasta korea veisu, ja nyt, nyt tehdään toinenkin veisu — —
oikea arkkiveisu pitää kohta tästä papista laulettaman ympäri pitäjää —
— _Agnes_ tulee oikealta hopeakannu kädessä, aikoo kohti Ismaelia.
_I teini_ (harppaa oikeanpuoliselle ovelle, Agnesta osoittaen). Ja
papin Patseepasta! (Loilottaen.) Paapelin pappi ja Patseepa! (Katoo
oikealle, josta alkaa samassa, kuulua hoilaamista ja meluamista.)
_Elias Kålk_ (natisee, vihan vimmassa). Ne rentut ja koirat! (Syöksyy
oikealle, jossa lyhyen hetken kuluttua melu vaikenee.)
_Agnes_ (joka on painautunut taka-alalle, hiljaisuuden tultua
Ismaelille). Isma, tässä on simaa — — oikein kyllälti juo.
_Ismael_ En tahdo juoda.
_Agnes_ (sisäistä hätäänsä peitellen). Mutta tupaan tulet? Yhdessä
atrioimme!
_Ismael_ En tahdo syödä.
_Agnes_ (hädässä). Isma, oletko sinäkin vihainen? — — Hyvä olin sinulle
sisar. Ja nyt olen parempi vielä! (Ottaa Ismaelia kädestä ja vetää
häntä mukanaan etualalle.) Tule istumaan kanssani ja haastelemaan —
_Ismael_ (jääden seisomaan Agneksen istuessa seinäpenkillä.) Älä
revittyä sydäntä paikkaa. Makeat simat ja kielesi hunaja ei ole
lääkettä minulle, sillä minun rakkauteni on ristille lyöty. Koko
Valpurin-yön ja Valpurin-päivän olen minä istunut pimeässä kopissa
rautatelkien takana ja nähnyt pahan hengen. Se oli musta, siniset
siivet sen harteilla lepatti ja vyöllä oli käyrät viikattimet. Se tuli
kuin rosvo ja kavioilla ruhtoi maahan. Sitten — — se veti terävin
kynsin selkärankaa pitkin edes ja takaisin — — se irvisti hampain. Ja
sen naama oli kirkkoherran naama. Ja sinä — —
_Agnes_ (kauhistuneena). Se oli painajaisunta, ei valveilla nähty!
_Ismael_ (melkein huutaen). Se oli helvetin ruhtinas. Ja sinä itse!
Sinä vieressä hekotit ja nauroit — —
_Agnes_ (nousee). Älä — — älä, älä jatka!
_Ismael_ Älä kiellä! Sen näin — — olit pahan hengen portto ja aljo! Ja
minä olin uhriteuras — — (Astuu Agnesta kohti.)
_Agnes_ (paeten taka-alalle kauhussa). Kristuksen tähden! Hän on
mielipuoli — —
_Ismael_ (lysähtää penkille). Minä olen kiusattu poika, jonka ytimistä
lemmenjuomia keitellään. (Jää tuijottamaan eteensä.)
_I teini_ (taustalta). Paapelin pappi ja Patseepa! (Melua. Pari kolme
kiveä heitetään peräseinään ja yksi niistä särkee ikkunan.)